Ne tomaatintaimet

Juhannuspäivä jatkui loistavan lounaan jälkeen taivaalle tähystellessä ja sadetta odotellessa.
Ehdimme juuri ja juuri Mummin ja Vaarin kanssa juotujen piirakkakahvien jälkeen kaivaa istutuskuopan neljälle muhkealle tomaatintaimelle ja siivota taimien taakse talon seinustalle jätettävän hiekkakaistaleen pohjan, kun odotettua aikaisemmin alkanut sade katkaisi pihatyöt. Vedentulo jatkui koko päivän, joten jouduimme jättämään tomaatit vielä hetkeksi odottamaan.

Sunnuntaina sää selkeni sen verran että pääsimme panemaan taimet maahan. Juuso tuli kolmanneksi hortonomiksi eikä kauaa mennyt kun kaikki neljä isoa tainta oli tukevasti penkissä sidottuna tukikeppeihin.



Penkin toiseen päähän istutetaan "isoäidin perennoja"



Juhannuspäivän puuhia

Aaton juhlallisuuksien jälkeen palattiin arkeen. Poutasään vielä suosiessa iltapäivällä teimme juhannusruokaa ja söimme pihalla leudossa vaikkakin pilvisessä säässä: parmesaani-chili-valkosipuli-kananrintaa grillatun vuohenjuuston ja hunaja-balsamico-rosmariinikastikkeen kera, uusia perunoita ja foliossa pitkään haudutettua tomaattia sekä pilli- ja valkosipulia.

Jälkiruoaksi Kirsi oli löytänyt mainion Lemon posset -reseptin: pohjavanukas tehdään kermasta, sokerista ja sitruunamehusta (sitrus jähmettää seoksen ihan tatinaksi). Päälle aseteltiin Limoneto di Sorrento -liköörissä marinoituja kotimaisia mansikoita - aivan huikean hyvää!
 

 

Juuri ennen sateen alkua ehdimme kaivaa eteläseinälle istutuskuopan neljälle esikasvatetulle tomaatintaimelle, jotka Kirsin vanhemmat toivat. Sade katkaisi istutustyöt, mutta eiköhän ne taimet saada paikoilleen lähiaikoina.

2012 mittumaari

Meille ei ole päässyt syntymään juhannusperinnettä, johtuneeko mökittömyydestä vai mistä, mutta juhannuksemme on aina erilainen. Tänä vuonna vietimme sitä kahdestaan (Mika ja Kirsi) kotikonnuilla. Siis rauhallinen viikonloppu oli tiedossa, mutta jotakin ohjelmaa sentään kaipasimme. Siispä varasimme Krapin Ateljeerista pöydän aattoillalle - halusimme grillimakkaran sijasta jotakin muuta juhannussärvintä.

Juhannusneito parhaimmillaan (huom. kohtalokas Ansa Ikos-katse)

Keväisen Budapestinmatkan ja Két Szerecsenin huikeiden kulinarististen kokemusten jälkeen rima on aina korkealla, mutta Ateljeerin keittiö todellakin yllätti: saimme aattoiltana eteemme ehkä parhaan Suomessa nauttimamme aterian. Mikalla oli alkupaloina kampasimpukkaa grillattujen Portobello-sienten kera, Kirsillä Krapilla palvattua hanhea raparperihillokkeella. Pääruoaksi Kirsi valitsi savulohta sitruunaperunahöysteellä, kesäkasviksia ja tillikurkkua. Mikan lautasella oli grillattua härän sisäfileetä, korvasienimuhennosta, paahdettuja puikulaperunoita ja terttutomaatteja. Jälkiruoaksi tilattiin helsinkiläisen Coquusin erinomaista jäätelöä. Ja tottakai palanpainikkeeksi vielä espressot ja Glenmorangiet. Olipa täydellinen ateria - varsinkin kun palvelu oli aivan ensiluokkaista juhannuksesta huolimatta! Kiitokset koko henkilökunnalle.

Aterian jälkeen lähdimme Krapin rantaan katselemaan kokon sytytystä, väkeä siellä olikin yllättävän paljon.

Johan syttyi! Kuvassa myös valepukuinen poliisi tarkkailemassa juhannusjuhlijoita...

Jo roihahti

Kuumuus tuntui kovana yli kymmenen metrin päähän

Kokkoihmisiä

Golfkenttä tarjosi hyvän reitin kokolta poistuville.

Kokon jälkeen oli meilläkin nukkumaanlähtöaika - juhannus oli tänä vuonna taas erilainen mutta mieleenpainuva.
Nyt tulikin mieleen että aiemmista juhannuksista olemme viettäneet ainakin 3-4 Unkarissa...siinähän on jo jonkinlaista perinteenalkua!

Sir Galahad ja Lancelot

Ritarit sotisovassaan

Vaikka ei heitä köyhiksi tämän perusteella voi sanoakaan. Voissa paistettuja, kanelilla ja muscovadolla höystettyjä pullanpaloja vaniljajäätelön ja mansikkahillon kera ulkona pihalla nautittavaksi. Eikä tarvitse syödä edes pyöreän pöydän ääressä, kantikaskin kelpaa.

Purumurua

Vaikka Unkarista asti hankkii koiralle purulelun, niin pulin hampaissa ei sekään pysy kauan ehjänä. Saisikohan tuota takorautaisena....

Sadepäivän marjahetki

Kahden piirakkaohjeen yhdistelmästä syntyi maukas sunnuntaipäivän herkku.
Minä pyöräytin taikinan jääkaappiin lepäämään ja Juuso hoiti leivonnan loppuun.

Pohjana vaihteeksi perustaikina makeille piirakoille, eli
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl tomusokeria
125 g voita/margariinia
1 keltuainen
2-3 rkl vettä

Taikinasta ei tule pehmeän rapeaa kuten muropohjasta, vaan mukavan napakkaa ja tiivistä. Se soveltuu hyvin myös pienten annospiiraiden pohjaksi, joita tällä ohjeella tulee kahdeksan.

Täyte on tehty mamman marjapiiraan ohjeen mukaan ja pohjataikinasta jäänyt valkuainen päätyi täytteeseen, ei suinkaan roskiin.
1 prk kermaviiliä
0,5 dl sokeria (voi laittaa vähemmän)
1 muna
1 tl vaniljasokeria

Täytteen sokeri riittää oikein hyvin makeuttamaan sokerittomat pakastemarjat,
jotka on pyöräytetty perunajauhoissa ennen täytteen päälle ripottelua

Pillit purkkiin

Sain illalla silputtua pakastimeen puoli puskaa pillisipulia. Varsia tuntui riittävän vaikka kuinka paljon, mutta silputtuna ja tiukkaan ravistettuna sipulinrenkaat mahtuivat hyvin kahteen litran pakastuspurkkiin.
Puskan loppupuoli pääsee pakkaseen viikonloppuna. Ja jos aikaa jää, ensimmäinen erä ruohosipulia pakastetaan myös.

Hyvin talvehtinut viime kesänä kaupasta purkkiyrttinä ostettu viinisuolaheinä oli kasvanut reilun puolen metrin mittaiseksi ja alkoi tehdä kukkavanoja. Leikkasin puskan matalaksi, jos vaikka vielä innostuisi kasvattamaan uusia lehtiä kesän salaatteja maustamaan.

Huuhdotut sipulit kuivumassa

Talteen talvea odottamaan