Perjantai
Toukokuussa jälleen nokka kohti Unkaria – lähdin Kirsin kanssa ottamaan talon talviteloilta ja tekemään suunnitelmia paikan päälle tälle vuodelle.
Lähdimme iltakoneella (perillä 18.20), ja tiesimme ehtivämme Mezökövesdissä vielä kauppaankin tekemään perushankintoja illaksi ja aamuksi.
 |
| Matkan alussa vielä |
Olimme tilanneet koneeseen etukäteen ateriat, ja FinnairShopista vielä pari tuliaista odottamaan paikoillemme koneeseen. No, tuliaskasseja ei näkynyt. Kävi ilmi että ne oli kokonaan unohdettu koneesta, joten se siitä sitten.
 |
| Kadonneen sämpylän arvoitus |
Ruoistamme puuttui sämpylät, mistä huomautimme. Lentoemäntä sanoi ettei niihin hänen mielestään sämpylöitä edes kuulu, mutta hän voi "tämän kerran" tuoda meille sellaiset (netissä sämpylät on mainittu tuotekuvauksessa). Sitten emokin rupesi ihmettelemään, kun huomasi että meillä oli kyllä voinapit, juustoa ja leikkelettä annoksen ohessa, mutta ei leipää. Muuten olimme annoksiin tyytyväisiä.
Vuokra-auton olin varannut jo maaliskuussa etukäteen, muistuttanut firmaa huhtikuussa, ja vielä lähtöpäivänä varmistanut puhelimitse, että sovitun mukainen uudehko Ford C-Max odottaa meitä kentällä. Hetkisen odotettuamme automme kurvasikin viereen: yli kymmenen vuotta vanha, kovia kokenut Fiat Linea, jonka takarenkaista ei kuviota enää erottanut paljaalla silmällä.
Yhtiön kuski selitti, että saisimme kyllä Fordin jos odottaisimme jonkin tunnin, kun se juuri nyt sattuu olemaan asiakkaalla. "Mutta tämän Fiatin saisitte heti."
Kiitos vain, www.olcsoberauto.hu, mutta palveluksianne ei enää tarvita tämän yllätyksen jälkeen...
Käännyimme kannoillamme ja marssimme takaisin lentokentälle, ja vuokrasimme vähän kelvollisemman auton Hertziltä – 4000 km ajetun, uuden VW Polon. Sillä kelpasi ajella, vaikka hintava olikin.
 |
| Kelpo kansanvaunu! |
Vajaan kahden tunnin kuluttua teimme jo ostoksia Tescossa, ja pääsimme pian talolle. Feri oli ajanut nurmikon ja siivonnut talon meille valmiiksi, ja naapurin Lajos oli laittanut kaasun, veden ja sähkön päälle – ja myös jääkaapin. Oli mukava tulla puhtaaseen, tuuletettuun kotiin.
 |
| Kaikki kunnossa lomalaisia varten! |
Teimme myöhäisen iltapalan, purimme kasseja ja sitten kävimme nukkumaan uuteen sänkyymme, jonka Lajos oli taidolla talven aikana meille rakentanut. Kyllä uni tuli hyvin.
 |
| Iltapalalla |
 |
| Ja nukkumaan... |
Lauantai
Aamulla lähdimme aamupalan jälkeen jo varhain Mezökövesdin kauppahalliin hankkimaan ruokatarpeita vieraille – puolen päivän jälkeen oli tulossa "mökkivieraita": Raikke ja Jouko Brysselistä, Majk ja Kian Mariborista sekä Joonas Budapestista.
 |
| Perinteinen aamupala – Paloma-kahvia, tuoremehua, paistettua kananmunaa, leipää, salamia ja juustoja |
Kauppahallista saimme kaikki tarvittavat vihannekset, yrtit yms. sekä salamia. Tescosta haimme vielä mitä puuttui ja sitten kotiin odottamaan vieraita.
Sloveenit olivat luvanneet tehdä heidän perinteistä lihapataansa: perunaa, sipulia, paprikaa, nautaa, possua ja gemssiä – valmistusaika 6–7 tuntia. Koska me emme ole vielä ehtineet hankkia pihalle grilliä emmekä moiseen kokkailuun soveltuvaa pataa, toivat vieraat pakettiautossa mukanaan padan, kolmijalan, ruoat sekä nuotiopuut. Lisää tällaisia vieraita!
Majk ja Kian tulivat Budapestin kautta: he kävivät kauppahallissa ja nappasivat samalla (hanhenmaksan lisäksi) kaupungissa odotelleet Raikken ja Joukon kyytiinsä.
 |
| Ruoanvalmistus alkoi keittiömestari Kianin opastuksella |
Vieraat saapuivat yhden nurkilla – ja koska he olivat jo ehtineet tyhjentää Koskenkorvataskumatin matkan aikana, ruoanvalmistusprojekti lähti sähäkästi käyntiin. Nuotiopuut ja kolmijalka patoineen olivat hetkessä paikoillaan, ja perunateatteri sai alkaa. Kian ammattilaisena oli tarkka siitä, minkä kokoisiksi perunat piti lohkoa, ja Raino saikin huutia useamman kerran.
 |
| Ei noin Raino, NÄIN! |
 |
| Homma sujuu |
 |
| Alkuvalmisteluja |
 |
| Chef ja sous-chef |
Me teimme Kirsin kanssa ensimmäiseksi alkuruoaksi lämpimän kanasalaatin, pääruokahan olisi valmis vasta iltaseitsemän jälkeen. Eikä sitä yhdellä alkuruoalla kuumassa touhutessa pärjää. Siksi Raino teki iltapäivän hiukopalaksi paistettua hanhenmaksaa paahtoleivän kera. Se oli todella hyvää, edes maksan vastustaja nro 1, eli Kirsi, ei voinut kuin nauttia.
Lihapata hautui hiljalleen, jutusteltavaa riitti ja illan vastaus lähes kaikkeen oli "KANADA!"
 |
| Han hen mak saa |
 |
| Ai miten hyvää siitä tuli! |
 |
| Joonaskin päräytti paikalle Füzesabonyin juna-asemalta taksilla viettämään hauskaa iltaa |
 |
| Lomakuulumisten vaihtoa keittiöpalvelun ohessa |
 |
| Sous-chef 2, Jouko |
 |
| Illan suussa: se on valmista! Mahtavan hyvä slovenialainen lihapata! |
 |
| Seuraava aamu palauttaa aina arkeen... |
Aamulla hieman edellisiltaa vaisummat vieraat heräilivät kuka missäkin tutisevassa mielentilassa aamupalalle ja pakkaamaan tavaroitaan. Heidän piti lähteä jo kotimaihinsa, maanantaina olisi jo työpäivä.
Me jäimme kotiin tiskaamaan ja pesemään pyykkiä. Jaksoimme kuitenkin vielä hellepäivänä lähteä Egeriin syömään ja katselemaan maisemia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti