Unkarin kesäkuu, osa 1

Suuntana Liszt Ferencin lentokenttä, Budapest

Kyllä lomaa olikin taas odotettu, pedattu, järjestelty ja suunniteltu.
Unkari, ja oma talo maaseudun sydämessä, aahh...
Kesäkuun alkupuolella me (Mika, Kirsi ja Csoki) lähdimme melko kevein pakaasein matkaan – tuliaiset ja Mölkky ne veivät eniten tilaa laukuissa.

Tutusta firmasta varattu vuokra-auto odotti jälleen lentokentällä. Onneksi varmistimme, että siinä on ilmastointi – meitä oli vastassa paitsi kaunis madjaarien maa, myös paahtava Pannonian helle!

Siitä vain kiireesti matkaan, ehtisimme käydä syömässä Rózsassa ja sen jälkeen vielä ruokaostoksilla Tescossa.

Rózsan Madár Tej (Linnunmaito)-torttu oli hyvää!

Yllätys! Helluntain takia joka ikinen kauppa, puoti, liike ja myymälä oli suljettu Unkarissa (Budapestia ei lasketa mukaan, siellä kuitenkin on vaikka miten monta kauppaa aina auki).

Naapurin Lajos oli vielä reissussa, mutta Csilla oli paikalla antamassa meille portin avaimen.
Csoki muisti paikan edelliseltä kesältä, ja suunnisti heti raapimaan portin pieltä – pihalla varmaan odottaisi PALLO! Niin kuin odottikin.

Sziasztok mindenkinek!

Pengoimme kuivaruokakaappejamme, ja sieltähän löytyi pastaa! Edellisreissun jälkeen päällejättämästämme jääkaapista löytyi Nalle-kolmiojuustoja. No niistähän saimme tehtyä jo maistuvan illallisen! Seuraavana päivänä sitten kauppaan oikein "isolla kädellä". Kaukaa viisaina olimme jättäneet kaappiin myös muutaman oluen ja mineraalivettä, joten nesteytyskin hoituisi.

Seuraavana päivänä:
Yllätys! Kelpo katolilaiset juhlivat Helluntaita kahden päivän ajan. Onneksi pikkuruinen lähikauppamme piti ovensa auki maanantaina aamuyhteentoista asti, sieltä saimme kaiken tarpeellisen jolla pärjätä seuraavaan päivään, huh. Meinattiin jo lähteä Egeriin tai jonnekin moottoritien varrella sijaitsevalle huoltoasemalle ostamaan muoviin pakattuja sämpylöitä tai muuta mahtavaa...

Naapurin Lajos antoikin meille sopivasti lahjaksi vuorikiipeilyreissuihinsa liittyviä Himalaja-kalentereita, joista jätimme yhden keittiön seinälle. Nyt eivät kavalat unkarilaiset arkipyhät pääse yllättämään meitä.

Sentään puutarhan hapankirsikat olivat juuri parhaimmillaan – niitä kelpasi nauttia.

Kypsää kirsikkaa kesäkuun alkuun – no, viljapeltojakin puitiin samaan aikaan. Taisi olla ensimmäinen sato menossa...

Kylän pohjavesikaivoihin oli hankittu komeat katokset – niiden alla on helteellä mukava istuskella vedenhakumatkalla.

Attilan eläinsairaala.

Saksanpähkinöitä ei pääse natustelemaan vielä kolmeen kuukauteen. Mutta runsas sato näyttää tulevan.

Tiistaina pääsimme jo kunnon ruokaostoksille Mezökövesdiin. Samalla käytiin tarkistamassa eläinlääkärin vastaanottoajat – Csoki tarvitsisi ekinokokkitablettinsa ennen kotiinpaluuta. Ruokakomeron perustäydennyksen jälkeen saattoi ottaa lungimmin. Keskiviikkoaamulla edessä olisikin vuorossa pyrähdys lentokentälle ja takaisin – Juuso ja Jonna olivat tulossa lomailemaan viikoksi.

Ensimmäinen kunnon kotiruoka: mausteisia kanankoipia, tuoresalaattia, perunoita ja kovasti suositeltavaa Törleyn roséta.

Illemmalla teimme vielä kävelyretken kylän kauniille hautausmaalle. Se poikkesi melkoisesti koti-Suomen vastaavasta.

Rauhaisa paikka.

Kuu kumottaa loppuillalla

Mustikkaa ja limeä!

Pohja
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria
100 g voita
1 limen kuori raastettuna
1 munankeltuainen

Voitele 24-senttisen irtopohjavuoan reunat ja pane pohjalle leivinpaperi.
Nypi pohjan aineet taikinaksi. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Peitä reunat foliosuikaleilla ja pistele pohja. Esipaista pohjaa 175 asteessa uunin alatasolla 10–15 minuuttia.
Alkuperäinen ohje löytyy täältä.

Täyte
200 g ricotta-juustoa (esim Anari)
Noin 4 dl mustikoita + sokeria ja vaniljasokeria maun mukaan + perunajauhoja
1 prk lime-valkosuklaarahkaa + loraus maitoa
1 limen mehu
1 muna

Kiehauta mustikoista paksu kiisseli ja mausta se sokerilla ja vaniljasokerilla. Rouhi ricotta haarukalla pieneksi muruksi. Sekoita limen mehu ja maitotilkka rahkaan ja lisää lopuksi muna.
Levitä juustomurut pohjan päälle ja lisää kiisseli murujen päälle. Kaada rahkaseos kiisselin päälle ja paista noin 30 minuuttia 175 asteessa.

Lettuja!

Piirun verran parempien lettujen ohje

4 dl maitoa
2,6 dl vissyä
2 dl vehnäjauhoja
3 munaa
Pieni ripaus suolaa
Pikkuisen sokeria
Maun mukaan vaniljasokeria / tummaa kaakaota / kardemummaa
Loraus rypsiöljyä

Kippaa kulhoon ensin kaikki kuivat aineet, vatkaa sen jälkeen maito ja vissy vähän kerrallaan sekaan ja lorauta lopuksi öljy joukkoon.
Anna taikinan tekeytyä liinan alla hyvinkin tunnin verran.
Paista ohuita lettuja ja käytä paistamiseen voita tai vähintään 60% leipärasvaa.

Tuplajuhlat!

Isänmaan toivot

Valmistujaisviikonloppuna meillä vietettiin juhlia kaksinkertaisella ilolla: Marisa valmistui leipuri-kondiittoriksi ja Topias ylioppilaaksi. Kameramies ei valitettavasti päässyt Marisan jo perjantaina Turun Logomossa vietettyyn juhlaan, mutta sentään Topiaksen lakkiaisiin Naantaliin.

Kohta sen lakin saa – jännitystä ilmassa

No niin, ensin todistus...

...sitten lakki...

..kiitos ja kumarrus, voilá!

Ylioppilaat, voitte laittaa lakin päähänne!

Tuore ylioppilas

Pitkän sateisen ja kolean jakson jälkeen juhlapäivälle osui aurinkoinen, upea keli Tuusulassa.
Kirsi oli ehtinyt valmistaa monenlaisia suolaisia ja makeita juhlapöydän tarjoiluja, ja Marisakin ehti tehdä macaroneja ja vannikkeita tarjottavaksi.

Leppoisaa kondiittoria hymyilyttää

Vähän virallisempi versio

Ja valmistuneiden kelpasi esitellä todistuksiaan, kyllä niillä eteenpäin päästään.

Small talkin pyörteissä

Jake and Elwood

Päivän sankarit

Takapihan taukotila

Suolaista ja makeaa – edessä kinkkuvoileipäkakku, takana kalakakku.
Sitten suklaatäytekakku ja mansikoin koristeltu valkosuklaa-limekakku.
Kerrostarjottimella kahta pikkuleipää, sitten macaroneja, Aleksanterinleivoksia sekä kantarelli-sipulitäytteisiä vannikkeita. Pakko myöntää että kaikki onnistuivat aivan nappiin!

Suklaakakun täytteenä on kermavaahdosta, mascarponejuustosta
 ja rouhitusta DaCapo-suklaasta sekoitettu massa.
Sen päälle on levitetty pakastevadelmista kiehautettu paksu kiisseli.

Juustokakun kanssa meni aluksi sukset ristiin ja ensimmäinen versio
päätyi kotijoukkojen syötäväksi.
Tässä kelvollinen kakkosversio, ja sen ohje on omana postauksenaan.

Niin ne lapset vain varttuvat ja aikuistuvat – nyt on elämä mahdollisuuksia täynnä!

Lime-valkosuklaakakku

Kakun ideoinnissa on käytetty kahta reseptiä; Valion ja  Kinuskikissan kakkuohjetta.
Ja tällainen ohje syntyi, kun yhdistelin näitä kahta.

Makeaa valkosuklaata & kirpeää limeä kahtena valkoisena kerroksena

Pohja

200 g kaurakeksejä, esim. Vanajan kaurakeksejä

50-75 g rasvaa sulatettuna

Valkosuklainen, makea täyte

3,5, liivatelehteä

2,5 dl kevytvispiä, hyla

150 g maustamatonta tuorejuustoa, kevyt hyla

150 g valkosuklaata

2 rkl limemehua

limen raastettu kuori

Kirpeähkö rahkatäyte

3,5 liivatelehteä

2,5 dl kevytvispiä, hyla

1,5 prk lime-valkosuklaarahkaa, Valio hyla (á 200g)

2 tl vaniljasokeria

2 rkl limemehua

Koristeeksi lohkottuja tuoreita mansikoita ja reunoille valkosuklaapisaroita.

Sulata suklaa mikroaaltouunissa. Tiputa sulaa suklaata leivinpaperinlle suurina pisaroina ja vedä lusikalla pisaran muotoiseksi. Anna koristeiden kovettua hetki pakastimessa.

Koristeena mansikan asemesta voisi toimia myös
limen raastettu kuori tai kuoren soirot

Äitienpäivä

Täytekakku on perinteinen äitienpäivän herkku, ja sellainen meilläkin oli kahvipöydässä tänään. Ihan klassiseen mansikkakermakakkuun en kuitenkaan päätynyt, vaan iskin silmäni (taas) johonkin sellaiseen, mitä en ole aikaisemmin tehnyt.
Mielenkiintoiselta vaikuttanut kakkuohje löytyi tällä kertaa Kotivinkistä.

Yön yli jääkaapissa hyytynyt kakku näytti seuraavana aamuna oikein hyvältä.
Aito vanilja pilkuttaa kirpeänmakeaa sitruunavaahtoa.

Hopeanvalkoiseksi vaahtoutunut sveitsiläinen marenki kruunaa kakun

Kun seuraavan kerran teen sveitsiläistä marenkia, valitsen teräskulhon - ihan vaan mielenrauhan takia. Nyt vatkasin marengin lasikulhossa ja muutaman kerran pohdin hieman huolissani, miten ikivanha kulho mahtaa selvitä ensin vesihauteen kuumuudesta ja sen jälkeen siirrosta kylmään veteen.

Mutta ei hätää, kaikki työvaiheet sujuivat ongelmitta ja kakku paljastui aikamoiseksi makunautinnoksi. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Marenkia tuli iso kulhollinen, enkä kerta kaikkiaan kyennyt lapioimaan sitä kaikkea kakun pintaan. Mutta ihan reilusti marenkia kannattaa kuitenkin käyttää, sillä sen makeus ja pehmeys istuu hyvin täytteen sitruunan kanssa ja tasapainottaa sen pientä kirpeyttä.

Ripottelin ihan testimielessä kakun päälle valkoisia koristerakeita, mutta kakku toimii ihan sellaisenaankin. Valkoiset helmet sopivat vaahdon pinnalle, mutta niitä on kelju rouskuttaa.

Pikkuleipiä ja pikeeriä

Murotaikinasta on moneksi

Tällä kertaa taikina muotoutui pikeerikoristelluiksi kerrospikkuleiviksi.
Pikkuleipiä on kahta sorttia; puolet sai täytteeksi kotitekoista omena-puolukkahilloa ja puolet kirpeää mustikkahilloa.

Wiltonin pastavärit ovat täyttä tavaraa - väriä ei tarvitse laittaa kuin veitsenkärjellinen, niin pikeeri saa jo halutun sävyn!

Kardemummalla maustettuja, hillotäytteisiä kahvipöydän pikkuherkkuja