Metsään on tullut jo syyyyys...ja Tuusulaankin

Syksyn merkkejä: punaruskeita lehtiä ja vaimo haravanvarressa.

Kun kasvimaa pitää ajaa alas ja heittää ronttoset kompostiin, tarkoittaa se että syksy on tullut.
Josephine Baker, musta ranskattaremme (meidän Peugeot) kertoi myös eilen aamulla näytöllään että "Risk of Ice". Syksyn merkkejä sekin, ja ennakoi talvirenkaiden vaihtoa.

Suppilovahveroita muutaman kantarelli-serkkunsa kera

Mummi&vaari toivat seitsemisen litraa suppilovahveroita, jotka me putsasimme, paloittelimme ja ryöppäsimme liukuhihnatyyliin. Ja kyllä on hyviä sieniä! Huomenna tiedossa sienipiirakkaa...

Nyt on huomenna:
Miten voikin olla olemassa jotakin niin hyvää kuin sienipiirakka? Rasvasta, jauhoista, leseistä ja vedestä tuli murea pohja jonka päälle levitetään ohut kerros emmental-raastetta. Sienistä, suolasta, pippurista,  sekä creme fraichesta tulee maukas täyte. Sitten munamaito sekaan, vuoka uuniin, ja voilá!

Maukasta sienipiirakkaa!

Taidetta Olympiakasarmilla

Kesä kasarmilla -näyttely tarjosi hengästyttävän määrän taideteoksia ihasteltavaksi ja ihmeteltäväksi.
Tässä muutama poiminta syyskuisen taidematkan varrelta näin jälkijunassa.

Jututimme lipunmyyjää ja hän kertoi että tämän näyttelyn jälkeen kasarmin myöhempi käyttö on vielä auki. Rakennus on Senaatti-Kiinteistön omistuksessa ja kunta olisi kiinnostunut hankkimaan sen omistukseensa.

Olympiakasarmi on suojeltu (onneksi!), joten sen purkamista tai mielivaltaista muokkaamista ei tarvitse pelätä.

Rakennusta kierrellessämme ihastuimme siihen, sen arkkitehtuuriin, valoon ja tiloihin, ja ehdimme jo miettiä mitä kaikkea sen seinien suojiin voisikaan kehitellä. Ja ideoita sateli kahvilasta elokuvateatteriin ja kuntalaisten kulttuurin monitoimitilasta osaksi lukiokampusta.

Pikkumatto, vol. 2

Virkkasin kesällä vessaan maton isoäidin neliöistä. Lankoja jäi reilusti, joten innostuin nyt syksyllä tekemään vielä toisen pikkumaton. Ensimmäisen maton hallitseva väri on valkoinen ja tämä sai päävärikseen vihreän.

Csokin kanssa lenkillä

... voi törmätä kaikenlaiseen kummalliseen

Puistossa jalankulku kielletty

Noin kolmen metrin korkeudella puun oksalla keikkuva, no, jokin.

Koirakin malttoi pysyä sen sekunnin paikoillaan että siitä ehti ottaa valokuvan.

Monta kuvaa meni roskiin, kun niissä näkyi vain vauhdikkaan suhjuinen

musta möykky kuvan laidassa.

 

Testivirkkaus ja mihin se johtikaan

Kesällä sain ajatuksen kokeilla neliskulmaisen korin virkkaamista, kotona kun on lankoja riittämiin. Pöyhin nettiä virkattuja koreja etsiskellen ja yhdestä jo hyväksi havaitusta leivonta- ja askartelublogista löysinkin selkeän kuvan ja sain vielä hyvät vinkit bloggaajalta.

Ja nyt, syyssateiden piiskatessa maata, pääsin aloittamaan. Ja ihan aluksi tarkoituksenani oli vain testata, miten korivirkkuu sujuu ja millainen lopputuloksesta tulee. Langaksi valitsin vuosia lankakorissa pyörineen keltaisen langan, joka on niin karkeaa ettei siitä voi mitään vaateta tai asustetta tehdä. Virkkasin nro 8 virkkuukoukulla nelinkertaista lankaa, jotta neulos olisi tarpeeksi tukevaa pysyäkseen kasassa.

Testitulos onnistui hyvin, kori näytti hauskalta, pörröiseltä ja ihan käyttökelpoiselta. Toisen korin tein aivan tarkoituksella ja puhtaasti käyttöä varten - korejahan aina tarvitaan kaikenlaisen tilpehöörin säilyttämiseen.

Ja koska lankaa jäi vielä, tein kolmannenkin, jotta saisin kaiken karkean langan hyötykäyttöön.
Nähtävästi saan istuksia vielä yhden illan keinutuolissa koukkua heilutellen, sillä lankaa on vieläkin - ehkä juuri sopivasti neljättä koria varten...

She's a jolly good fellow!

---and so say all of us!
 

Kirjalahjat ovat aina suosittuja

 Syyskuun alussa Kirsi päivitti itsensä, ja sitä juhlittiin asiaankuuluvin menoin. Nuorison lisäksi paikalle tulivat Rauman-Tuusulan mummi sekä Tuusulan mummi ja vaari.

Leivontatyöt olikin ohjattu nuorison käsiin, ja hyvä niin: niistä lähti monenmoista suolaista ja makeaa herkkua, joita ei auttanut moittiminen.

Päivänsankari yrittää hypnotisoida mummia...

Csoki jo hypnotisoi toisen mummin

Kalkkunaleikkeellä, tuorejuustolla ja vihanneksilla täytettyjä tuulihattuja, mustikkapullia, raparperihillo-sinihomejuustotäytettyjä macaronseja ja mansikka-tuorejuusto-marenkikakku

Lähikuva viimeksimainitusta

Herkkuhetki

Lahjojen tutkailua

Uusia syyskukkia

Elokuussa istutetut krysanteemit saivat sadesäällä sen verran kovaa kyytiä, että ravistuivat ennen aikojaan.
Kukat vaihtuivat kanerviin ja saivat kaverikseen lisää muratteja ja tädykemättäitä. Näiden pitäisi pärjätä talven yli kevään narsissiaikaan asti.

Portaiden edustan iso sininen ruukku edustaa hillitympää istutusta vihreän eri sävyineen.
Jos tulee runsasluminen talvi, tämä ruukku jää lumimassojen alle, vaikka sitä kuinka yrittäisi suojella.
Hyvin se on kuitenkin lumen painon kestänyt, samoin pari vuotta sitten reunoille istutetut pienet sinertävät havupuut. Ruukun takaosaa koristaa upouusi marjakuusi, joka pääsi vanhan, pahasti kuivuneen tuijan paikalle.