11.2.2014

Keitettyä riisiä jäi yli

Hyvää keitettyä täysjyväriisiä ei missään nimessä nakata roskiin, vaan siitä jalostetaan hyvää retroruokaa - jauhelihapiirakkaa.

Suolaisen piirakkapohjan perusohje sopii tähän mainiosti.

Täytteeksi keitettyä riisiä, murumaiseksi paistettua jauhelihaa, mausteina suolaa ja (reilusti) pippuria sekä kuullotettua sipulisilppua ja keitettyä kananmunaa murskattuna.

Pistellyn pohjan päälle levitetään kananmunamurska, sitten jauhelihaseos ja lopuksi vielä tomaattiviipaleita.

Riisin ja jauhelihan sekaan kostukkeeksi meni loraus maitoa, jääkaapissa lymyillyt purkillinen kermaviiliä sekä viikonlopusta jäänyt vajaa purkillinen tuorejuustoa.

Puolisen tuntia 250 asteisessa uunissa, ja maittava lounaspiiras on valmis!



9.2.2014

Kun ei putket vedä, ...!

Kaikki alkoi siitä, kun eräänä sunnuntai-iltana kellarista piti hakea perunoita

Hakumatka päättyi lyhyeen, mutta napakkaan sadatteluun. Kellarin lattialla oli vettä portaille asti ja veden seassa kummallista, valkoista nöyhtää. Ja vesi tuoksui selvästi pesuaineelta.
Kauan ei tarvinnut miettiä, mitä vettä lattialla oli. Ihmetystä aiheutti valkoinen nöyhtä - olimme kyllä pyykänneet aamulla, mutta emme mitää valkoista nöyhtäävää. Pikainen kysely naapurille selvensi asiaa (näin aluksi luulimme), he olivat hieman aikaisemmin pesseet valkoista pyykkiä.

Lamspimme uudelleen kellariin, varustautuneina kumisaappain, ja aloimme tutkia lähemmin tilannetta. Vesi alkoi hiljalleen laskea, mutta nöyhtäksi luulemamme olikin vessapaperia. Kun olimme tovin kyykkineet lattiakaivoa tonkien, loputkin vedet katosivat loristen ja kurluttaen viemäriin. Näytti siltä että tilanne oli ohi, mutta myöhemmin illalla vesi nousi kellariin uudelleen. Sunnuntai-iltana puoli yhdentoista aikaan viemärin rassaaminen sai jäädä, oli vain mentävä nukkumaan.

Se mikä ensin näytti vaatenöyhtältä, paljastuikin wc-paperiksi.
Tästä on nauru kaukana!

Aamulla lattia oli kuiva ja saimme siivottua sotkut pois. Kävimme pitkin viikkoa tutkimassa kellaria, mutta kaikki oli kunnossa. Tukos oli auennut ja vesi virtasi.

Mutta seuraavan viikon sunnuntaina sama toistui. Ja nyt oli tosi kyseessä - vesi ei lähtenyt laskemaan yhtä ripeästi kuin viikko sitten, eikä lattiakaivon ronkkiminen auttanut. Pienikin hanan avaaminen sai vedenpinnan samantien nousemaan. Kävimme kertomassa naapurille, että vedenkäyttö pitää säätää minimille, koska viemäri on taas tukossa.
Koetimme seuraavana päivänä saada tukosta kotikonstein auki, mutta tuloksetta. Soitimme putkimiehen apuun, joka rassasi putkea aikansa, mutta tuke istui tiukassa. Otimme järeämmät keinot käyttöön ja soitimme letkuauton apuun. Paineella viemäriin ajettu vesi sai lopulta tulpan irti ja vajaan kahden tunnin operaation jälken putkista alkoi kuulua kurinaa, kurlutusta ja purinaa - ääniä, joista putkimies sanoi: "ihana ääni".

Letkuauton sisuskalut

Olimme tyytyväisiä, kun saatoimme taas pestä pyykkiä, tiskata astioita ja käydä suihkussa.

Ja sitten alkoi kellarin siivoaminen. Lattia piti kuurata kloritella ja seinät pyyhkiä. Kaikki kastuneet tavarat menivät suoraan roskiin, muoviset säilytyslaatikot pesimme.

Kellari on nyt puhdas. Mitään irtotavaraa emme enää suoraan lattialle pane, kaikki tavarat säilötään muovilaatikoihin, korokkeiden päälle.