31.12.2013
30.12.2013
Kinkuntähteet
Vuoden hienoimman juhlan tietää olevan silloin ohi, kun kinkunloppuja on syöty jo piirakassa, pyttipannussa ja pasteijoissa.
Lahjoja on saatu ja annettu, herkkuja syöty surutta ja perheen kanssa on saanut viettää enemmän aikaa kuin arkena. Hankia ja nietoksia ei ikkunasta näy, mutta onneksi joulu tulee ilman luntakin!
Vuodenvaihde lähestyy, uusi verokorttikin saapui ja tulevaisuus on yllätyksiä täynnä. Joka kerta.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
 |
| Aattoateria aloitetaan jouluevankeliumilla ja rosollikupilla |
 |
| Ihan vähän kuvakäsitelty kuusikuvaelma |
 |
| Musta tonttu |
 |
| Pandoro con zabaglione – Kirsi sai töistään tämän upean makuisen ja näköisen italialaisen kakun. Korkeutta sillä oli hulppeat 30 cm! |
Vuodenvaihde lähestyy, uusi verokorttikin saapui ja tulevaisuus on yllätyksiä täynnä. Joka kerta.
Hyvää uutta vuotta kaikille!
23.12.2013
Rauhallista Joulua!
Hiljennymme joulunviettoon myös virtuaalisesti,
joten tämän päivän jälkeen Unimuncci hiljenee pariksi päiväksi.
Oikein hyvää joulua kaikille!
Enää yksi yö!
Jouluaattoa odotellessa rakensimme taas perinteisen herkkupöytämme. Vähän saadaan napsia sieltä jotakin pientä. Wiener Nougat't otetaan esiin vasta huomenna, sen verran tiukkiksia ollaan!
22.12.2013
21.12.2013
Aurinkokuivattua tomaattia, mmm!
Taas on tullut pengottua jouluarkistojen kätköjä!
Olen ottanut talteen Vuoden 2000 Kultainen Joulu -lehdestä tomaattisarvien ohjeen, ja nyt viimein ajattelin kokeilla niitä.
Ohjeesta tulee vain 16 sarvea, joten tein samantien tuplataikinan. Meidän koko porukalle 16 sarven tekeminen on turhaa näpertelyä.
Ja mikäs näitä oli leipoessa, ohje on simppeli ja sarvien noustessa voi puuhailla kaikkea muuta.
Lopputulos on todella maistuva, mehevä, herkullinen!
Kaksinkertaiseen taikinaan meni koko purkki tomaatteja. Juustoa raastoin taikinaan silmämääräisesti, ja enemmänkin sitä olisi voinut olla :-)
 |
| klik! |
Olen ottanut talteen Vuoden 2000 Kultainen Joulu -lehdestä tomaattisarvien ohjeen, ja nyt viimein ajattelin kokeilla niitä.
Ohjeesta tulee vain 16 sarvea, joten tein samantien tuplataikinan. Meidän koko porukalle 16 sarven tekeminen on turhaa näpertelyä.
Ja mikäs näitä oli leipoessa, ohje on simppeli ja sarvien noustessa voi puuhailla kaikkea muuta.
Lopputulos on todella maistuva, mehevä, herkullinen!
Kaksinkertaiseen taikinaan meni koko purkki tomaatteja. Juustoa raastoin taikinaan silmämääräisesti, ja enemmänkin sitä olisi voinut olla :-)
 |
| Tästä se lähtee. Kolmiot löysälle rullalle ja pellille liinan alle tunniksi |
 |
| Sarvet voi jättää suoriksi tai kääntää mutkalle |
 |
| Lämpimän, halkaistun puolikkaan päälle riittää sipaisu voita! |
Euralaisia rinkilöitä
Rinkilät eivät ole makeita, taikinaan ei tule ollenkaan sokeria. Ainoa sokeri on se, missä taikinatangot pyöritellään. Olen kerran aikaisemminkin leiponut näitä ja olen kirjoittanut ohjeen viereen kommentteja: helppo taikina, leivotaan kevyellä otteella, ruskea sokeri näkyy pinnalla huonosti, maukas!
Euran rinkilöiden ohje löytyy usealta nettisivulta, itse olen tehnyt nämä tällä ohjeella.
Leivonta-alusta osoitti taas hyödyllisyytensä; tangoista sai saman pituisia alustan mittaruudukon avulla. Sokeroidun tangon saa kätevästi pyöräytettyä kädessä rinkiläksi. Onneksi pikkuleivät kohoavat uunissa hiukan - pehmeiden taikinatankojen pienet epätasaisuudet katoavat ja lopputuloksena on kaunis, sileä rinkilä.
Euran rinkilöiden ohje löytyy usealta nettisivulta, itse olen tehnyt nämä tällä ohjeella.
Leivonta-alusta osoitti taas hyödyllisyytensä; tangoista sai saman pituisia alustan mittaruudukon avulla. Sokeroidun tangon saa kätevästi pyöräytettyä kädessä rinkiläksi. Onneksi pikkuleivät kohoavat uunissa hiukan - pehmeiden taikinatankojen pienet epätasaisuudet katoavat ja lopputuloksena on kaunis, sileä rinkilä.
20.12.2013
Pallotähti
Vuoden 2008 Kaikkien aikojen joulu -lehdessä on kiva kartonkitähden ohje. Pallotähti on jo muutamana jouluna saanut askartelusormet syyhyämään, ja tänä vuonna ryhdyin toimeen.
Tähteen tarvitaan ohutta kartonkia ja liimaa. Ja tietysti ripustuslankaa. Askartelukartonkikin käy, mutta ohuempi kartonki on kevyempi taitella.
Tähden kasaamisessa ilmeni yllättävä ongelma. Aloin (liian) innoissani liimata paloja ja kun aloin panna puolikkaita yhteen, huomasin että tekeleessä on jotain vialla. Siitä ei ollutkaan tulossa tähteä, vaan ennemminkin asteroidi. Sain avattua yhden liimauksen, mutta loput olivat jo ehtineet kuivua, eikä vinosta möykystä saanut enää pyöreää tähteä.
Leikkasin ja taittelin loput tähtiaihiot ja siirsin kokoamisvaiheen suosiolla Juuson harteille. Asteroidista tuli hetkeksi Csokille lelu, se kun tykkää rapistella pahvin kanssa.
Tähteen tarvitaan ohutta kartonkia ja liimaa. Ja tietysti ripustuslankaa. Askartelukartonkikin käy, mutta ohuempi kartonki on kevyempi taitella.
- Leikkaa kartongista kahdeksan (8) tasasivuista kolmiota, sivujen pituus 11 cm.
- Taita jokaisen kolmion jokainen kulma keskelle vastakkaista suoraa. Jokaiseen kolmioon tulee näin neljä (4) samankokoista pikkukolmiota.
- Liimaa kaksi kolmiota yhteen pariksi.
- Yhdistä kaksi paria tähden puolikkaaksi.
- Liimaa kaksi tähden puoliskoa yhteen.
- Ripusta halutessasi tähden kärkeen koristeeksi helmiä tai pikkukristalleja.
Tähden kasaamisessa ilmeni yllättävä ongelma. Aloin (liian) innoissani liimata paloja ja kun aloin panna puolikkaita yhteen, huomasin että tekeleessä on jotain vialla. Siitä ei ollutkaan tulossa tähteä, vaan ennemminkin asteroidi. Sain avattua yhden liimauksen, mutta loput olivat jo ehtineet kuivua, eikä vinosta möykystä saanut enää pyöreää tähteä.
Leikkasin ja taittelin loput tähtiaihiot ja siirsin kokoamisvaiheen suosiolla Juuson harteille. Asteroidista tuli hetkeksi Csokille lelu, se kun tykkää rapistella pahvin kanssa.
Joulukorttinauha
Korttinauhaan tarvitaan vain leveää satiininauhaa reilun mittainen pätkä, pieniä pyykkipoikia ja tässä tapauksessa kiinnittämiseen maalarinteippiä. Jos nauhan panee seinälle, sille voi ruuvata katonrajaan pienen koukun, jonka saa piiloon isolla rusetilla.
Meidän korttinauha on teipattu tukevasti kellarin oveen ja jotta nauha ei heiluisi kellarissa käytäessä, nauha on vielä alaosastaan pantu pienellä rullatulla teipinpalalla oveen kiinni.
19.12.2013
Pursotusta, karkkeja ja ikkunoita
Piparkakuthan ovat hyviä ihan sellaisenaan, mutta välillä niitä on kiva vähän viritellä ja koristella. Ja kun koristelussa pääsee vauhtiin, saattaa karkkipussi karata käsistä :-)
Tikkareiden murskaaminen sujuu todella helposti, kun panee pari tikkaria kerrallaan mukiin ja paukuttaa niitä pikkuhiljaa rikki pienellä lihanuijalla. Tikkari on sen verraan kovaa, että puiseen leikkulautaan saa hyvät kolot ja muovipussi tuppaa menemään rikki. Leivinliinan sisällä ei kannata edes ajatella rikkoa tikkareita - tuloksena on nöyhtäistä murua.
 |
| Idea ja ohje pipareiden koristeluun löytyy täältä. |
Tikkareiden murskaaminen sujuu todella helposti, kun panee pari tikkaria kerrallaan mukiin ja paukuttaa niitä pikkuhiljaa rikki pienellä lihanuijalla. Tikkari on sen verraan kovaa, että puiseen leikkulautaan saa hyvät kolot ja muovipussi tuppaa menemään rikki. Leivinliinan sisällä ei kannata edes ajatella rikkoa tikkareita - tuloksena on nöyhtäistä murua.
 |
| Kurkistus piparipurkkiin |
Kuva-arvoitus -postauksessa taustalla on paistettuja, isoja piparkakkuja. Ne on tehty Juuson aikoinaan koulussa tekemällään jääkarhu-muotilla. Ne saavat vielä ennen aattoa pikeeri- ja karkkioristelun.
Siirappista, makoisaa
Wilhelmiinat
Näitä meillä leivotaan joka joulu!
Resepti osui ihan vahingossa silmiin vuosia sitten joululehtiä selaillessani ja pikkuleivät siirtyivät yhden testierän jälkeen perinteisten joululeipomusten sarjaan.
Sen lisäksi että taikina on helppo tehdä, sen voi leipoa samantien, tarvitsematta seisottaa sitä kylmässä.
Taikina
200 g voita
2 1/4 dl sokeria
1 keltuainen
2 rkl siirappia
3 tl vaniljasokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää keltuainen, siirappi ja keskenään sekoitetut kuivat aineet.
Muovaa taikinasta kuusi - kahdeksan tankoa ja paista ne 200-asteisessa uunissa kauniin ruskeiksi. Tangot leviävät reilusti, joten jätä riittävästi tilaa niiden väliin.
Leikkaa pehmeät tangot heti uunista otettuasi vinoneliöiksi. Anna jäähtyä ja säilytä rasioissa.
 |
| Taikina on pehmeää ja murtuu helposti, joten tangot kannattaa pyöritellä vasta pellillä loppuun asti. |
 |
| Valmiiksi leikatut viipaleet saavat jäähtyä rauhassa ennen purkittamista |
(Resepti on Kotiliedestä vuodelta 2003)
18.12.2013
15.12.2013
Hallimaisteri
Juuso valmistui marraskuun lopulla lentokoneasentajaksi, ja sitähän juhlittiin! Ensin menimme syömään ravintola Huiliin Järvenpäähän. Tuoretta asentajaa onnittelemassa olivat meidän perheemme lisäksi Juuson isä sekä isovanhemmat. Huilin keittiömestari oli mies (tai nainen) paikallaan, mainiota ruokaa!
 |
| Koulussa järjestettiin vastavalmistuneelle asentajien ryhmälle päätösjuhla, jossa tunnollinen oppilas palkittiin komealla Hallimaisterin pystillä. |
 |
| Puolivalmis laivue |
 |
| Kahville! |
 |
| Myyjä antoi hyvän vinkin panna reunavuoan alle silikonialustan estämään kakkutaikinan valumista pellille. Silikonialustan voi korvata parilla, kolmella leivinpaperilla. Testimielessä vuoan reunoja ei ole voideltu & jauhotettu, vaan niitä kiertää leivinpaperisuikaleet. Suikaleet toimivat oikein hyvin, ja huom! pyykkipojat eivät päätyneet uunin. |
8.12.2013
Porkkanan muodonmuutos
Tähän aikaan vuodesta porkkanaa ei popsita, vaan se saa jalomman muodon ja pääsee pakastimeen odottamaan pääsyä joulupöytään. Kyseessä on porkkanalaatikko 2.0. Tällä reseptillä saa jotakin uutta perinteisen porkkanalaatikon makuun – sitruuna sopii todella hyvin tähän!
1 kg porkkanaa
2,5 dl kermamaitoa
3/4 dl mannasuurimoita
1 kananmuna
50 g voita
siirappia
kanelia
suolaa
fariinisokeria
muskottipähkinää (vähän)
valkopippurioa (vähän)
raastettua sitruunan tai limen kuorta
korppujauhoja
Keitä porkkanat ja soseuta ne. Lisää kermamaito, mannasuurimot ja keitinlientä tarvittaessa. Lisää mausteet ja sekoita.
Kaada seos vuokiin. Ripottele päälle korppujauhoja, kuvioi lusikalla ja ripottele vielä voinokareita.
Paista 150-asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia.
 |
| Porkkanalaatikko 2.0 with a twist... |
2,5 dl kermamaitoa
3/4 dl mannasuurimoita
1 kananmuna
50 g voita
siirappia
kanelia
suolaa
fariinisokeria
muskottipähkinää (vähän)
valkopippurioa (vähän)
raastettua sitruunan tai limen kuorta
korppujauhoja
Keitä porkkanat ja soseuta ne. Lisää kermamaito, mannasuurimot ja keitinlientä tarvittaessa. Lisää mausteet ja sekoita.
Kaada seos vuokiin. Ripottele päälle korppujauhoja, kuvioi lusikalla ja ripottele vielä voinokareita.
Paista 150-asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia.
2.12.2013
Vuodet vierivät...
..ja lapset kasvavat.
Viikonloppuna vietettiin Marisan 23-vuotis-juhlia. Päivänsankarin toiveen mukaisesti tarjolla oli voileipäkakkurulla, joka onnistui erinomaisesti. Makeannälkään maistui marjaisa rahka-mascarpone-malja piparimurun ja suklaakastikkeen kera. Tuusulan-vaari ja -mummi pääsivät myös paikalle juhlimaan päivänsankaria.
 |
| Csokikin olisi halunnut lahjan |
 |
| Voileipäkakkurulla oli komea ilmestys. Rulla koottiin 16:sta vierekkäisestä paahtoleivänpalasta joiden päälle levitettiin täyte, ja sitten rullattiin leivinpaperin avulla kääretortun tapaan. |
 |
| Mascarponemaljat olivat nekin silmäruokaa |
28.11.2013
Aprikoosia, kanelia ja tummaa kaakaota
Halusin tehdä hillosilmiä, mutta tummasta taikinasta. Pyörittelin ajatusta muutaman päivän ja löysin mieleiseni ratkaisun.
Sekoitin murotaikinaan pari ruokalusikallista tummaa kaakaota sekä reilun teelusikallisen kanelia. Perinteinen punainen marmeladi vaihtui aprikoosimarmeladiin.
No, taikinasta tuli yllättävän löysää, joten taikinapötköä ei olisi kannattanut pyöritellä raesokerissa ennen viipalointia. Viipaleet levisivät iloisesti uunissa ja paistuivat aika muheiksi pikkuleiviksi. Ja samassa hötäkässä katosivat sokeroidut reunat.
Marmeladisydämet olivat enemmän ja vähemmän keskellä, mutta koristelulla sai ihmeitä aikaan. Vatkasin pikeerin ja maustoin sen reilulla pöläyksellä kanelia ja koristelin jäähtyneet leivät kapealla pursotuksella.
Lopputulos on hauskan näköinen - ja vaikka itse sanonkin, todella hyvän makuinen. Tumma kaakao ja kaneli on herkku yhdistelmä! Ja kun siihen yhdistetään kevyesti kanelilta maistuva pikeeri, niin
n a m!
Sekoitin murotaikinaan pari ruokalusikallista tummaa kaakaota sekä reilun teelusikallisen kanelia. Perinteinen punainen marmeladi vaihtui aprikoosimarmeladiin.
No, taikinasta tuli yllättävän löysää, joten taikinapötköä ei olisi kannattanut pyöritellä raesokerissa ennen viipalointia. Viipaleet levisivät iloisesti uunissa ja paistuivat aika muheiksi pikkuleiviksi. Ja samassa hötäkässä katosivat sokeroidut reunat.
Marmeladisydämet olivat enemmän ja vähemmän keskellä, mutta koristelulla sai ihmeitä aikaan. Vatkasin pikeerin ja maustoin sen reilulla pöläyksellä kanelia ja koristelin jäähtyneet leivät kapealla pursotuksella.
Lopputulos on hauskan näköinen - ja vaikka itse sanonkin, todella hyvän makuinen. Tumma kaakao ja kaneli on herkku yhdistelmä! Ja kun siihen yhdistetään kevyesti kanelilta maistuva pikeeri, niin
n a m!
 |
| Koristellut pikkuleivät kuivumassa leivinpaperin päällä. |
23.11.2013
Nyt se alkoi!
Jouluvalmistelujen aika on käynnistetty tuoksuvalla, ihanalla, mehevällä taatelikakulla.
Tästä eteenpäin blogipäivityksissä on kaikenlaista joulukivaa; koristeita, kokkausta, valokuvia ja muuta mukavaa, jouluista juttua. Ja ehkä hiukan siivousta.
Tästä eteenpäin blogipäivityksissä on kaikenlaista joulukivaa; koristeita, kokkausta, valokuvia ja muuta mukavaa, jouluista juttua. Ja ehkä hiukan siivousta.
12.11.2013
Pikkuleivät kuin pehmeitä pipareita
Ohje on ollut tallessa ehkä pari vuotta, mutta nyt tuli ajatus testata reseptiä. Tutkailin hetken aikaa mausteiden määriä ja tuplasin muut paitsi neilikan.
Taikina syntyy nopeasti ja sen voi huoleti jättää peitettynä yön yli jääkaappiin odottamaan leivontaa. Tein palluroista jotakuinkin kirsikan kokoisia ja niitä tuli kaikkiaan reilu 80 kpl.
Palloa ei kannata kauaa sormissa pidellä, se pehmiää ja pinta kostuu.
Jos vain tykkää pipareista, tykkää taatusti myös näistä!
Taikina syntyy nopeasti ja sen voi huoleti jättää peitettynä yön yli jääkaappiin odottamaan leivontaa. Tein palluroista jotakuinkin kirsikan kokoisia ja niitä tuli kaikkiaan reilu 80 kpl.
Palloa ei kannata kauaa sormissa pidellä, se pehmiää ja pinta kostuu.
Jos vain tykkää pipareista, tykkää taatusti myös näistä!
2.11.2013
Talven telat pustalla
Teimme (Mika ja Kirsi) vielä lyhyen matkan syksyiseen Unkariin - monia asioita piti vielä saada järjestykseen ja valmistaa talo talven tuloa varten.
Tällä kertaa emme vuokraisikaan autoa, on pöhköä että jostakin kotterosta pitää maksaa 600 euron takuumaksu neljän päivän käytöstä. Siihenhän uppoaa jo koko lomabudjetti ja rahan saisi takaisin vasta kun loma on ohi!
26.9.
Hki-Vantaalla marssimme turvatarkastukseen amatöörimäisellä varmuudella: ystävillemme ostetut poro- ja savukalasäilykepurkit kuuluvat tottakai kiellettyjen käsimatkavaroiden listalle, joten saimme luopua niistä kaikista saman tien. Tax-Freestä ostimme Joosepille uuden samanlaisen porosäilykkeen takavarikoidun tilalle. Sekin maksoi enemmän kuin K-kaupassa.
Sujuvan lennon jälkeen suhautimme nopeasti taksilla Keletin asemalle, ostimme 1. luokan liput InterCity-junaan ja suunnistimme Füzesabonyiin. Matkaan lentokentältä perille meni yhteensä 3 tuntia odotuksineen, ja maksoi 20 euroa hengeltä.
 |
| Keletin sivusisäänkäyntiä |
 |
| Kello oli jo yli puolenpäivän, joten otimme hyvällä omallatunnolla oluet ja maistuvat pizzaleivät junaa odotellessa |
 |
| Liikkeellä ollaan |
 |
| Matkakumppani vailla vertaa |
 |
| Rózsan terassi |
Kotiin päästyämme laitettiin jääkaappi, sähkö, vesi ja kaasu päälle, ja henkäistiin hetkinen. Putkissa kesästä lähtien maannut vanha vesi laskettiin myös pois. Täällä taas ollaan! Ilma oli kohtuulliselämmin, joten raahasimme pöydän verannalle, siinä oli mukava istuskella viinilasin äärellä.
 |
| Aaahhh |
 |
| Paree viewi |
Samalla kuulimme, etä Lajos oli (meiltä kysymättä) kutsunut tuttuja kyläläisiä lauantaiksi meidän luoksemme syömään ja istumaan iltaa, mutta että hän tekisi ruoan. Tiedossa olisi "bográcsia", avotulella kolmijalka-padassa valmistettavaa gulassityyppistä ruokaa. Hänen versionsa tulisi olemaan transsylvanialainen kaali-lihapata nepalilaisella vuorikiipeilijän twistillä. Meillä ei ollut siihen mitään vastaväitteitä, wau!
27.9.
Kevytaamiaisen jälkeen lainasimme Lajosilta autoa ja käväisimme Tescossa hakemassa kaikkea tarpeellista viikonlopun varalle. Onneksi mitään juhlajuomaa ei tarvinnut ostaa; spajzissa oli vielä hyvät varastot kesäkuun juhliemme jäämistöä.
 |
| Unkarilainen kevytaamiainen |
 |
| Näin sen greippihedelmän läpi... |
 |
| Risteys-Maria |
 |
| Kuin tropiikissa |
 |
| kylän reunaa |
 |
| Toisessa kadunkulmassa... |
 |
| Suomessa saisi kiinteistönomistaja jo huomautuksen |
 |
| Vielä pehmeään seinärappaukseen raaputettuja graffiteja - paikalliseen tapaan |
Uusia maisemia ja taloja, jonkun sortin kapakka sekä kylän koulu tuli bongattua, sekä touhukkaita romanilapsia ihmettelemässä kännykkäkameraa. Onpa meidän kylämme kaunis!
 |
| Mester Chef |
 |
| Iltapäivällä kokkailtiin kotona hyvin pelkistetty, mutta herkullinen kanaruoka |
Sitten ihan virallista ohjelmaa: Mikan velipoika oli ihastunut Unkariin jo Mikan Budapestin opiskeluajoista asti (80-luvun lopulla), ja kesän aikana hänkin oli innostunut haarukoimaan sopivaa lomataloa itselleen samasta kylästä. Yhden ohi menneen kohteen jälkeen löytyi sopiva paikallisten avustuksella, ja hän kävi jo syyskuussa tekemässä alkukaupan. Me ja Jooseppi lähdimme aikaisin lauantai-aamulla tekemään hänen puolestaan loppukaupat.
Veljen talo on noin kilometrin päässä "toispuol jokkee", siistin näköinen 4h ja keittiö, sekä iso piha ja puutarha. Ensin kiertelimme taloa huoneita esittelevän myyjäpariskunnan kanssa. He puhuivat ainoastaan unkaria ja ahkerasti, joten olikin hyvä että Jooseppi oli mukana.
 |
| Velipojan talo ja "unkarilainen kiinteistönvälittäjä" |
Talolta lähdimme naapurikylä Szihalomiin tapaamaan lakimiestä, jolla oli kaikki paperit valmiina odottamassa. Byrokratia oli nopeasti hoidettu ja talolla oli uusi omistaja! Suomalais-invaasio etenee hitaasti mutta varmasti!
Joosepin kanssa menimme vielä ostoksille Mezökövesdiin, ja sitten pitikin ryhtyä valmistelemaan illanistujaisia.
Haimme verannalle vielä yhden pöydän, ja katoimme sen valmiiksi. Naapurissa autoin Lajosia grillin ja gulassipadan haussa vintiltä - grillistä tuli mieleen takavuosien Pikkukakkosen Nukkumatin avaruusalus!
Jokainen vieras oli jollain tavalla mukana hankinnoissa - pöydälle ilmestyi kaalia, szalonnaa, possua, yrttejä, mausteita jne. Pilkkomistalkoiden aikana Lajos viritti tulen grillin alle ja padan sen ylle keikkumaan.
Pian ilmassa leijui herkullinen tuoksu. Padan valmistumista odotellessa seurusteltiin ja tyhjennettiin pari viinipulloa. Buktan pariskunta kävi hakemassa kotoaan pinon syviä lautasia, kun huomattiin että meidän astiakaapistamme ei moisia löydy.
Tamásit Kopász ja Kótai (Andin ja tytärten kera) ilmestyivät myös paikalle. Kótai oli surkeasti flunssassa ja pukeutunut kuin naparetkeilijä, vaikka ilma oli lämmin. Hän oli paria viikkoa aikaisemmin lomaillut Venetsiassa, ja tottakai tipahtanut vahingossa kanaaliin. Siitä vedestä olisi voinut saada pahemmankin taudin kuin pelkän flunssan...
Toimme tytöille tuliaisiksi Hopeatoffeeta, jota juuri oli saatu kauppoihin Suomessa vuosien tauon jälkeen. Ja kyllä se maistui unkarilaisillekin, "mustaa melassia" odotetaan siellä kovasti lisää.
Illan pimetessä ja viiletessä siirryimme sisätiloihin jatkamaan seurustelua - naksupussit saivat kyytiä kyytipojan kera. Mutta ajoissa päästiin tuolloinkin nukkumaan.
Menimme itse asiassa joka ilta kymmeneen mennessä nukkumaan. Asioilla on erilainen järjestys kun ei ole telkkaria ja ulkona on säkkipimeää.
29.9.
Aamulla menimme vielä veljen uudelle talolle miettimään käytännön järjestelyja, avainnipun kopiointia yms. Jooseppi lähti Erikan kanssa Budapestiin iltapäivällä, ja me ryhdyimme siivoamaan ja pakkaamaan. Kirsi sai kylppärin ikkunan tiivistettyä hyvin. Siirsimme kaikki kylmänarat tavarat ulkoa ja käytävältä huoneisiin, heitimme pilaantuvat ruokatarpeet roskiin ja lämmitimme gulassinloput lounaaksi.
Iltakävelyllä kylän keskustaan tapasimme vielä Imren, joka kertoi meille hieman kylän historiasta.
Mezöszemere kuulemma on nuori paikkakunta, perustettu vasta 1260-luvulla...
Ja jälleen aikaisin nukkumaan, seuraavana päivänä lähtisimme perinteisesti Budapestiin yhdeksi päiväksi.
30.9.
Heräsimme (kuten joka aamu!) aikaisin, noin seitsemältä. Aamupalan jälkeen tyhjensimme jääkaapin, sammutimme sähköt ja veden, ja jätimme kaasupatterit minimiasentoon - lämmitys saa olla päällä kevääseen asti. Talo oli valmis odottamaan talvea (vaikka ulko-ovi pitäisi saada jotenkin tilkittyä. Alareunassa on parin sentin rako, jonka nyt ensihätään tukimme mattorullalla).
Lajos vei meidät Füzesabonyin asemalle. Budapestin juna oli puoli tuntia myöhässä, ja aukealla laiturilla tuuli kuin Laatokalla. Lopulta pääsimme paikoillemme ja haimme vielä ravintolavaunusta pientä pupellettavaa.
Keletillä Jooseppi ja Erika olivat meitä vastassa. Työkiireiden takia he ehtivät vain heittää meidät Basilikan lähelle, missä Joonas, pätevä isäntämme, oli meitä vastassa. Ihastelimme Joonaksen upeaa asuntoa hetken, kun veimme pakaasit sinne (asunnon sijainti on kyllä 10++) ja lähdimme etsimään lounaspaikkaa. Tie vei tuttuun Csarnok-ravintolaan Hold-kadulla, aivan pienen kauppahallin vieressä. Ruoka oli yhä hyvää ja edullista, ja palvelu mukavaa. Kävimme keskustelua tarjoilijan kanssa siitä, miten sanat taipuvat, kun tilaa unkariksi yhden tai useamman oluen.
Tämän jälkeen sain toteutettua pitkäaikaisen toiveeni: pääsimme maistamaan DiVino-viinibaarissa Geren Kopár Cuvéta. Olipa se hyvää - niistä muista puhumattakaan, joita kokeilimme. Wau mikä paikka! Vähäeleisesti sisustettu, musiikki harkittua ja tunnelma yes!
Sieltä jatkettiin vielä Lokal-sisäpiharavintolaan, jossa tapasimme Joonaksen kaverin sekä Pikku-Erikan.
Lopuksi tallustimme syömään Kahteen Saraseeniin. Meillä oli päivä pulkassa jo alkuillasta, joten jätimme Joonaksen kavereineen "hurvittelemaan" ja hipsimme itse 24h-kaupan kautta Joonaksen kämpille ja pian jo nukkumaan.
Seuraava reissu onkin vielä hämärän peitossa - millaistahan siellä on talvella, hmmm...
 |
| Naapuri kauhanvarressa |
 |
| 4...3....2...1.... |
Pian ilmassa leijui herkullinen tuoksu. Padan valmistumista odotellessa seurusteltiin ja tyhjennettiin pari viinipulloa. Buktan pariskunta kävi hakemassa kotoaan pinon syviä lautasia, kun huomattiin että meidän astiakaapistamme ei moisia löydy.
Tamásit Kopász ja Kótai (Andin ja tytärten kera) ilmestyivät myös paikalle. Kótai oli surkeasti flunssassa ja pukeutunut kuin naparetkeilijä, vaikka ilma oli lämmin. Hän oli paria viikkoa aikaisemmin lomaillut Venetsiassa, ja tottakai tipahtanut vahingossa kanaaliin. Siitä vedestä olisi voinut saada pahemmankin taudin kuin pelkän flunssan...
 |
| "...nähdä Venetsia ja vilustua..." |
Illan pimetessä ja viiletessä siirryimme sisätiloihin jatkamaan seurustelua - naksupussit saivat kyytiä kyytipojan kera. Mutta ajoissa päästiin tuolloinkin nukkumaan.
Menimme itse asiassa joka ilta kymmeneen mennessä nukkumaan. Asioilla on erilainen järjestys kun ei ole telkkaria ja ulkona on säkkipimeää.
29.9.
Aamulla menimme vielä veljen uudelle talolle miettimään käytännön järjestelyja, avainnipun kopiointia yms. Jooseppi lähti Erikan kanssa Budapestiin iltapäivällä, ja me ryhdyimme siivoamaan ja pakkaamaan. Kirsi sai kylppärin ikkunan tiivistettyä hyvin. Siirsimme kaikki kylmänarat tavarat ulkoa ja käytävältä huoneisiin, heitimme pilaantuvat ruokatarpeet roskiin ja lämmitimme gulassinloput lounaaksi.
 |
| Mezöszemerän katolinen kirkko |
 |
| "Nimetön" szemereläinen Erzsébetin puistossa |
Mezöszemere kuulemma on nuori paikkakunta, perustettu vasta 1260-luvulla...
Ja jälleen aikaisin nukkumaan, seuraavana päivänä lähtisimme perinteisesti Budapestiin yhdeksi päiväksi.
30.9.
Heräsimme (kuten joka aamu!) aikaisin, noin seitsemältä. Aamupalan jälkeen tyhjensimme jääkaapin, sammutimme sähköt ja veden, ja jätimme kaasupatterit minimiasentoon - lämmitys saa olla päällä kevääseen asti. Talo oli valmis odottamaan talvea (vaikka ulko-ovi pitäisi saada jotenkin tilkittyä. Alareunassa on parin sentin rako, jonka nyt ensihätään tukimme mattorullalla).
Lajos vei meidät Füzesabonyin asemalle. Budapestin juna oli puoli tuntia myöhässä, ja aukealla laiturilla tuuli kuin Laatokalla. Lopulta pääsimme paikoillemme ja haimme vielä ravintolavaunusta pientä pupellettavaa.
Keletillä Jooseppi ja Erika olivat meitä vastassa. Työkiireiden takia he ehtivät vain heittää meidät Basilikan lähelle, missä Joonas, pätevä isäntämme, oli meitä vastassa. Ihastelimme Joonaksen upeaa asuntoa hetken, kun veimme pakaasit sinne (asunnon sijainti on kyllä 10++) ja lähdimme etsimään lounaspaikkaa. Tie vei tuttuun Csarnok-ravintolaan Hold-kadulla, aivan pienen kauppahallin vieressä. Ruoka oli yhä hyvää ja edullista, ja palvelu mukavaa. Kävimme keskustelua tarjoilijan kanssa siitä, miten sanat taipuvat, kun tilaa unkariksi yhden tai useamman oluen.
 |
| Geren kultaa |
 |
| Katunäkymä Havannast...eikun Budapestista |
 |
| Finnek |
 |
| Kuljetuslavat uusiokäytössä Lokalissa |
 |
| Lokal-puu |
 |
| Lokal-panorama |
1.10.
Aamupalan jälkeen pitikin herätellä ehtoisa yökukkuja-isäntämme isännöimään ja soittamaan meille taksi - oltiin taas kerran menossa lentokentälle ja kotia kohti!
 |
| Taidekuva aamutaksin ikkunasta panorama-moodilla |
Seuraava reissu onkin vielä hämärän peitossa - millaistahan siellä on talvella, hmmm...
 |
| P.S. Puolen litran A-olut maksaa Unkarissa 229 forinttia eli noin 75 senttiä |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)