Taas on suuren synttärijuhlan aika!

t. Mika ja Kirsi perheineen. Ja Csoki. Vuh.

Joulupullan uusi muoto

Juuso sai perinteiseen tapaan tehtäväksi leipoa meille joulupullaa. Ja koska hänellä on usein tapana katsoa pullataikinaa eri näkövinkkelistä, saimme pullaa uudessa muodossa!

 

Korvapuustin tapaan kanelilla, sokerilla ja rasvalla päällystetty levy on
rullattu leipävuokaan paistumaan.
Lopputulos on todella mehevä puustirulla!

Varmoja joulun merkkejä...

Matkalla porkkanalaatikoksi

Olemme jo monen joulun ajan tehneet joululaatikot itse. Kaupan laatikoita ei edes harkita, sen verran hyvin nämä aina onnistuvat. Lanttu- ja porkkanalaatikot odottavat nyt pakastimessa aattoa. Perunalaatikon teemme vasta aatonaattona – silloin se on parhaimmillaan aaton juhlapöytään. 

Pihisevän poreilevaa porkkanaa

Epäilyttävän näköinen keko lasikulhossa muuntui lopulta herkulliseksi lanttulaatikoksi

Kirpeä sitruunapiirakka

Muutaman vuoden takaisessa Kodin kuvalehdessä on kivan appelsiinipiirakan ohje. Olen pari kertaa tehnyt piirakaa lehden ohjeella, mutta nyt panin täytteen uusiksi.

Alkuperäinen ohje on lehden reseptisivuilla.
Pohjaa muokkasin sen verran että korvasin appelsiininkuoren sitruunankuorella. Sokerina käytin tummaa ruokokidesokeria.

Oma versioni täytteestä
1 prk mascarponejuustoa, 250g
1 dl tummaa sokeria (tai maun mukaan)
2 munaa
1 sitruunan mehu
pari reilua lusikallista omenamarmeladia

Täytteessä on kirpakka sitruuna ja löysä kermavaahto sopii hyvin kirpeyden pyöristäjäksi, samoin pehmeä vaniljajäätelö.
Lempeämmän sitruunan ystäville varmaankin riittää puolen sitruunan mehu. Sokeria kannattaa lisäillä täytteeseen vähitellen, ettei seoksesta tule liian makeaa.

Isoäidin pikkuleipiä joulupöytään

Joululeivonta on alkanut ja ensimmäisenä uuniin pääsivät perinteiset Wilhelmiinat

Ohjeen mukaan paistetut pötköt leikataan vinoreunaisiksi, kapeiksi viipaleiksi. Nyt kokeilin uutta, ja tein pikkuleivistä neliöitä. Uusi muoto ei vaikuttane makuun!

Resepti on tässä, viime vuoden postauksessa.

Pikkuleipiin tuli tällä kertaa normaalia syvempi väri,
koska käytin leivonnassa tummaa ruokosokeria

Tässä se taas tulee...

...joulun miellekartta!

Klikkaa kuva suuremmaksi

Omenaa, luumua ja omena-luumua

Jouluun on vielä sen verran matkaa, ettei viitsi tehdä joulutorttuja. Kuitenkin niiden tuoksu ja maku on noussut muistoista mieleen, joten jotain piti keksiä.

Ratkaisu oli hyvin yksinkertainen: otetaan voitaikinaa, luumu- ja omenamarmeladia ja sopiva piparimuotti!

Testasin myös näiden kahden täytteen yhdistämistä niin että kumpaisenkin maku löytyy sekoituksesta. Yhdistelmästä tuli oikein makoisa, ja ensi jouluna syömmekin joulutorttuja kolmella eri täytteellä!

Ei joulutorttuja, vaan luumu- ja omenatorttuja

Rullattu vuokaleipä

Olen tehnyt patonkia kaulituista ja rullatuista taikinapötköistä, mutta nyt kokeilin samaa tapaa vuokaleivän tekoon. Puolen litran taikinasta tuli kaksi leipää.

Leivät paistuivat ihanan rapeakuorisiksi, sisältä mehevän pehmeiksi.

Taikinassa on vehnä- ja ruisjauhoja, kaurahiutaleita sekä loraus siirappia.
Ja tietty hiivaa sekä hitunen suolaa. Nesteenä vettä.
Toiseen leipään raastoin emmentalia ja toiseen parmesania.

Vuoan levyiseksi kaulittu taikina oli helppo pudottaa rullana vuokaan.
Leivät olivat hetken 200-asteisessa uunissa ja loppuajan 175-asteessa.

Pikaista kahvileipää

Joskus on kiva syödä iltapäiväkahvin kanssa jotain makeaa, mutta kaapissa ei aina ole keksejä tai pakastimessa pullaa. Silloin pikaleivonnainen on kova sana.

Suuri Leivontakirja vuodelta 1984 esittelee useammankin pikapullan ohjeen, ja tässä niistä yksi - hieman muunneltuna. 

Parhaimmmillaan pikapulla on leivontapäivänä.

Kirjassa näiden nimi on kahvipyörykät, mutta koska pyörykät muistuttavat olemukseltaan vähän pullaa ja muffinia, ne saivat uuden nimen . .

Puffinit

5 dl vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
1,5 dl sokeria
1 tl kardemummaa
125 g leivontarasvaa
1 muna
2 - 2,5 dl maitoa
hilloa
voiteluun 1 muna & raesokeria/mantelilastuja

Sekoita ensin kuivat aineet ja nypi rasva joukkoon. Lisä muna ja maito ja sekoita nopeasti taikinaksi, vaivaamatta.
Pane nokare taikinaa muffinivuokaan, lisää hillo ja peitä taikinalla.
Voitele munalla ja koristele raesokerilla tai mantelilastuilla. Paista 250 C lämmössä noin 10 minuuttia.
Taikinasta tulee 12 hyvän kokoista puffinia.

Unkarin syksy on Suomen kesä: Budapest

Big City Nights

Pestissä löysimme jo kokeneesti autolle parkkipaikan kohtuullisen läheltä majapaikkaamme Basilikan vieressä. Autonluovutuksen jälkeen suunnistimme asunnollemme, joka ei valitettavasti yltänyt tasoltaan AirBnb:n vastaavaan aiemmilla reissuilla. Vessa ei vetänyt oikein lainkaan. Muutenkin kämppä oli vähän nuhjuisen ja huolimattoman tuntuinen.

Asunto olisi ollut hiljainen ikkunat kiinni, mutta silloin tuli aika kuuma. Olihan siellä katon rajaan sijoitettu ilmastointilaite, mutta se päällä ei nukkumisesta tullut mitään – se jyrisi ja räpätti sellaisella voluumilla että se piti sulkea. Heppoiset sängyt pitivät lähes samanlaista mekkalaa kuin ilmalämpöpumppu, mutta kyllä asunnossa pari yötä saattoi nukkua.

Asuintaloamme käytäväperspektiivistä

Kokeneita reissaajia moinen ei kuitenkaan liikaa hetkauttanut – oli aika lähteä syömään Nonlosoon ja tapaamaan Joonasta.

Tuttu ja turvallinen...

Joonas ilmestyi paikalle syötyämme, ja lähdimme kiertelemään juutalaiskorttelia ja etsimään mukavaa terassia enne kuin veisimme kaikesta tietämättömän Kirsin synttäriyllätyksensä luo. Joonaksen piti ensin taittaa muutama sivu lehteä (läppäri oli mukana) kunhan yhteydet taas pelaisivat.

Löysimme mukavan paikan suositulta Gozdu-pihalta ja istuskelimme siellä pari tuntia (ja seurasimme lehden edistymistä :)

Gozdulla saisi vierähtämään monta päivää...

Ylläriohjelman aika: lähdimme kuuluisaan A38-ravintola/monitoimilaivaan Budan puolen rannalle. Siellä oli tiedossa usean jazzkonsertin sessio illan aikana.

Laivajazzia vesihenkisten virvoitusten kera

Kuulimme modernia, perinteistä, hengästyttävää ja outoa jazzia laidasta laitaan. Loppuillasta jätimme nuorison viettämään iltaa sinne ja lähdimme kämpille nukkumaan.


Aamu alkoi Nonloson aamiaisella, siitä naiset saivatkin tarpeeksi potkua lähteäkseen keskustaan vaatekaupoille. Sillä välin huoleton maailmanmatkaaja saattoi levähtää Vörösmárty térillä ja ja nauttia olostaan...

Seuraava etappi oli ratikkamatkan päässä: Budapestin Suuri Kauppahalli – aina upea ja valloittava kuin vanhan maailman aatelisrouva.

Keskustasta löytyy myös opaste Marian vaellustielle 

Ratikan odottelua

Hallilta matka jatkui mielenkiintoista uutta ravintolakatua pitkin lounaalle Kahteen Saraseeniin.

Ravintola "Fiktív"

Krúdy-utcan maisemia

Vanhan toistoa: Saraseenissa oli taas hyvää ruokaa. Ehkä kannattaa uutisoida vasta, kun sieltä on saanut pahaa ruokaa...

Kotimatkalla löysimme Budapestista tehdyn hulppean kymmeniä neliöitä laajan pienoismallimaailman. Katumainos toimi sisäänheittäjänä. Hieno!

PikkuBuda

Illan suussa tapasimme vielä Joonaksen ja otimme tiukan tietovisan. BaoBao sai kunnian kestitä meitä dumplingseilla – puikot saivat taas tuta nakkisormien tarmon kun aterioimme (paitsi Tillan kohdalla).

Mr. Jonas

Jätskilläkin ehdittiin käydä

Loppuilta sujui pakkaamisen merkeissä, edessä oli viimeinen yö Budapestissa.

Aamulla kipitimme – hahaa, ei Nonlosoon – vaan Costa Coffee:iin. Soitimme samalla taksin kentälle ja lahjoitimme ylipitkään nukkuneelle Joonakselle tarkoitetut olut- ja vermuttiputelit penkillä istuskelevalle katujen asukille, joka kiitteli äänekkäästi vielä pitkään palattuamme kahvilaan.

Costan kahvi 

Ihmeen paljon voi mahtua kymmeneen päivään!