Lähdön tunnelmaa ja odottelun tuskaa
Oli aika lähteä laittamaan talo talviteloille ja nauttimaan Unkarin viimeisistä hellepäivistä avec Tinjamilla sekä Ismo ja Mallu.
Matkalaukkut olivat jälleen mennessä täydempiä kuin palatessa – piti saada mukaan paljon kaikenlaista tarvekalua talolle ja tietysti tuliaisia ystäville.
 |
| Missä halvatussa se auto viipyy?... |
Kun autoa ei kuulunut, soitimme firmaan. Siellä kuski vastasi että Budapestissa on odottamaton ruuhka, ja hän on pahasti myöhässä. Loppujen lopuksi saimme auton allemme vasta kahdeksan aikaan (myöhemmin kun kyselimme tutuilta, ei kukaan ollut kuullutkaan mistään pahasta ruuhkasta Budapestissa).
Kun vielä hoidimme paperityöt loppuun läheisen Tescon parkkipaikalla, oli kello niin paljon että hautasimme alkuperäisen ajatuksemme mennä Rózsaan syömään. Teimme alustavat ostokset Tescossa ja lähdimme suosiolla ajamaan "suoraan" talollemme yhdeksän aikaan. Pilkkopimeässä ja vieraassa ympäristössä ajoimme ensin harhaan, mutta lopulta yhteissuunnistuksella saimme auton tutulle reitille M0–M31–M3. Siinä on oma tunnelmansa ajaa pilkkopimeällä moottoritiellä 130 km/h...
Pysähdyimme vain kerran huoltoasemalle ostamaan matkaevästä ja maistuvaa kanelikahvia, ja pääsimme perille puoli yhdeltätoista (vimeisenä hidasteena oli Füzesabonyin liittymän jälkeen suljettu päätie – piti jälleen mutkitella ja löytää kiertotie päästäksemme eteenpäin).
Kylässä naapurin Lajos oli onneksi vielä hereillä, ja tuli toivottamaan meidät tervetulleiksi! Lajos toi meille tervetuliaismaljaksi tekemäänsä törköly-pálinkaa, ja sai vastalahjaksi ***Jaloviinaa sekä Ahti-silliä.
Vihdoinkin saimme rentoutua purettuamme auton, ja ihastella pihaltamme öistä, sysimustaa Unkarin maaseutua! Avasimme tätä iltaa varten jääkaapissa viilennetyn Törleyn kuohuviinipullon, ja paistoimme keskiyöllä tehokkaaseen nälänpoistoon erinomaisesti toimivan muhkean pekonimunakkaan – tämä on Unkaria!
Elokuun lämmössä
  |
| Seuraavana päivänä tutkimusretki puutarhaan paljasti, että luumujen ja kirsikoiden aika oli mennyt ajat sitten, ja omenat sekä päärynät olivat nekin ylikypsiä. Mutta kurpitsa-aika oli juuri parhaimmillaan (kuvassa naapurin pelto). |
 |
| Mezökövesd |
 |
| Tämä on elämää! Tilla ainoana taisi tehdä ihan ostoksia kaupoissa. |
 |
| Ismon annos Rózsassa |
Illalliseksi teimme basilikakanaa ja etikkaisia lyttypottuja, taito karttuu näiden kanssa joka kerta. Illan pimettyä hyttyset ajoivat meidät sisälle valaistulta verannalta, ja loppuilta sujui Trivialin parissa.
Maalta kaupunkiin
Pikavisiitin jälkeen Ismo ja Mallu halusivat jo siirtyä Budapestiin. Ajoimme maisemareittiä Egeriin, josta pääsisi junalla pääkaupunkiin ja ehdimme käydä vielä Agria Centerin kauppakeskuksessakin.
 |
| Vislat! |
Kylässä kävimme illansuussa viemässä Suomen terveiset ja tikkataulun Ferille perheineen.
Meidät oli kutsuttu illastamaan Imren ja Rékan vierastalolle, jossa oli meneillään pariviikkoinen ammattitaiteilijoiden symposiumi. Tutustuimme samalla moneen taiteilijaan. Loppuilta vierähti kannettavan ja valkokankaan äärellä: kaikki taiteilijavieraat esittelivät iltaisin kukin vuorollaan töitään ja ajatuksiaan taiteestaan diaesityksen kera. Näimme erittäin mielenkiintoisia töitä.
Loma-arkea
Seuraavana päivänä lähdimme jälleen Egeriin shoppailemaan ja syömään. Se on kyllä kaunis kaupunki, aivan kuin Budapest: siihen ei kyllästy ikinä.
 |
| Osuimme Egeriin juuri koulun alkajaispäivänä – opiskelijat kulkivat satojen metrien jonossa koulujuhlapuvuissaan kirkolta kouluihinsa |
 |
| Tillalla sillalla kuvaushetki |
 |
| Tämä sama Rima virtaa kylämme halki hieman vaatimattomampana |
 |
| ..mistä seuraavaksi otan kuvan?... |
 |
| Kyllä siitä vielä autolla mahtuu |
 |
| Seinää Egerissä |
Seuraavana päivänä tutkimme tarkemmin Imren tekemää Pyhän Elisabetin pronssiveistosta kirkkopuistossa. Erzsébetiin liittyy vanha taru: tämä kuninkaantytär halusi jo nuorena auttaa kaikkia köyhiä ja vähäosaisia, ja vei heille perheeltään salaa leipää ja muuta ruokaa viittansa kätköissä. Tällainen toiminta ei olisi ollut mitenkään soveliasta hänen arvolleen. Kerran kuningas näki hänet matkalla köyhien luo, ja kysyi mitä tytär oikein kantaa viitassaan. Kun Elisabet avasi viittansa, leivät olivat muuttuneet ruusukimpuksi, eikä hänelle koitunut mitään rangaistusta luvattomista laupeudentöistään.
 |
| Imre Bukta: Szent Erzsébet |
Feri oli saanut asunnon loputkin seinät paklattua, hiottua ja maalattua. Voimme siis keskittyä muihin seikkoihin, kuten esim. verhoihin.
Poikien huoneen ikkuna sai yläpuolelleen verhotangon, ja pian niistä roikkui kivat verhot.
 |
| Privacy, please! |
Mezökövesdin reissulla kävimme lounastamassa meille ihan uudessa Turul-ravintolassa. Sieltä löytyi vanhan Unkarin tunnelmaa ja hyvää ruokaa!
 |
| Palvelu oli lounasaikaan hitaahkoa, mutta kannatti odottaa |
 |
| Raaps, raaps |
 |
| Somlói galuska -jäätelö |
 |
| Putin-vodkaa |
 |
| Makuvodkia annoskoossa |
 |
| Paikallinen, hyvin yleinen musta heinäsirkka, pituus noin 4 cm |
 |
| Peltojen aurinko on sammunut |
Kävimme vielä tervehtimässä Imreä ja taiteilijoita vierastalolla. Yritämme järjestää yhteistyötaidesymposiumin suomalaisten ja unkarilaisten taiteilijoiden kesken, mutta innostus Suomessa näyttää vähän nihkeältä.
Menimme vielä Ferin luokse kahville.
Saimme häneltä suureksi yllätykseksemme lahjaksi pastakoneen, "ihan muuten vain". Wau!
Naapurimme Lajos lähti päivää ennen meitä olkapääleikkaukseen Budapestiin. Hyvin on kuulemma jo toipunut.
Sitten tuli aika vaihtaa maalaismaisema suurkaupungin houkutuksiin. Talo on nyt kaikin puolin talviteloillaan, joten hops autoon ja kohti Budapestia!
 |
| Tienvarsihuoltamon pihalta löytyi hauska kukkaruukku! |
