Unkarin kesäkuu, osa 10

Hyvästi, kylä – suuntana Budapest!

Sauhua jossakin 20 kilometrin päässä

Jätimme talon "tyhjäkäynnille" odottamaan seuraavaa matkaamme, ja lähdimme ajamaan Budapestia kohti. Matkan varrella jossakin päin oli melkoinen tulipalo, mutta se oli niin kaukana ettemme päässeet tarkemmin kärryille siitä.

Matka sujui yllättävän hyvin ihan Budapestin ydinkeskustaan asti, vaikka siellä ajaminen ensin arvellutti melkoisesti, sillä liikenne on siellä vilkasta ja ahdasta isoista väylistä huolimatta. Mutta pääsimme noin 20 metrin päähän majapaikastamme, wau!

Suoraa soittoa ydinkeskustaan, kyllä vähän piti rintaa röyhistellä

Joonas pääsi onneksi auttamaan meitä tavaroittemme kanssa: kaksi lentolaukkua, iso matkalaukku, irtokasseja, Csoki ja sen suuri kuljetuslaatikko olisivat olleet aika pala purtavaksi meille kahdelle.

Vanha tuttu apartman – ja Joonaksen parveke siinä yläoikealla

Lähdimme saman tien keskustaan syömään. Loistavassa pizzapaikassa sai loistavaa pizzaa! Sen jälkeen siirryttiin Gerbeaud'n terassille kahville ja mojito-jäätelölle. Matkan rasitukset alkoivat jo karista...

Tatuoitu mies pitää puleista

Joonaksen silmälasikotelo

Joonas tutustutti meidät läheisen Nonloso-ravintolan terassiin, joka olikin niin mukava paikka, että nautimme siellä jatkossa aamiaisemmekin. Csoki sai heti kavereita tarjoilijoista sekä kulhollisen raikasta vettä. Se tyytyi makoilemaan jaloissamme pöydän alla, ja vain välillä hyökkäsi ulvoen ja haukkuen sieltä vetäen hihnan piukeaksi, kun se näki lähistölle laskeutuvan pulun. Useampikin asiakas nielaisi ruokansa väärään kurkkuun, ja me taas hymyilimme heille joka kerta anteeksipyytävästi.

Nonlosossa

Joonaksella oli treffit lähistöllä, ja hän neuvoi meitä menemään sillä välin erääseen italialaiseen jäätelöbaariin, joka oli hyvässä huudossa Budapestissa. Ja eikä ihme! Paitsi että heidän jäätelönsä oli parasta mitä olimme siihen asti ikinä maistaneet, ne myös muotoiltiin käsin ruusun näköisiksi, bellissima!

Chili-suklaata ja basilika-limeä!
Lienee turha mainita että chili todella maistui ja tuntui, samoin lime ja basilika.
Suklaa oli tummaa ja vahvaa, mutta pehmeää.
Tällaisia makuja kotoisiin jäätelöihin kiitos - ja yletön sokerisuus pois!

Illalla Jooseppi soitti ja pyysi meitä tulemaan Szegedin taidekoulun oppilaiden näyttelynavajaisiin Godot-galleriaan. Siellä oli paljon nuorempaa ja vanhempaa taiteilijaa, ja varsinkin Mikan vanhoja tuttuja taideakatemian ajoilta. Jälleennäkeminen oli sydämellinen, vaikka vanhat ystävät olivatkin saaneet vähintään osansa avajaistarjoilusta.

Sziasztok barátok! Wanhoja tuttuja 80-luvun lopulta. Ja Joonas.

Matkalla majapaikkaan näimme sebrafantin – vai oliko se eleepra?

Sebrafantti