Unkarin syksy on Suomen kesä: maaseudulla

Lähdön tunnelmaa ja odottelun tuskaa

Oli aika lähteä laittamaan talo talviteloille ja nauttimaan Unkarin viimeisistä hellepäivistä avec Tinjamilla sekä Ismo ja Mallu.

Matkalaukkut olivat jälleen mennessä täydempiä kuin palatessa – piti saada mukaan paljon kaikenlaista tarvekalua talolle ja tietysti  tuliaisia ystäville.

Missä halvatussa se auto viipyy?...

Lähtöpäivä ei ollut kiireinen – lensimme pitkästä aikaa iltakoneella. Kulkupeli oli varattu autovuokraamosta jo hyvissä ajoin. Laskeuduttuamme Ferihegyille (emme varmaan koskaan opi kutsumaan sitä Liszt Ferencin lentokentäksi) odottelimme Opel Zafiraamme sovittuna ajankohtana, 18.20.

Kun autoa ei kuulunut, soitimme firmaan. Siellä kuski vastasi että Budapestissa on odottamaton ruuhka, ja hän on pahasti myöhässä. Loppujen lopuksi saimme auton allemme vasta kahdeksan aikaan (myöhemmin kun kyselimme tutuilta, ei kukaan ollut kuullutkaan mistään pahasta ruuhkasta Budapestissa).

Kun vielä hoidimme paperityöt loppuun läheisen Tescon parkkipaikalla, oli kello niin paljon että hautasimme alkuperäisen ajatuksemme mennä Rózsaan syömään. Teimme alustavat ostokset Tescossa ja lähdimme suosiolla ajamaan "suoraan" talollemme yhdeksän aikaan. Pilkkopimeässä ja vieraassa ympäristössä ajoimme ensin harhaan, mutta lopulta yhteissuunnistuksella saimme auton tutulle reitille M0–M31–M3. Siinä on oma tunnelmansa ajaa pilkkopimeällä moottoritiellä 130 km/h...

Pysähdyimme vain kerran huoltoasemalle ostamaan matkaevästä ja maistuvaa kanelikahvia, ja pääsimme perille puoli yhdeltätoista (vimeisenä hidasteena oli Füzesabonyin liittymän jälkeen suljettu päätie – piti jälleen mutkitella ja löytää kiertotie päästäksemme eteenpäin).

Kylässä naapurin Lajos oli onneksi vielä hereillä, ja tuli toivottamaan meidät tervetulleiksi! Lajos toi meille tervetuliaismaljaksi tekemäänsä törköly-pálinkaa, ja sai vastalahjaksi ***Jaloviinaa sekä Ahti-silliä.

Vihdoinkin saimme rentoutua purettuamme auton, ja ihastella pihaltamme öistä, sysimustaa Unkarin maaseutua! Avasimme tätä iltaa varten jääkaapissa viilennetyn Törleyn kuohuviinipullon, ja paistoimme keskiyöllä tehokkaaseen nälänpoistoon erinomaisesti toimivan muhkean pekonimunakkaan – tämä on Unkaria!

Elokuun lämmössä

Seuraavana päivänä tutkimusretki puutarhaan paljasti, että luumujen ja kirsikoiden aika oli mennyt ajat sitten, ja omenat sekä päärynät olivat nekin ylikypsiä. Mutta kurpitsa-aika oli juuri parhaimmillaan (kuvassa naapurin pelto).

Aamupalan jälkeen oli aika esitellä Ismolle ja Mallulle kyläämme ja lähitienoita – ja iisisti, ei yhdelle päivälle kauheasti voi ohjelmaa järjestää. Ensin keula kohti Mezökövesdiä: keskustassa käppäilyä ja iso ruokaostoskierros edessä.

Mezökövesd

I&M katselivat ensin löytyisikö mitään osteltavaa. Löytyihän sitä – paikallisesta pizzeriasta sai piristävät oluet! Sitten oli vuorossa Tesco. Kauppa teki hyvin tiliä kun pääsimme vauhtiin, mutta saimme mekin jää- ja ruokakaapit täyteen.

Tämä on elämää! Tilla ainoana taisi tehdä ihan ostoksia kaupoissa.

Lounastimme Rózsassa, ja sitten saimme keskittyä omaan kyläämme. Kävelimme ristiin rastiin katuja, ja esittelimme myös pubimme, jossa tuli pelattua pari erää biljardia. Kävimme myös kylän kauniilla hautausmalla, näytimme missä Jooseppi asuu (oli tuolloin Lissabonissa) ja palasimme kotiin. Luultavasti siinäkin oli jo liikaa kaikenlaista yhdelle päivälle "keltanokille", mutta ensi kerralla sitten rennommin.

Ismon annos Rózsassa

Illalla Kótai tuli palauttamaan Mölkyn (Janka ja Mara tykkäävät siitä kovasti). Maistelimme hyviä viinejä, kuuntelimme musiikkia ja ihastelimme Unkarin leutoa iltaa (päivälämpötilat olivat yhä lähellä 30 astetta).
Illalliseksi teimme basilikakanaa ja etikkaisia lyttypottuja, taito karttuu näiden kanssa joka kerta. Illan pimettyä hyttyset ajoivat meidät sisälle valaistulta verannalta, ja loppuilta sujui Trivialin parissa.

Maalta kaupunkiin 
Pikavisiitin jälkeen Ismo ja Mallu halusivat jo siirtyä Budapestiin. Ajoimme maisemareittiä Egeriin, josta pääsisi junalla pääkaupunkiin ja ehdimme käydä vielä Agria Centerin kauppakeskuksessakin.

Vislat!

Juna-asemalla kävi ilmi, että IC-junalla olisi joka tapauksessa vaihto Füzesabonyissa, joten päätimme ajaa suoraan sinne, niin vieraiden ei tarvitsisi tuskailla vaihdon ja epäselvien unkarinkielisten kuulutusten kanssa. Yllättäen ehdimme sielläkin vielä pubiin junaa odotellessa!

Kylässä kävimme illansuussa viemässä Suomen terveiset ja tikkataulun Ferille perheineen.
Meidät oli kutsuttu illastamaan Imren ja Rékan vierastalolle, jossa oli meneillään pariviikkoinen ammattitaiteilijoiden symposiumi. Tutustuimme samalla moneen taiteilijaan. Loppuilta vierähti kannettavan ja valkokankaan äärellä: kaikki taiteilijavieraat esittelivät iltaisin kukin vuorollaan töitään ja ajatuksiaan taiteestaan diaesityksen kera. Näimme erittäin mielenkiintoisia töitä.

Loma-arkea
Seuraavana päivänä lähdimme jälleen Egeriin shoppailemaan ja syömään. Se on kyllä kaunis kaupunki, aivan kuin Budapest: siihen ei kyllästy ikinä.

Osuimme Egeriin juuri koulun alkajaispäivänä – opiskelijat kulkivat satojen metrien jonossa koulujuhlapuvuissaan kirkolta kouluihinsa

Tillalla sillalla kuvaushetki

Tämä sama Rima virtaa kylämme halki hieman vaatimattomampana

..mistä seuraavaksi otan kuvan?...

Kyllä siitä vielä autolla mahtuu

Seinää Egerissä

Kotiinpalauttuamme oli jälleen vuorossa taiteilijatapaamisia vierastalolla. Kirsiä oli jokin hyttynen taas  pistänyt käteen niin, että se (käsi, ei hyttynen) alkoi muistuttaa huolestuttavasti nousevaa (ja punaista) leipätaikinaa, joten hän jätti illan väliin. Tillan kanssa sitten nautittiin jälleen talon antimista – saimme herkullista "kolmijalkapataruokaa". Mika ehti avustaa keittiöhommissa ja pilkkoa parikymmentä paprikaa Lajosin suunnittelemaa pataa varten.

Seuraavana päivänä tutkimme tarkemmin Imren tekemää Pyhän Elisabetin pronssiveistosta kirkkopuistossa. Erzsébetiin liittyy vanha taru: tämä kuninkaantytär halusi jo nuorena auttaa kaikkia köyhiä ja vähäosaisia, ja vei heille perheeltään salaa leipää ja muuta ruokaa viittansa kätköissä. Tällainen toiminta ei olisi ollut mitenkään soveliasta hänen arvolleen.  Kerran kuningas näki hänet matkalla köyhien luo, ja kysyi mitä tytär oikein kantaa viitassaan. Kun Elisabet avasi viittansa, leivät olivat muuttuneet ruusukimpuksi, eikä hänelle koitunut mitään rangaistusta luvattomista laupeudentöistään.

Imre Bukta: Szent Erzsébet

Hirviöitä ja sisustusta
Feri oli saanut asunnon loputkin seinät paklattua, hiottua ja maalattua. Voimme siis keskittyä muihin seikkoihin, kuten esim. verhoihin.
Poikien huoneen ikkuna sai yläpuolelleen verhotangon, ja pian niistä roikkui kivat verhot.

Privacy, please!

Hellekelit jatkuivat, ja juomalasit oli syytä hatuttaa ulkona Kirsin tekemillä pitsimyssyillä ei-toivottujen vieraiden poissapitämiseksi.

Mezökövesdin reissulla kävimme lounastamassa meille ihan uudessa Turul-ravintolassa. Sieltä löytyi vanhan Unkarin tunnelmaa ja hyvää ruokaa!

 

Palvelu oli lounasaikaan hitaahkoa, mutta kannatti odottaa

Pihalla ja puutarhassa piti  myös touhuta. Kirsi harjoitteli viiniköynnösten leikkaamista (saas katsoa mitä Erika siitä sanoo), ja muutenkin pihamaata piti raaputtaa kaikenlaisesta röhnästä.

Raaps, raaps

Feri halusi esitellä meille Mezökövesdin Lidlin. Aika samaan formaattiin se oli rakennettu kuin Tuusulassakin. Valikoimassa oli kuitenkin paikallisia poikkeavuuksia.

Somlói galuska -jäätelö 

Putin-vodkaa 

Makuvodkia annoskoossa

Pihaviltiltä löytyi esihistoriallinen hirviö joka aiheutti ansaittuja kauhunväristyksiä, groaaarr...!

Paikallinen, hyvin yleinen musta heinäsirkka, pituus noin 4 cm

Tienvarren aurinkokukkapellot olivat jo tehtävänsä tehneet tältä vuodelta

Peltojen aurinko on sammunut

Kävimme vielä tervehtimässä Imreä ja taiteilijoita vierastalolla. Yritämme järjestää yhteistyötaidesymposiumin suomalaisten ja unkarilaisten taiteilijoiden kesken, mutta innostus Suomessa näyttää vähän nihkeältä. 

Menimme vielä Ferin luokse kahville.

Saimme häneltä suureksi yllätykseksemme lahjaksi pastakoneen, "ihan muuten vain". Wau!

Naapurimme Lajos lähti päivää ennen meitä olkapääleikkaukseen Budapestiin. Hyvin on kuulemma jo toipunut.

Sitten tuli aika vaihtaa maalaismaisema suurkaupungin houkutuksiin. Talo on nyt kaikin puolin talviteloillaan, joten hops autoon ja kohti Budapestia!

Tienvarsihuoltamon pihalta löytyi hauska kukkaruukku!

Budapestin tapahtumista kerrotaan omassa osiossaan.