En edes muista milloin viimeksi on oikein satanut – siis niin että se näkyy ja kuuluu eikä lopu heti tunnin kuluttua. Mutta nyt sitä tulee. Aamuyöllä ukkosti ja salamoi, ja taivaan hanat ovat olleet auki tuntitolkulla. Pieni kasvimaamme on onnessaan, nyt on taas polttoainetta pukata lisää ja vehmaampaa versoa esiin.
Onhan aurinkoinen, lämmin kesä hyvinkin toivottu, mutta rajansa kaikella, kun ei enää uskalla nokkaansa ulos pistää hellekiekon porottaessa taivaalla armottomasti kuin Clint Eastwood. Kohtuus on hyvä.
Tänään päästään maistamaan "ur"ia, lupaavan herkullista leivänlevitettä. Eihän siitä voi tulla mitään muuta kuin hyvää, kun sekoitetaan valkosipulia, kevätsipulia, suolaa, minttua ja timjamia ricottaan ja voihin. Vuorokauden muhittamisen pitäisi vielä täydentää maut.
1 kommentti:
Heräsin aamuyöllä kahden jälkeen lähestyvän ukkosen kumuun ja unenpöpperöisessä päässä pyöri jo lapsena saatu neuvo: ukkosella ikkunat kiinni.
Tassuttelin siis pitkin yönpimeää taloa sulkemassa ikkunoita varoen samalla etten tallo nukkuvaa koiraa.
Lähetä kommentti