 |
| Informaatiota Sulanportissa sijaitsevan sekatavarakaupan ikkunassa |
Mikä saa lauhkeammankin ihmisen huonolle tuulelle? Saamattomuus ja välinpitämättömyys. Olimme perjantaina kyseisessä liikkeessä tekemässä ostoksia runsaan puolen tunnin ajan. Jonotettuamme oman aikamme kassajonossa saimme tietää, että pankkikortilla ei voi maksaa.
Ulko-ovelle teipattua himmeän vihreällä raapustettua A3-ilmoitusta oli hyvin vaikea havaita - paitsi vasta jälkikäteen.
Kun emme lämminneet ajatukselle = myyjän ehdotukselle käydä kilometrin päässä pankkiautomaatilla, sovimme että ostoksemme voivat jäädä jo pakattuun kassiin siihen nidotun kuitin kera. Tulisimme seuraavana aamuna hakemaan ostokset ja varmuuden vuoksi käteisen kera.
Seuraavana aamuna noudatimme suunnitemaamme ja löysimme kaupasta vielä muutakin ostettavaa ennenkuin suunnistimme kassalle, jossa sama kassatyttökin vielä oli palvelemassa.
Kun vuoromme tuli, ei kassia näkynyt missään. Kassatyttö lähti takahuoneeseen tarkistamaan tilannetta. Kävikin ilmi että joku oli purkanut meidän (ja otaksuttavasti monen muunkin) edellisiltaisen ostoskassimme ja palauttanut tavarat ympäri liikettä omiin hyllyihinsä.
Tyttö kysyi haluaisimmeko käydä keräämässä uudestaan eiliset ostoksemme. Emme halunneet tehdä kierrosta uudelleen & jonottaa ruuhkaisille kassoille. Joku roti pitää olla. Joko kauppaa halutaan tehdä tai sitten ei haluta. Tässä liikkeessä ei haluttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti