4.10.2015

Unkaria elokuussa 4


Perjantai 7.8. - maanantai 10.8.

Naapurin kolmimetriset auringonkukat olivat upea näky.
Aamupalan jälkeen ehdimme tutustua puutarhaammekin – nyt on luumujen ja viinirypäleiden aika.
Saksanpähkinät ja päärynät kypsyvät vielä, ja kirsikat olivat jo kesäkuussa parhaimmillaan.




Naapuripellon kurpitsa
Lajos lähti Transsylvanian puolelle vuorikiipeilijöiden kokoontumiseen, ja me otimme viikonlopun rennosti – ensi viikolla alkaisi varsinainen vilske! Päivät täyttyivät pyykinpesusta, ruoanlaitosta, ostoksilla käynneistä ja helteeltä piilottelusta.
Yöpuu
Pyykittömät narut
Sprotnia, eli tutummin kilohailia
Debreceni-makkaroita
Valmistaja Metsa-Tissue. Olikin tutun oloinen....

Kävimme myös syömässä Rózsassa. Hyvää ruokaa ja pelottavan nostalgista risteilymusiikkia: terassilla lauloi mies 70-80-luvun iskelmiä ja säesti itseään syntikalla. Todellinen yhden miehen bändi. 


Tuuletin pelastaa tiskaajan – helteellä on tukalaa touhuta keittiössä

24.9.2015

Kierrätystä ja uusia lusikoita

Useat järvenpääläiset järjestöt ja yhteisöt panivat syyskuun puolivälissä pystyyn Tukea ja tekoja turvapaikanhakijalle -avustuskeräyksen, josta uutisoitiin Keski-Uusimaata myöten. Leikkasin Keskarista uutisen irti, teippasin eteisen peiliin ja merkkasin huomiotussilla kaikki ne keräykseen toivottavat vaatteet ja tarvikkeet, mitä meiltä saattaisi löytyä.

Kävin ensin liinavaatekaapin kimppuun ja sain koottua ihan kelpo pinon erilaisia pyyhkeitä. Lisäsin joukkoon myös kahdet verhot, jotka olivat olleet ikkunoissa jo riittävän monena vuonna.

Aloimme miettiä, löytyisikö meiltä vielä jotain keräyspinoon pantavaa, ja aloimme tutkia keittiön kaappeja. Penkomisen tuloksena saimme  kerättyä vielä lisää keräykseen toivottavaa tavaraa.

Viikonloppuna lastasimme nyssäkät autoon ja ajelimme Järvenpäähän ViaDia -torille.

Tavarat valmiiksi pakattuna ja merkattuna

Myöhemmin samaisena viikonloppuna istahdimme kotona näytön ääreen valitsemaan ja tilaamaan uusia kahvikuppeja ja muita tarvekaluja.

Keittiötarvikkeiden päivitys tuo uutta ilmettä aamukahville ja ruokapöytään

Tavarat, jotka veimme pois, olivat jo käynet meille vanhoiksi, mutta joillekin toisille ne ovat uuden elämän pieniä rakennuspalikoita.

Turha kai sanoakaan, että kaappeihin jäi vielä kaikenlaista rompetta, pöytäliinaa ja vanhaa vaatetta. Mutta niiden kimppuun voi käydä joskus toiste, jonkin uuden keräyksen tai tempauksen johdosta.


19.9.2015

Elokuu Unkarissa 3

Torstai 6.8.



Aamiainen syötiin "kahden pöydän ääressä", kun työtaso odotti verannan pöydän päällä jatkotoimia.

Lähdimme kahdestaan käymään Egerissä, Csoki jätettiin vartioimaan taloa (= juoksentelemaan oman ja Lajosin pihan väliä ja syömään Soman herkut, jos Csilla sellaisia on jättänyt näkyville). Meillä on vapaa kulku Lajosin kanssa toistemme taloille takapihojen kautta, niin ei tarvitse aina mennä kadun puolelta ja soittaa portilta ovikelloa. Ja koirat käyttävät tätä myös hyväkseen. Csoki aina välillä katoaa, ja sitten Lajosin puolelta kuuluu kun he juttelevat Csokille.
Samoin Soma välillä ilmestyy meidän pihallemme tallustelemaan ja haistelemaan uusia tuoksuja.

Egerissä oli tarkoitus löytää taiteilijantarvikeliike – Toróny utcalla sellainen pitäisi olla, kertoi taiteilijatuttumme. Kävimme ensin syömässä erinomaisen lounaan tutussa ravintolassa. Tämä oli yksi helteisimpiä päiviä lomallamme, jopa paikalliset tuntuivat kärvistelevän paahteessa. Kävelyreitti oli pakko suunnitella talojen ja puiden luomien varjojen mukaisesti – jokainen turha askel suorassa auringonpaahteessa oli kidutusta. Ja yllätys! Liike oli lopettanut toimintansa, ja nyt piti päästä vielä kävellen takaisin auton luo, puuuh!

Chilikatkarapuja, vuonankaalisalaattia
Kuhaa, tomaattipastaa
Kotiinpalattuamme Lajos jatkoi pöydän rakentamista, Kirsi ryhtyi ompelemaan verhoja ja minä pähkäilin tulevan ratatyön aiheuttamia aikataulumuutoksia transsylvanialaisen oluen avulla.

Tassut kohti kattoa!
Helteellä ei raskaampaa hommaa kannata yrittääkään
Ota nyt tästäkin selvää...
Aaah!
Iltapalaksi tehtiin ylimureaksi paahdettuja kanankoipia ja suunniteltiin seuraavan päivän ohjelmaa.

Kanan "rontteet"

13.9.2015

Elokuu Unkarissa – taidekuvia

Tähän pieni kuvitettu välikevennys Unkarista


Kirsi
Lasta ja leikkuulauta
Juomakuppi



Csoki
Keskiovi
Katto

12.9.2015

Elokuu Unkarissa 2

Tiistai 4.8.

Heräsimme upean lämpimään aamuun (yhdestätoista eteenpäin olikin sitten tukalan kuumaa ja hikistä). Kauan kaivatun unkarilaisen aamupalan jälkeen lähdimme paitsi kunnon ruokaostoksille, myös hakemaan suunniteltua työtasoa keittiöömme. Olimme suunnitelleet sitä Lajosin kanssa etänä, mutta maan tavan mukaan asiat etenevät vain, kun ollaan itse läsnä paikan päällä. Siispä Mezökövesdiin!

Mozaik-liike myi siellä sopivaa pöytälevyä, mutta heidän tuotantotilansa sijaitsi kaupungin reunamalla. Siellä valitsimme sopivan materiaalin ja kuosin, annoimme mitat ja lähdimme ruokaostoksille sillä välin kun he tekisivät tason valmiiksi. 60 x 220-senttinen taso odottaisi meitä tunnin kuluttua valmiina. Palattuamme ostimme myös pari ripustuskoukkua keittiöön, ja levy kiinnitettynä Lajosin auton kattotelineeseen huristimme takasin kotiin.

Työtaso huolella kiinni!
Besser-ampiaissuoja 
Torjuu myös kärpäset
Kokkasimme lounaan, otimme päiväunet ja sitten ryhdyimme rakentamaan pöytää (tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että Lajos tuli ja alkoi rakentaa pöytää). Meistä oli eniten apua sahattavan puutavaran (jalat) paikallaan pitämisessä ja tason mallaamisessa kohdilleen keittiöön.

Illan suussa Lajos oli saanut kiinnitettyä keittiön seinään tukilaudan tason takareunaa varten. Itse tasoa rakenneltiin ulkona verannalla. Alapintaan liimattiin jalkojen kiinnitystä varten tukeva puurima, joka painettiin ruuvipuristimilla paikoilleen kuivumisen ajaksi.
Samalla huomasimme että tason pinta oli puristimien asennuksen jälkeen mennyt "hämähäkin seitiksi"! Ihmettelimme tätä ja keksimme kaikenlaisia syitä jotka olisivat voineet aiheuttaa tämän. Lajos aikoi joka tapauksessa mennä valittamaan asiasta seuraavana päivänä. Kuten aina, tällaisilla tarinoilla on nolo loppu: pöytälevyä peittikin ohut muovikalvo, joka on tarkoitus poistaa loppuvaiheessa. Muovi oli vain kärvistellyt puristimien paineessa, ei muuta. Huh!

Pöydänjalat oikeaan mittaan, sitten Imren luo höylättävksi
Tuosta lähtee pöydät pois... tuki jo odottaa seinässä uutta työtasoa
Mittailua 
Lajos ja yksi hänen kymmenistä työkoneistaan
Illalla kävimme Imren ja Rékan luona syömässä ja istumassa iltaa.
Réka oli tehnyt perinteistä transsylvanialaista ruokaa; mausteisella jauhelihalla täytettyjä kesäkurpitsoja. Saimme heiltä myös pussin paikallista, käsintehtyä laatupastaa: Mezöszemeressä toimii n. kymmenen naisen pyörittämä pastatehdas, jossa kaikki pasta tehdään käsityönä!

Imren suunnittelema logo

Keskiviikko 5.8.

Päivä alkoi Csokin kannalta jännittävästi: lähdimme Lajosin opastuksella Egeriin eläinsairaalaan. Csokia odotti hammaskiven poisto, mutta ensin piti varmistaa labrakokeilla että se olisi nukutuskunnossa. Nuori lääkäri oli mukava ja hoiti hommansa hyvin. Csokilta otettiin verikoe ja röntgen, tulokset saisimme parin päivän kuluttua. Jo alustavasti koira todettiin oikein hyväkuntoiseksi.

Lajoskin ihmetteli, miten kiltisti Csoki pysyi paikoillaan.
Samalla reissulla teimme ruokaostoksia. Kotiin palattuamme keskityimme pyykinpesuun, ruoanlaittoon ja pöydäntekoon.

Pyykki kuivuu hetkessä
"Siestan" aikaan pelasimme yatzya verannalla. Kirsi kehveli voitti kolme peliä putkeen. Se ei hyvää tiedä Joonakselle, joka uhkasi seuraavalla viikolla tulla näyttämään miten yatzya pelataan.

Kirsi rules!
Illalla Lajos vielä viimeisteli pöytää – seuraavana päivänä saisimme sen paikoilleen.

6.9.2015

Elokuu Unkarissa 1

Sky Bistron kana-caesar-wrappi kahvin ja mustikkamehun kera
Maanantai 3.8.
Odotettu loma Unkarissa jälleen edessä!
Nyt matkalaisina minä, Kirsi ja Csoki (vierailevia iskujoukkoja tulisi kylään myöhemmin).
Kylmän kesän jälkeen tiedossa oli todellista paahdetta: sääennusteiden lupaamat 35 asteen helteet pitivät paikkansa.

Hki-Vantaalla Csoki lähti virkailijan hoivissa ruumaa kohti, ja Budapestissa se lipui tyynenä matkalaukkuhihnaa pitkin kopassaan luoksemme. Eikä ollut moksiskaan. Ilmoitti parilla haukulla että "olen laskeutunut!" ja keräsi paljon katseita laukkujaan odottavilta ihmisiltä.

Kentällä meitä odotti etukäteen varaamamme vuokraamon Opel, ja pian pääsimme jo posottamaan M3:a itään ilmastoinnista nauttien.

Harvinaista herkkua – automaattivaihteet!
Pysähdyimme Rózsaan lounaalle, ja siitä sukkelaan Tescoon – jääkaappiin oli pakko saada täytettä, jotta pärjäisimme ainakin ensimmäisen päivän yli talolla. Matkan varrella poikkesimme huoltsikalla, josta ostettiin vettä mukaan automatkalle. Näillä keleillä sitä on oltava aina mukana.


Rózsa oli uusinut ruokalistaansa. Hyväksi havaitsimme
Minä odottelin Csokin kanssa parkkipaikan laidalla puun varjossa, kun Kirsi kävi tekemässä ostoksia. Viikon ajan saisimme vielä ajella tuttuja reittejä – sitten alkaisivat suuret ratatyöt Szihalomin tasoristeyksellä, ja esim. matka Mezökövesdiin pitenisi 40 kilometrillä. 

Ratatöitä Szihalomissa
Pian olimme jo talolla purkamassa niin ruokakasseja kuin matkalaukkujakin. Matkalaukut tosin saivat odottaa, sillä Lajos ja Csilla kutsuivat meidät heti verannalleen istumaan ja maistelemaan pálinkaa, jota Lajos oli talvella keitellyt. Csoki ja Soma uudistivat tuttavuutensa tuhinan ja äksyilyn merkeissä, mutta pian sopu löytyi.

Välipalaa: Dreheriä, savumanteleita ja Mexicorneja
Naapurin Lajos oli muistanut Ferin kanssa käydä laittamassa vedet, sähköt, kaasun ja jääkaapin päälle, joten saatoimme heti käydä taloksi. Feri oli myös siivonnut huoneet, aah miten mukavaa...

Kirsi pystytti Csokille teltan pihalle, vaikka Csoki jättikin lopulta sen omaan arvoonsa. Lämpötila yllätti meidät kaikesta huolimatta – sisämaan kuumuus on lisäksi vielä niin erilaista, että tottuminen ottaa aikansa. Rypäleet kyllä viihtyvät oikein hyvin!

Omalta pihalta – ja hyviä!
Pulipartiolainen
Iltapalaksi teimme pekonimunakkaan, nautimme leppeästä illasta verannalla ja lähdimme täyden päivän tehneinä nukkumaan sirkkojen ja/tai kaskaiden revitellessä ääntään pimeään Hevesin yöhön.

Iltasometusta ennen nukkumaanmenoa