20.8.2014

Konttikirppis

Hyrylässä järjestetään sunnuntaisin, parittomina viikkoina konttikirppis lähikaupan parkkipaikalla. Saimme ajatuksen lähteä sinne kokeilemaan, miten nurkissa pyörineet turhat romppeet käyvät kaupaksi. Haalimme kaikenlaista myyntikelpoista tavaraa kokoon pitkin viikkoa ja hinnoittelimme vanhat vinyylit, kipot, kupit ja vaasit sun muut.
Pakkasimme kyytiin tavaroiden esillepanoa varten vielä tuolin sekä lainaksi saamamme retkipöydän.


Jonna lähti myös kirppikselle ja
valtasimme kaksi vierekkäistä parkkiruutua
 
Tule tekemään löytöjä!
Muutama tunti kirppiksellä vierähti ihan mukavissa tunnelmissa, mutta puolen päivän maissa paikka hiljeni sen verran että päätimme pakata kamppeet autoon ja palata kotiin.
Jonkin verran saimme tavaraa eteenpäin, mutta kosolti jäi silti myymättä. Ne odottavat nyt seuraavaa kirppiskeikkaa!

Katso täältä lisää: facebook.com/Hyrylän konttikirppis

9.8.2014

Juusto-pogácsa


Unkarilainen suolainen skonssi


Mainio suolapala illanistujaisiin, aamukahville tai retkelle.
Palleron voi syödä sellaisenaan tai halkaista ja panna päälle palan hyvää juustoa
tai makkaraa tms. Voita pogácsa ei tarvitse!
Rakenne on mureahko ja lehtevä.


1 muna
500 g vehnäjauhoja 
150 g rasvaa
30 g tuorehiivaa
1 tl sokeria
2,5, tl suolaa
0,5 dl maitoa
2 dl creme fraichea

Voiteluun
1 muna
ripaus suolaa
juustoraastetta


Kuumenna maito, lisää sokeri ja hiiva. Odota että hiiva aktivoituu (8-10 minuuttia).

Hiivaa odotellessa yhdistä kulhossa jauhot, sulatettu rasva, muna, suola ja creme fraiche.

Lisää hiiva-maito -liemi jauho-rasvaseokseen ja sekoita taikinapalloksi.

Peitä taikina liinalla ja anna kohota lämpimässä noin puoli tuntia.

Kauli taikina noin 2 cm paksuiseksi. Taittele kaulittu taikina viineritaikinan tapaan ja kauli tasaiseksi.

Tee kaulitun taikinan pintaan verkkomainen koristelu veitsen avulla. Ota taikinasta esim. 3 cm pyöreällä muotilla paloja ja pane leivinpaperin päälle pellille. 
(Lopputaikinasta voi tehdä grissinin tapaisia tikkuja suolapalaksi)

Anna pyörylöiden levätä noin 15 min.

Vatkaa munan rakenne rikki, sekoita suola joukkoon, voitele pyörylät ja pane päälle juustoraastetta.

Paista 130 C uunissa noin 45 min.

Taikinasta tulee noin 34 pogácsaa.

Taikina on pehmeää, mutta sitä on helppo käsitellä eikä se takerru käsiin.
Leipominen sujuu nopsaan ja pyörylät soveltuvat hyvin paistettavaksi kiertoilmauunissa.


Lähde
Hungarian Food Guide

3.8.2014

Japonaise Halosenniemessä

Kävimme Halosenniemessä katsomassa "Lunta ja Kirsikankukkia"-näyttelyn, jossa esiteltiin japanilaisen taiteen vaikutusta suomalaisiin taiteilijoihin Kultakaudella.

Näyttely oli kerrassaan upea, kuten myös puitteet eli Halosen koti. Valitettavasti sisällä oli niin tukahduttavan kuuma, ettemme voineet katsoa näyttelyä loppuun yläkerrassa, koska lämpötila oli jo alhaallakin varmasti päälle 30 asteen, piuuuhh....

Rannassa on veneitä vuokrattavana



Halosenniemen kaunista rantaa ja näkymiä
Ulkona ihailimme myös Halosenniemen puutarhaa, josta talon väki sai pitkälti tarvitsemansa vihannekset, marjat ja juurekset.


Vanhat puut tuovat varjoa puutarhaan
Lepopaikka
Kauniita maisemia...
Kyllä tänne kelpaa tuoda vaikka vieraita tutustumaan, komea paikka!

Halosenniemi, myös rakennuksena hieno
Ateljeen ikkuna

Unkarin kesäkuu, osa 12 – paluu

Lähtöpäivän aamu: ensin Csokin kanssa lähipuistoon vessaan ja haukkumaan puluja.

Hol van a WC?
Asuntomme rappukäytävää
Sitten Nonloson aamiaisen vuoro. Viimeinen päivä – kuten aina – menee notkuilun ynnä muun päämäärättömän ajankulutuksen merkeissä. Asunto meidän pitikin luovuttaa puoleen päivään mennessä, joten siirsimme kaikki tavaramme kerrosta ylemmäs, Joonaksen luokse. Kätevää.

Jo huvittavan nolo sanaleikki ja ulkoasu

Yksityiskohtia Joonaksen luona
Kävelimme kiertelemässä lähikortteleita Joonaksen kanssa ajan kuluksi. Lounastimme alakerran meksikolaisessa pikaruokalassa, "Burritassa" ja olimme valmiit (muttemme halukkaita) lähtemään.
Valpas poliisi valvoo kaupungin rauhaa
Hauska suihkulähde Lipotvárosissa (kaupunginosa): kun kävelee ihan viereen, suihkuihin aukeaa siihen kohtaa noin metrin levyinen  "ovi", josta pääsee kävelemään lähteen keskelle.
Tapasimme vielä Klaudian ja pikku-Erikan, jätimme kaikille jäähyväiset ja jolkotimme taksilla (totta puhuen kuin formulakuskin kyydissä) lentokentälle. Pitkästä aikaa iltakoneeseen, onneksi olisi vielä muutama lepopäivä ennen arjen raadantaa. Mutta olipa meillä erinomainen loma!

Viszlat!

Unkarin kesäkuu, osa 11

Ensimmäinen aamu Budapestissa! Nonloso vaikutti tosiaan lupaavalta aamiaispaikalta, joten lenkitettyämme Csokin Erzsébetin puistossa menimme Nonlosoon istumaan ja nauttimaan aamun rauhasta upean panoraaman ääreen; Basilika näkyi terassille juuri upeasti.

Kyllä tässä aamukahvi maistuu tavallista paremmalta...
Nonlososta sai tilata erilaisia aamiaisia, me tyydyimme englantilaiseen aamiaiseen (toinen kinkulla, toinen pekonilla): paistettua kananmunaa, vihanneksia, vastapuristettua appelsiinimehua, ohuen ohutta paahtoleipää ja tietysti tavattoman hyvää kahvia.
Jó reggelt!

Puolen päivän jälkeen tapasimme vielä Józsefin, jonka piti pian lähteä ajamaan kauas itärajan pikkukaupunkiin työasioille. Ja söimme – kyllä vain – Nonlosossa.

Iltapäivän muu ohjelma meillä olikin jo selvillä: Sankarten aukiolle Kaunotaiteiden museoon, siellä pääsimme ihailemaan Henri de Toulouse-Lautrecin litografioita. Kyllä kannatti.



Csoki odotti asunnolla kiltisti kulttuurikierroksemme ajan. Niin Joonaskin: aikataulumme oli aivan liian aikainen suurkapungin tavoille oppineen poikamiehen pirtaan. Mutta illan lähestyessä lähdimme etsimään mukavaa illastuspaikkaa, joka löytyikin Basilikan aukion laidalta: BaoBao. Dumplingsit olivat siellä niin hyviä, että aiomme käydä siellä seuraavallakin kerralla.

Kirsikin pääsi "puikottamaan"
Jokaisessa tulikuumassa kerroksessa oli dumplingseja eri täytteellä. Kun päällimäinen tuli tyhjennettyä, se siirrettiin pinon alimmaiseksi.
Niin BaoBaossa kuin Nonlosossa pääsi katselemaan juuri meneillään olevia jalkapallon MM-kisoja (kaikissa Budapestin ravintoloissa näytti olevan muutama iso telkkari terassillaan houkuttelemassa janoista futisväkeä istumaan).
Nonloson digitaalinen sisäänheittäjä
Kirsi äkkäsi kadunvarrelta toisinajattelevan mandariinin
Illansuussa käväistiin vielä Innio-viiniravintolassa maistamassa lasillinen hyvää unkarilaista viiniä.
"Täytyy juoda. Täytyy juoda, ja lisäksi täytyy myös elää."

Unkarin kesäkuu, osa 10

Hyvästi, kylä – suuntana Budapest!

Sauhua jossakin 20 kilometrin päässä
Jätimme talon "tyhjäkäynnille" odottamaan seuraavaa matkaamme, ja lähdimme ajamaan Budapestia kohti. Matkan varrella jossakin päin oli melkoinen tulipalo, mutta se oli niin kaukana ettemme päässeet tarkemmin kärryille siitä.

Matka sujui yllättävän hyvin ihan Budapestin ydinkeskustaan asti, vaikka siellä ajaminen ensin arvellutti melkoisesti, sillä liikenne on siellä vilkasta ja ahdasta isoista väylistä huolimatta. Mutta pääsimme noin 20 metrin päähän majapaikastamme, wau!

Suoraa soittoa ydinkeskustaan, kyllä vähän piti rintaa röyhistellä
Joonas pääsi onneksi auttamaan meitä tavaroittemme kanssa: kaksi lentolaukkua, iso matkalaukku, irtokasseja, Csoki ja sen suuri kuljetuslaatikko olisivat olleet aika pala purtavaksi meille kahdelle.

Vanha tuttu apartman – ja Joonaksen parveke siinä yläoikealla

Lähdimme saman tien keskustaan syömään. Loistavassa pizzapaikassa sai loistavaa pizzaa! Sen jälkeen siirryttiin Gerbeaud'n terassille kahville ja mojito-jäätelölle. Matkan rasitukset alkoivat jo karista...

Tatuoitu mies pitää puleista
Joonaksen silmälasikotelo
Joonas tutustutti meidät läheisen Nonloso-ravintolan terassiin, joka olikin niin mukava paikka, että nautimme siellä jatkossa aamiaisemmekin. Csoki sai heti kavereita tarjoilijoista sekä kulhollisen raikasta vettä. Se tyytyi makoilemaan jaloissamme pöydän alla, ja vain välillä hyökkäsi ulvoen ja haukkuen sieltä vetäen hihnan piukeaksi, kun se näki lähistölle laskeutuvan pulun. Useampikin asiakas nielaisi ruokansa väärään kurkkuun, ja me taas hymyilimme heille joka kerta anteeksipyytävästi.

Nonlosossa
Joonaksella oli treffit lähistöllä, ja hän neuvoi meitä menemään sillä välin erääseen italialaiseen jäätelöbaariin, joka oli hyvässä huudossa Budapestissa. Ja eikä ihme! Paitsi että heidän jäätelönsä oli parasta mitä olimme siihen asti ikinä maistaneet, ne myös muotoiltiin käsin ruusun näköisiksi, bellissima!

Chili-suklaata ja basilika-limeä!
Lienee turha mainita että chili todella maistui ja tuntui, samoin lime ja basilika.
Suklaa oli tummaa ja vahvaa, mutta pehmeää.
Tällaisia makuja kotoisiin jäätelöihin kiitos - ja yletön sokerisuus pois!
Illalla Jooseppi soitti ja pyysi meitä tulemaan Szegedin taidekoulun oppilaiden näyttelynavajaisiin Godot-galleriaan. Siellä oli paljon nuorempaa ja vanhempaa taiteilijaa, ja varsinkin Mikan vanhoja tuttuja taideakatemian ajoilta. Jälleennäkeminen oli sydämellinen, vaikka vanhat ystävät olivatkin saaneet vähintään osansa avajaistarjoilusta.
Sziasztok barátok! Wanhoja tuttuja 80-luvun lopulta. Ja Joonas.
Matkalla majapaikkaan näimme sebrafantin – vai oliko se eleepra?
Sebrafantti