Ukonilmat vain antoivat odottaa itseään – samanlaista myrskyä kuin viime vuonna emme nähneet tällä kertaa. Emme edes vesisadetta.
 |
| Saipa ainakin rauhassa kuivata pyykkiä |
Päivä kului pyykinpesussa, siivotessa, kauppareissulla ja jo hieman Budapestiin siirtymisen ennakkovalmisteluissa. Tapaisimme Joosepin ja Erikan sekä muita tuttavia illemmalla paikallisessa pubissa, jossa emme vielä olleet käyneetkään.
 |
| Marian patsas pubia vastapäätä pitää hurjimmat kaljoittelijat aisoissa... |
Ihastelimme kirkkopuistoa ruusuistutuksineen ja Imren tulevan patsaan paikkaa, ja kävelimme sitten pubiin hieman varautuneina – millainen juottola se mahtaisikaan olla?
Turha pelko, se oli ihan tavallinen kuppila, jossa telkkarista tuli jalkapallon MM-kisoja, jotkut pelasivat biljardia ja me menimme ulos terassille istumaan ja odottamaan ystäviämme.
Pai paikallista vakioasiakasta tulivat juttelemaan kanssamme. Toinen halusi tietää että olimmeko vain viikonloppulomalla, mutta hänen kaverinsa (kumpaakaan emme olleet aikaisemmin nähneet) oikaisi väärinkäsityksen ja selitti hänelle juurta jaksaen keitä me olemme ja missä asumme ja kenen naapureina jne. Ei kylässä kukaan pysty salassa asustelemaan, ulkomaalaisista puhumattakaan!
 |
| Iltahelteellä oli mukava istuksia ulkona |
Pian Jooseppi ja Erika, Imre ja Réka sekä Tamás tyttärineen ilmestyivät paikalle. Vt. pormestari istui myös hetken kanssamme. Juttelimme mukavia ja terassikalusteiden epäkäytännöllisyys sai meiltä monenlaisia korjausehdotuksia. Aivan terassin vieressä jalkakäytävällä oli korkea sähköpylväs, jonka huipulle oli rakennettu haikaroille pesäalusta. Muutaman minuutin välein saimmekin kuunnella mäiskähdyksiä kun haikara päästeli isoja valkoisia pommejaan jalkakäytävälle.
Joillakin oli vielä seuraavana päivänä töitä, joten illan pimetessä lähdimme kaikki kiltisti yöpuulle.
Kotipihalla huomasimme että postilaatikollemme oli ilmestynyt tehokas vartija – pitää kyllä vieraat ja omatkin kaukana!
 |
| ...kiipes langalleen... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti