31.7.2011

Heinäkuun huipennus

Heinäkuu päättyy mainiolla tavalla: paitsi että osalla meistä alkaa loma, olemme saaneet Tuusulaan toivotun uuden asukkaan! Eli Rauman mummista sukeutui Hyrylän mummi. Muutto sujui niin kuin kaikki muutot: se vaati hikeä, verta ja kyyneliä ja varsinkin hikeä, mutta per aspera ad astra - niinpä vain saimme mummin uuteen kotiinsa (joka tällä hetkellä tosin muistuttaa enemmän juoksuhaudan ja labyrintin yhdistelmää).

Ragdoll Aada on oikea nainen - heti siivouskomeron kimppuun.


Mutta jouluun mennessä varmaan viimeinenkin muuttolaatikko on sortittu ja heitetty  roskiin.

Tervetuloa mummi!

24.7.2011

Tulivesimeloni

Kuuman kesäpäivän juhliin sopii viileän raikas ja näyttävä alkupala, sanalla sanoen syötävän hyvä juotava. Vanha tuttumme Jamie Oliver tähänkin innosti. Ja alkoholia karttaville voi tarjota oman meloninsa ihan au naturel. Tähän alkoholipitoiseen versioon tarvitaan 2–3 -kiloinen vesimeloni, omenapora, ruokakelmua, noin 1,5 dl Koskenkorvaa ja nelisen päivää aikaa.
Poraa omenaporalla melonin keskipisteeseen ja poista porattu pala. Säästä poistopalasta sopiva pätkä "korkiksi". Kaada reikään varovasti (suppilo on tässä kätevä) Koskenkorvaa lähes piripintaan. Peitä reikä kelmulla ja pistä jääkaappiin. Kun korva on imeytynyt meloniin muutaman tunnin, kaada täydennystä. Juoma imeytyy meloniin päivä päivältä hitaammin, ja noin neljäntenä päivänä meloni rupeaa olemaan valmis. Pistä korkki paikoilleen ja säilytä melonia jääkaapissa tarjoiluhetkeen asti. Leikkaa meloni sopiviksi pikkuviipaleiksi ja yllätä vieraasi tai vie mökkituliaisiksi.
Humalaan itseään ei tällä saa ellei sitten syö koko melonia yksin, ja se taas olisi aika surkuteltavaa.


Nämä rippijuhlat muistetaan

Kävimme tänään Eijan nuorimmaisen, Emmun, rippijuhlissa. Mukanamme veimme muffineja sekä kaksi juustokakkua - ja lahjan tietysti. Olimme kaukaa viisaita ja pakkasimme kakut kylmälaukkuun ennen kuin lähdimme ajalemaan Vantaalle.
 
Kaikki meni oikein hyvin siihen saakka kun hissin lähestyi juhlakerrosta ja valmistauduimme jäämään pois kyydistä. Vekotin jämähti 30 cm ennen oviaukkoa paikoilleen eikä liikahtanut mihinkään.
Kyydissä mukana ollut talon asukas herkesi manailemaan hartaasti ja huutelemaan apuun käytävässä odottelevia kavereitaan. He soittivat huoltomiehelle ja antoivat oven aukaisemiseksi lukuisia hyviä neuvoja, jotka  eivät kuitenkaan tepsineet.
Reilun 20 hikisen minuutin jälkeen yksi talon asukkaista sai oven avattua ja pääsimme kömpimään ulos.
 
Hiippailimme hikisinä keittiöön laittamaan kuumassa hississä hieman liiskaantuneita muffareita pöytään ja koristelemaan ensimmäistä juustokakkua.

Hissi taisi olla tänään kovassa käytössä, sillä hieman meidän jälkeemme tulleet vieraat jämähtivät myös hissiin matkalla ylös!
Ei liene ihme, että menin alas portaita pitkin.

12.7.2011

Vaihtelu todellakin virkistää

En edes muista milloin viimeksi on oikein satanut – siis niin että se näkyy ja kuuluu eikä lopu heti tunnin kuluttua. Mutta nyt sitä tulee. Aamuyöllä ukkosti ja salamoi, ja taivaan hanat ovat olleet auki tuntitolkulla. Pieni kasvimaamme on onnessaan, nyt on taas polttoainetta pukata lisää ja vehmaampaa versoa esiin.

Onhan aurinkoinen, lämmin kesä hyvinkin toivottu, mutta rajansa kaikella, kun ei enää uskalla nokkaansa ulos pistää hellekiekon porottaessa taivaalla armottomasti kuin Clint Eastwood. Kohtuus on hyvä.

Tänään päästään maistamaan "ur"ia, lupaavan herkullista leivänlevitettä. Eihän siitä voi tulla mitään muuta kuin hyvää, kun sekoitetaan valkosipulia, kevätsipulia, suolaa, minttua ja timjamia ricottaan ja voihin. Vuorokauden muhittamisen pitäisi vielä täydentää maut.

8.7.2011

Minilisko

Kävimme Jonnan kanssa aamupäivällä keskustassa kaupassa mutta matkan varrella piti pysähtyä  alikulkutunneliin ihailemaan minikokoista sisiliskoa.
Paluumatkalla liskoa emme enää nähneet - se oli varmaankin jo ehtinyt kipittää viileän ruohikon turviin.

6.7.2011

Kadonneen ruusupuskan jäljillä

Talon nurkalla kasvaa vanha ruusupensas, jonka nimestä ei ole tietoa. Kerrotuissa, hennon vaaleanpunaisissa kukissa on mieto "perinteinen" ruusuntuoksu.
Puska oli pahasti heinän peitossa ja ensin ajatuksena oli sen heivaaminen pois juhannus- tai suviruusun tieltä. Mutta moinen ajatus kitkettiin päästäni hyvin pian pois - ja hyvä niin. Kaksi päivää kykittyäni puskassa riiipien heinää ja leikaten kuivia oksia, voin vain sanoa että se on kaunis.
Nyt se saa juurelleen aimo annoksen hyvää multaa sekä  katekankaan ja kuoriketta estämään ruohon kasvua. Pitkille oksille pannaan tuet, jotta pensaan alle pääsee leikkurilla.

Esteitä ja nopeita käänteitä

Heinäkuu osoittautuu jo nyt yllättävän tapahtumarikkaaksi - loppukuussa sitten asiasta enemmän. Mutta elämme mielenkiintoisia aikoja. Paras lomasesonki on meneillään, joten töissä on lisäkseni vain kaksi henkilöä. Rauha ja hiljaisuus on verratonta, ja sitä kestää varmaan kuun loppuun asti. Sitten pääsee taas itse jatkamaan lomaa, not funnier!

4.7.2011

Haroset



Tämä on täyteläisen maukas tahdas täynnä syviä Levantin makuja, resepti löytyi Raamatun ajan ruokia -keittokirjasta. Haroset on vanha kana- ja liharuokien lisuke.
Siihen tarvitaan:

100 g saksanpähkinöitä
150 g kuivattuja viikunoita
150 g kuivattuja aprikooseja
100 g kivettömiä taateleita
n. 5 rkl makeaa viiniä
vajaa teelusikallinen kanelia
saman verran cayennepippuria
samoin jauhettua inkivääriä

Paista murskattuja pähkinöitä kunnes ne saavat hieman väriä. Kun pähkinät ovat jäähtymässä tee viikunoista, taateleista ja aprikooseista seos tehosekoittimessa. Kaada pähkinät sekaan ja sekoita hyvin. Nyt lisää viini ja mausteet ja valmista tasainen massa. Anna tekeytyä jääkaapissa vähintään vuorokausi, ja nauti liharuokien kanssa. Harosetia tulee melko paljon näillä mitoilla, joten ellet ole pitämässä suurempia juhlia, kokeile vaikka puolikkaalla reseptillä.

Taas(en)

Kolmen viikon lomaputki siirtyi historiaan ja ensimmäinen työpäivä on jo takana (tähän aikaan!). Kolmeen viikkoon mahtui puutarhatöitä, juhannuksen juhlintaa Raumalla sekä Kuivalahdella, kolmen viikon selkäkipuilua ja Linnanmäen armoitetut vohvelit, joiden taso on kyllä laskenut takavuosilta. Silti niitä on pakko aina maistaa kun siellä käy.
Lintsi-vohvelit ovat vähän niin kuin Aku Ankka - siinäkin on taso laskenut, mutta silti siitä ei osaa luopua.
Ja ruokaa toki on laitettu uuden keittiösaarekkeemme toimiessa mainiona tukikohtana. Vatsoja on täytetty thai-ruoalla, unkarilaisilla variaatioilla, virikkeellisellä grilliruoalla ja Raamatun ajan keittokirjan tuottamilla inspiraatioilla.
Ja loppukaneetiksi: onnea tämän päivän johdosta, Tilla!

Vielä(kin) lomalla

En muista milloin olen edellisen kerran ollut yhteen menoon neljä viikkoa lomalla, mutta hienoa se vaan on ollut. Nyt menossa viimeinen lomaviikko.
Aamukahvista tähän hetkeen aika on kulunut enimmäkseen tämän hengentuotteen viimeistelyyn ja testaukseen, mitä nyt välillä arkiaskareita toimittanut.
Nyt voisin jo suoda huomiota kasvimaalle ja pihalle yleensäkin.

3.7.2011

Heinäkuu

Unimunccilaiset perehtyvät blogin tekoon. Tolkkua saatte vasta myöhemmin.