Unimuncci: Unkarin kesäkuu, osa 1

Suuntana Liszt Ferencin lentokenttä, Budapest

Kyllä lomaa olikin taas odotettu, pedattu, järjestelty ja suunniteltu.
Unkari, ja oma talo maaseudun sydämessä, aahh...
Kesäkuun alkupuolella me (Mika, Kirsi ja Csoki) lähdimme melko kevein pakaasein matkaan – tuliaiset ja Mölkky ne veivät eniten tilaa laukuissa.

Tutusta firmasta varattu vuokra-auto odotti jälleen lentokentällä. Onneksi varmistimme, että siinä on ilmastointi – meitä oli vastassa paitsi kaunis madjaarien maa, myös paahtava Pannonian helle!

Siitä vain kiireesti matkaan, ehtisimme käydä syömässä Rózsassa ja sen jälkeen vielä ruokaostoksilla Tescossa.

Rózsan Madár Tej (Linnunmaito)-torttu oli hyvää!

Yllätys! Helluntain takia joka ikinen kauppa, puoti, liike ja myymälä oli suljettu Unkarissa (Budapestia ei lasketa mukaan, siellä kuitenkin on vaikka miten monta kauppaa aina auki).

Naapurin Lajos oli vielä reissussa, mutta Csilla oli paikalla antamassa meille portin avaimen.
Csoki muisti paikan edelliseltä kesältä, ja suunnisti heti raapimaan portin pieltä – pihalla varmaan odottaisi PALLO! Niin kuin odottikin.

Sziasztok mindenkinek!

Pengoimme kuivaruokakaappejamme, ja sieltähän löytyi pastaa! Edellisreissun jälkeen päällejättämästämme jääkaapista löytyi Nalle-kolmiojuustoja. No niistähän saimme tehtyä jo maistuvan illallisen! Seuraavana päivänä sitten kauppaan oikein "isolla kädellä". Kaukaa viisaina olimme jättäneet kaappiin myös muutaman oluen ja mineraalivettä, joten nesteytyskin hoituisi.

Seuraavana päivänä:
Yllätys! Kelpo katolilaiset juhlivat Helluntaita kahden päivän ajan. Onneksi pikkuruinen lähikauppamme piti ovensa auki maanantaina aamuyhteentoista asti, sieltä saimme kaiken tarpeellisen jolla pärjätä seuraavaan päivään, huh. Meinattiin jo lähteä Egeriin tai jonnekin moottoritien varrella sijaitsevalle huoltoasemalle ostamaan muoviin pakattuja sämpylöitä tai muuta mahtavaa...

Naapurin Lajos antoikin meille sopivasti lahjaksi vuorikiipeilyreissuihinsa liittyviä Himalaja-kalentereita, joista jätimme yhden keittiön seinälle. Nyt eivät kavalat unkarilaiset arkipyhät pääse yllättämään meitä.

Sentään puutarhan hapankirsikat olivat juuri parhaimmillaan – niitä kelpasi nauttia.

Kypsää kirsikkaa kesäkuun alkuun – no, viljapeltojakin puitiin samaan aikaan. Taisi olla ensimmäinen sato menossa...

Kylän pohjavesikaivoihin oli hankittu komeat katokset – niiden alla on helteellä mukava istuskella vedenhakumatkalla.

Attilan eläinsairaala.

Saksanpähkinöitä ei pääse natustelemaan vielä kolmeen kuukauteen. Mutta runsas sato näyttää tulevan.

Tiistaina pääsimme jo kunnon ruokaostoksille Mezökövesdiin. Samalla käytiin tarkistamassa eläinlääkärin vastaanottoajat – Csoki tarvitsisi ekinokokkitablettinsa ennen kotiinpaluuta. Ruokakomeron perustäydennyksen jälkeen saattoi ottaa lungimmin. Keskiviikkoaamulla edessä olisikin vuorossa pyrähdys lentokentälle ja takaisin – Juuso ja Jonna olivat tulossa lomailemaan viikoksi.