Moussakaa hiihtoloman alkuun

Jauhelihakastikkeessa on silputtua sipulia & valkosipulia, murskattuja kirsikkatomaatteja sekä mausteina suolan lisäksi  musta-, valko-, mauste- ja cayennepippuria, kanelia ja meiramia. Jauhelihaa on 600g.

8 dl valkokastikkeessa on suolan lisäksi vain rouhittua pippuria ja emmental-raastetta.
Ja koko komeuden päällä on raastettua emmentalia antamaan hyvää väriä.

Kolmen munakoison kanssa satsista tulee isoon vuokaan kaksi kerrosta, mikä riittää hyvin kahdeksalle ruokailijalle.

Penkkaripantteri

Jonna vietti perinteistä penkkaripäivää torstaina 16.2. pukeutuneena kummitädiltään lainaamaansa pantteripukuun. Juhlinta siirtyi iltapäivällä risteilylaivalle, missä meno jatkui pitkälle yöhön ja seuraavaan aamuun. Laivalastillinen väsyneitä ja äänensä käheäksi riekkuneita abeja rantautui satamaan perjantaina iltapäivällä.

Sunnuntaipullaa

Halusin tehdä täytettyjä pullia, joten päädyin lehdyköihin. Niitä on oikeastaan mukavampi tehdä kuin korvapuusteja, koska puustini tuppaavat monasti kellahtamaan uunissa kyljelleen.

Tällä kertaa taikinassa on hiukan aiempia leivontakertoja enemmän sokeria, rasvaa ja kardemummaa. Myös täytteeseen tuli kanelia hiukan tavallista enemmän. Sokerina käytin sekä taikinassa että täytteessä tietysti reilua Ruokokidesokeria.

Taikinasta tulee ruokokidesokerilla tummempaa ja maukkaampaa kuin valkoisella sokerilla

Lauantain juustoleipä

Panin taikinaan vehnä- ja hiivaleipäjauhoja, oliiviöljyä, ruokosokerisiirappia ja reilusti kolmenviljan leseitä. Taikina nousi kolmisen varttia, minkä jälkeen kaulin sen suorakaiteen muotoiseksi ja levitin päälle raastettua mustaa emmentalia ja rouhittuja cashew-pähkinöitä. Pyörittelin levyn rullalle ja suljin sen pellillä rinkulaksi.
Turha sanoakaan, että leivästä tuli hyvää! Juusto ja pähkinät antavat leivälle mukavasti makua ja mehevyyttä. Viipaleessa näkyy hauskasti rullamainen rakenne, mistä en harmi kyllä saanut hyvää kuvaa.

Runebergin päivänä

Toisen vaalipäivän aamu valkeni siperialaisissa tunnelmissa. Illalla vielä ennen nukkumaanmenoa katsoin paikallissään ennusteen ja taivastelin yön alhaisia lukemia, mutta mittarimme näytti ennustettua vielä hiukan kovempaa pakkasta.

Aamukahvin ja uunin lämmityksen jälkeen ohjelmassa oli kauan odotettu hetki: pakastimien sulatus. Ruokakorit pääsivät sellaisenaan ulos portaille ja sitten vaan kuumat vesiastiat pakastimiin ja luukut kiinni.
Jäiden sulamista odotellessa herkuttelimme Tuusulanjärven kuhalla. Kalafileet maustettiin bruschetta-lumipalloilla ja paistamisessa käytettiin juustopallojen mausteöljyä. Lopputulos oli loistava!

Äänestysreissun jälkeen leivoin perinteisiin kuuluvan vaalipiirakan, joka oli tällä kertaa Tarte Tatin. Lopputulos oli tumman sokerin ansiosta kauniin ruskea, makean maukas, mutta märkä kuin uitettu koira!
Oliko neljäs omena liikaa - tuliko siitä ylimäräinen neste, vai olivatko käyttämäni omenat jo alkujaan liian mehukkaita? Vaikka ehdin jo uhota että enää en mokomaan paistosta tee, ehkä sittenkin vielä kokeilen. Valitsen kuivia omenoita ja viipaloin niitä vuokaan vain kolme.

Pakkanen vain lauhtuu, nyt illalla enää vaivaiset 12,2 astetta!

1,5h

Varhaisen aamun hentoinen lumisade ei kertonut, millaisen kaaoksen sade päivän mittaan saisi aikaan, mutta tilanne paheni päivän edetessä. Lopputuloksena oli Uudellamaalla liikennekaaos ketjukolareineen. Illan uutisissa kerrottiin että päivällä oli sattunut yli 200 kolaria.

Surkean kelin tähden lähdinkin normaalia aikaisemmin töistä tavoitteena päästä inhimilliseen aikaan kotiin.
Helsingin keskusta oli tukkoinen, mikä ei iltapäivän ruuhka-aikaan ole mitenkään poikkeavaa.
Mutta verkkainen köröttely ei päättynytkään moottoritien alkuun, vaan jatkui aina lentokentälle asti. Ajoittain liikenne kulki sujuvammin, mutta enimmäkseen lumisten autojen virta eteni verkkaiseen tahtiin täyttäen kaikki kaistat.
Kotona olin noin 1,5 tunnin kuluttua siitä kun lähdin töistä.

Tuusulanväylällä edettiin verkkaisesti jonossa sateen ja pöllyävän lumen sumentamassa säässä

Alkuvuoden kakkukimara jatkuu

Kävimme illalla Vaarin 74v-synttäreillä ja otimme tietysti Csokin mukaan. Matkan varrella haimme kaupasta ison kimpun ruusuja, jotka paleltumisen pelossa käärimme erittäin persoonallisen näköiseen pakettiin.

Söimme iltapalapöydässä itsemme ymmyrkäisiksi ja saimme monta rasiallista herkkuja kotiinviemisiksi, mm. maistuvia karjalanpiirakoita Riihikallion vanhalla ostarilla majaa pitävästä kotileipomosta.

Pienen tauon jälkeen puolet mansikkakakusta katosi kahvin kera parempiin suihin ja Csokikin malttoi rauhoittua sen verran että sai syötyä omenan- ja banaaninpalat kupistaan.

Kovin myöhään emme arvanneet istua iltaa, koska arktinen ilma hyydytti ennen lähtöä lämmitettyä autoa, ja kotiinkin piti päästä.

Nyt on kiivain juhlakausi ohi ja seuraavat kekkerit ovatkin vasta maaliskuun alkupuolella.