Virkkuusin jatkoa

Virkkuusi = vastine neuloosille

Käsityökorissa oli vieläkin rutkasti lankoja, samoin Mummin antamassa laatikossa. Koska virkkuukättä edelleen syyhytti armottomasti, asialle piti tehdä jotain.

Pyörittelin keriä jonkin aikaa ja sovittelin lankoja paksuimpaan virkkuukoukkuun ja sain ajatuksen: kokeilen tehdä ison, pyöreäpohjaisen korin.

Mitä koriin pannaan, on vielä hämän peitossa.

Tikkuaski antaa hiukan osviittaa korin koosta

Tarjous josta ei voi kieltäytyä....

Informaatiota Sulanportissa sijaitsevan sekatavarakaupan ikkunassa

Mikä saa lauhkeammankin ihmisen huonolle tuulelle? Saamattomuus ja välinpitämättömyys. Olimme perjantaina kyseisessä liikkeessä tekemässä ostoksia runsaan puolen tunnin ajan. Jonotettuamme oman aikamme kassajonossa saimme tietää, että pankkikortilla ei voi maksaa.
Ulko-ovelle teipattua himmeän vihreällä raapustettua A3-ilmoitusta oli hyvin vaikea havaita - paitsi vasta jälkikäteen.

Kun emme lämminneet ajatukselle = myyjän ehdotukselle käydä kilometrin päässä pankkiautomaatilla, sovimme että ostoksemme voivat jäädä jo pakattuun kassiin siihen nidotun kuitin kera. Tulisimme seuraavana aamuna hakemaan ostokset ja varmuuden vuoksi käteisen kera.

Seuraavana aamuna noudatimme suunnitemaamme ja löysimme kaupasta vielä muutakin ostettavaa ennenkuin suunnistimme kassalle, jossa sama kassatyttökin vielä oli palvelemassa.
Kun vuoromme tuli, ei kassia näkynyt missään. Kassatyttö lähti takahuoneeseen tarkistamaan tilannetta. Kävikin ilmi että joku oli purkanut meidän (ja otaksuttavasti monen muunkin) edellisiltaisen ostoskassimme ja palauttanut tavarat ympäri liikettä omiin hyllyihinsä.
Tyttö kysyi haluaisimmeko käydä keräämässä uudestaan eiliset ostoksemme. Emme halunneet tehdä kierrosta uudelleen & jonottaa ruuhkaisille kassoille. Joku roti pitää olla. Joko kauppaa halutaan tehdä tai sitten ei haluta. Tässä liikkeessä ei haluttu.

Metsään on tullut jo syyyyys...ja Tuusulaankin

Syksyn merkkejä: punaruskeita lehtiä ja vaimo haravanvarressa.

Kun kasvimaa pitää ajaa alas ja heittää ronttoset kompostiin, tarkoittaa se että syksy on tullut.
Josephine Baker, musta ranskattaremme (meidän Peugeot) kertoi myös eilen aamulla näytöllään että "Risk of Ice". Syksyn merkkejä sekin, ja ennakoi talvirenkaiden vaihtoa.

Suppilovahveroita muutaman kantarelli-serkkunsa kera

Mummi&vaari toivat seitsemisen litraa suppilovahveroita, jotka me putsasimme, paloittelimme ja ryöppäsimme liukuhihnatyyliin. Ja kyllä on hyviä sieniä! Huomenna tiedossa sienipiirakkaa...

Nyt on huomenna:
Miten voikin olla olemassa jotakin niin hyvää kuin sienipiirakka? Rasvasta, jauhoista, leseistä ja vedestä tuli murea pohja jonka päälle levitetään ohut kerros emmental-raastetta. Sienistä, suolasta, pippurista,  sekä creme fraichesta tulee maukas täyte. Sitten munamaito sekaan, vuoka uuniin, ja voilá!

Maukasta sienipiirakkaa!

Taidetta Olympiakasarmilla

Kesä kasarmilla -näyttely tarjosi hengästyttävän määrän taideteoksia ihasteltavaksi ja ihmeteltäväksi.
Tässä muutama poiminta syyskuisen taidematkan varrelta näin jälkijunassa.

Jututimme lipunmyyjää ja hän kertoi että tämän näyttelyn jälkeen kasarmin myöhempi käyttö on vielä auki. Rakennus on Senaatti-Kiinteistön omistuksessa ja kunta olisi kiinnostunut hankkimaan sen omistukseensa.

Olympiakasarmi on suojeltu (onneksi!), joten sen purkamista tai mielivaltaista muokkaamista ei tarvitse pelätä.

Rakennusta kierrellessämme ihastuimme siihen, sen arkkitehtuuriin, valoon ja tiloihin, ja ehdimme jo miettiä mitä kaikkea sen seinien suojiin voisikaan kehitellä. Ja ideoita sateli kahvilasta elokuvateatteriin ja kuntalaisten kulttuurin monitoimitilasta osaksi lukiokampusta.

Pikkumatto, vol. 2

Virkkasin kesällä vessaan maton isoäidin neliöistä. Lankoja jäi reilusti, joten innostuin nyt syksyllä tekemään vielä toisen pikkumaton. Ensimmäisen maton hallitseva väri on valkoinen ja tämä sai päävärikseen vihreän.