Aattoaamuna lähdimme (Costa Coffeen kautta) Kaunotaiteiden museoon Sankarten aukiolla katsomaan laajaa Rembrandtin ja muiden alankomaalaisten mestarien maalausten näyttelyä. Tapasimme nuorten kanssa museon edessä. Vaikka netissä olikin suositeltu ostamaan liput etukäteen ruuhkien välttämiseksi, olimme niin aikaisin liikkeellä että pääsimme suoraan näyttelyyn ja ihastelemaan mestarien kädenjälkeä.
Rembrandtin lisäksi siellä oli muun muassa Frans Halsin, Van Eyckin, Ruyisdaelin ja Vermeerin töitä. Poistuessamme museo oli jo ruuhkautunut ja lippukassalla pitkä jono.
 |
| Koristekaali-istutuksia museon etupihalla |
 |
| Kannatti käydä! |
Taidenautinnon jälkeen suuntasimme maanalaisella keskustaan. Nuoret katosivat omille teilleen shoppailemaan ja odottamaan Wasabiin menoa.
Minulla taas alkava influenssa (joka jyllää yhä tätä kirjoittaessa) oireili ensin vatsatautina. Etsin Kirsin kanssa apteekkia, mutta ne olivat kaikki kiinni aaton kunniaksi. Ruokakaupasta sain ensiavuksi Activiaa, banaaneja ja mehua. Kirsi rakensi lounaansa nakeista, sämpylöistä ja juustosta. Hyvä että pääsin torkuille, olo oli jo parempi myöhemmin, kun piti lähteä aattoillalliselle Pata Negra -tapasravintolaan.
 |
| Földalatti eli maanalainen |
Tähän väliin voin esitellä asuntomme, jonka vuokrasimme Airbnb:ltä. Sijainti oli vallan huikea, aivan keskustassa Erzsébet-aukion laidalla, kivenheiton päässä Basilikasta. Alakerrassa päivystävä "porta", ovivahti, antoi mukavan turvallisuuden tunteen – rappukäytävään ei noin vain pääsisi kuka tahansa seikkailemaan. Asunto oli kolmannessa (suomalaisittain neljännessä) kerroksessa, ja ulko-ovi sisäpihaa reunustavalla kerrostasanteella.
Asunnon huonekorkeus oli noin neljä metriä, wau! Neliöitä oli ehkä n. 60: iso olo/makuuhuone, tilava pesuhuone, iso eteinen, ruokahuone ja keittiö. Asunto oli lähiaikoina remontoitu, erittäin siisti ja puhdas, ja kaikki toimi juuri niin kuin pitikin. Kalusteet olivat omistajan äidin aikaisia vanhoja antiikkihuonekaluja, ja kaunis parketti juuri lakattu. Näkymä ikkunasta oli hieno!
 |
| Loggian pohjakerros |
 |
| Olen siellä kaukana avaamassa ovea |
 |
| Olo/makuuhuone |
 |
| Rappukäytävä, eli Kirsin kuntosali (sis. hintaan) |
 |
| Muhkea vaatekaappi! |
 |
| Näkymä ikkunasta – miten kaunis Budapest onkaan! |
 |
| Perinteinen unkarilainen ikkunatiiviste talviaikaan – varsinaista tiivistettä ei kaupoissa ole näkynyt! |
 |
| Unkarilaiset sähköviritykset ovat aina yhtä mielenkiintoisen näköisiä |
Torkkujen jälkeen oloni oli selvästi kohentunut – aika lähteä Kalvin térille Pata Negraan! Osa nuorista osui tuurilla samaan metroon kanssamme ja loput yhytimme Kalvinilla, samoin Joonaksen, joka tottakai lähti mukaan. Kaikki (ainakin naiset) olivat pukeutuneet vähän hienommin juhlaa varten.
Ensimmäinen kosketuksemme tapasravintolaan oli onnistunut: miten hauska oli tilata useita pikkuannoksia erilaisia herkkuja, ja laittaa sitten lautaset kiertämään pöydän ympäri. Meillä oli varmaan lähes 25 lautasta kierrossa – kaikki saivat maistaa paitsi omia valintojaan, niin kaikkea muuta hyvää!
 |
| Unkarilaiseen tapaan Pata Negrakaan ei pitänyt itsestään ulospäin suurta meteliä |
 |
| Caramba! Ruokakuvia ei muistettu ottaa lainkaan, mutta tässä paikan yleisilmettä |
 |
| Valitsimme monista espanjalaisista viineistä ruokajuomaksi Intohimon (sekä litran sangriaa) |
Tapastelun jälkeen saimme kutsun lähteä Joonaksen suomalaisen kaverin Pentin kämpille uuden vuoden kekkereihin. Kyseessä oli hyvin suomalaishenkinen juhla: ämpärillinen nakkeja, perunoita, sipsejä ja kosolti juotavaa. Paikalla oli paljon unkarilaisia, suomalaisia ja yksi israelilainenkin vieras, enimmäkseen varmaan opiskelijoita. Puhetta riitti kovasti kaikkien kanssa ja musiikki soi niin kuin bileissä nyt pitääkin.
 |
| Joonas vasemmalla vauhdissa Pentin luona |
Me vanhukset luovutimme yhdentoista aikaan – flunssa. jota vasta seuraavana päivänä tajusin potevani, sekä kylmennyt ilma yhdistettynä Tonavalta tulevaan raakaan viimaan vei halut lähteä katsomaan ilotulitusta kaupungille. Päätimme mennä asunnolle ja ihastella räiskettä ikkunasta. Komeaa pauketta olikin luvassa. Ja pauke jatkui melkein aamuun asti naapurin kotibileiden muodossa: musiikkia, hihkumista ja pölinää tuntitolkulla. Toivottavasti niillä oli kova krapula seuraavana päivänä...
 |
| 2015! |
Uuden vuoden päivänä flunssa (taitaa muuten olla influenssa, nyt Kirsikin ottaa siitä parasta aikaa kaiken irti) pikkuhiljaa aloitti etenemisensä, mutta olin kyllä vielä kohtuullisessa kunnossa. Iltapäivällä mentiin syömään perinteistä unkarilaista ruokaa, eli Pesti Sörcsarnokiin Kauppahallin lähelle. Tarjoilijat jo moikkailivat minulle kun pistin pääni ravintolan ovesta sisään. Kai me olemme siellä jokin kerran käyneet...
 |
| Pesti Sörcsarnokin ankkaa, haudutettua punakaalia ja sipuliperunaa |
 |
| Vuohenjuustolla täytetty kanafilee |
Loppupäivä sujui Basilikan ympäristöä kierrellessä ja asunnolla pakatessa. Aukion myyjätkin purkivat jo kojujaan, he palaavat sitten taas marraskuun lopulla. Kävimme illansuussa vielä Joonaksen kanssa Nonlosossa jäähyväisteellä/limonadilla. Sitten Subwaysta iltapalapatongit asunnolle mukaan ja rentoutumaan.
Aamulla menimme vielä aamiaiselle Costa Coffee'hin. Pyysin heiltä kuumaa vettä jotta saisin juotua yhden Finrexinin, mutta he kieltäytyivät! Kuuman veden myyminen on kuulemma kielletty, koska jotkut opiskelijat tulevat sinne omat teepussit mukanaan. No ihan renttuopiskelijaltahan minä näytänkin.
Loppu rutiinilla: taksilla nuorten asunnolle, sitten lentokentälle ja koneeseen (mukana Costa Coffeen kolmioleipiä korvaamassa Sky Bistron aiheuttaman epävarmuuden välipalan suhteen). Ja lopulta kotona! Ja flunssassa (no se ei kuulunut rutiineihin).
