29.4.2013

Pääsiäinen Mezöszemeressä



Pääsiäisen alla oli edessä lähtö remonttilomalle Unkariin – talossa oli (ja on vieläkin) paljon laittamista, ja kodin yleisten perustarpeiden hankinta vie oman aikansa sekin. Liesi, jääkaappi, sängyt, astiat, työkalut, vuodevaatteet jne.

Ja ensimmäisen kerran mukana oli lomalle LÄHTIESSÄ kaikki pakaasit täynnä tavaraa - mattoja, pyyhkeitä, purkinavaaja, laturi, kirjoja & sarjakuvia, kesävaatteita, verhoja etc. Matkassa meitä oli mukana Mika, Kirsi, Tilla, Juuso, Jonna ja Jonnan kaveri Jaana. Topias päätti odottaa kesäkuulle, ja Marisa olikin juuri lähdössä oppilasvaihtoon/työharjoitteluun Szegediin.


Räntää aurinkoisessa Unkarissa

Liikenne sujui M3:lla

Ei niin aurinkoista Unkaria...

Sää oli perillä lähes yhtä kolea kuin Suomessa, lämpötila lähellä nollaa ja lumisadetta. Jooseppi oli kentällä meitä vastassa vuokraminibussin kanssa. Sillä matka taittui yllättävän hyvin läpi Budapestin M3-moottoritielle ja eksymättä perille, vaikka ensi kertaa Mika ajoikin Unkarissa. Matkamiesten nälkä oli kuitenkin niin kova, että ensimmäiseksi kurvattiin Zsóri-kylpyläalueen mainioon, jo lokakuun reissulta tuttuun Rózsa-ravintolaan lounaalle.

Rózsa

Kuvut ravittuina ajoimme erinomaisen kuoppaisia teitä pitkin Szihalomin läpi Mezöszemereen. Siellä talomme odotti meitä malttamattomana. József ja Erika olivat käyneet laittamassa lämmityksen, sähköt ja veden päälle, ja kantaneet sisälle lainaksi pyytämiämme tuoleja, pöytiä ja työkaluja. He olivat myös olleet päästämässä  eri firmojen kotiinkuljetusväkeä taloon: kaasuliesi/sähköuuni, jääkaappi sekä kuusi sänkyä patjoineen ja peittoineen ja tyynyineen. Siinä olikin ensimmäinen tehtävämme käytyämme ruokakaupassa Mezäkövesdin Tescossa: sänkyjen kasaaminen - muuten joutuu nukkumaan lattialla!

Ensimmäinen iltapala omassa talossa

Vuorikiipeilijä-naapuri oli lähtenyt K2:lle, mutta jätti terveiset eteisen seinälle

Tescossa tyhjennettiin hyllyjä, ruokakaapin perusaineet piti saada hankittua (öljyä, kahvia, teetä, sokeria, suolaa ja mausteet, pannuja, kattiloita,leipää ja jotakin leivän päällekin). Ilta sujuikin sitten sänkyjä kasatessa ja kaasupatterien sielunelämään perhetyessä - itse asiassa todella helppokäyttöiset ja tehokkaat. Kun halusi kunnolla kuumaa, huone oli viidessä minuutissa lämmin!

Jyskin sängyt ovat hintansa väärtit: Jaanan sängystä meni kolme patjasäleikön rimaa poikki. Mikan ja Kirsin sängyn säleikkö putosi lattialle kolmeen jälkeen yöllä. Se olisi ollut Hauskojen kotivideoiden paikka, kun kaksi kankeaa nostelee isoa patjaa taskulampun valossa ja yrittää saada koko ajan putoilevaa säleikköä takaisin omalle paikalleen. Lisäksi parikin tukipuuta oli mennyt sijoiltaan. Käyttääkö ne balsapuuta vai mitä ihmettä....



Uutta ja vanhaa egeriläisessä kirkossa

Egerin tähdet

Torstaina lähdimme aamupalan jälkeen Egeriin - siellä piti päästä OBIin, paikalliseen K-Rautaan. Listalla mm. maalia, hiekkapaperia, suteja, hengityssuojaimia, Rigipsiä (pakkelia) ämpäreitä jne. Egerissä ehdimme käydä syömässäkin. Hieno kaupunki jäi kunnolla kokematta, kun oli niin kylmä keli ettei jaksanut paljon harmaaseen maisemaan keskittyä. Mutta paluumatkalla näkemämme laajat viinitarhat olivat upeita talviasussaankin!

OBI - paikallinen K-Rauta
Torstai samoin kuin perjantaikin sujui työn merkeissä ja asioiden  hoitamisessa. Ja putkimiehen hakemisessa, koska suihkun lattiakaivo tulvi yli kun keittiön lavuaariin päästi vettä.

Rigips pöllyää

Käytävä keittiön ovelta

Keskiovi makkarin ovelta

Mikan ja Kirsin huoneessa on hauska pikku ikkuna

Oma Unkarin-talo ja piha
Suihkuttomuuden uhatessa paikallinen ystävämme Kótai Tamás soitti ystävälleen, joka soitti tutulleen, joka… Lopulta saatiin karhupumpulla tilapäistä lievitystä ongelmaan ja pitkäperjantaiaamuna kaksi työmiestä kolkutti oveen kun olimme aamupalalla. Miehet avasivat koneensa kanssa hetkessä tukokset putkista. Huraa! Suihkuun pääsee taas.

Tästä vielä tulee keittiö

Haikaranpesä

Kylätie ja meitin minibussi

Teiden kunto oli ällistyttävä

Rima-joki ja maalaismaisema
Perjantai-illalla Józsefkin pääsi töistään irti ja kävimme vielä hakemassa Füzesabonyin asemalta Budapestista saapuneet Joonaksen ja Pikku-Erikan.

Juhlat kotikylässä

Rózsan kondiittorit tekivät komean kakun

Rózsan viinikellarissa oli upeita viinejä - ollaanhan Egerin alueella!

Lauantaina oli juhlaa tiedossa: lähdimme koko porukka Rózsaan viettämään Joosepin synttäreitä jälkikäteen, Mikan synttäreitä täsmäaikaan ja juhlimme myös taloamme ja kiitimme samalla näin Joosepin perhettä kaikesta avusta mitä olimme heiltä saaneet. Herkullisen ruoan ja yllätyssynttärikakun jälkeen lähdimme kotikylään jatkamaan juhlintaa Józsefin kotiin (siellä oli tarpeeksi tuoleja kaikelle väelle toisin kuin meillä).

Iloinen Joonas. Taustalla näkyy osa Joosepin työtä

Harvinainen kuva Józsefista: vakavana. Vieressä vaimo Erika

Hieman lavastettu kuva juhlapöydästä

Meille tarjottiin hyvin harvinaista unkarilaista ilmakuivattua kinkkua


Sunnuntai sujui jälleen työn merkeissä, ja pakkaaminenkin oli aloitettava, sillä maanantai-aamulla oli edessä jo lähtö Budapestiin. Uudella liedellä tehtiin mukaeltu makaronilaatikko sunnuntailounaaksi, sen voimin jaksettiin loppusiivota ja järjestellä paikkoja.

Budapestiin

Maanantaina kamat autoon, kaasu/vesi/sähkö pääkytkimistä poikki, ja kohti Budapestia. Siellä tapasimme jälleen Joosepin, joka luovi autollamme majapaikkaamme Almássy térillä. Erika oli saanut kunnon flunssan, joten Jooseppi jäi kotiin vaimoa hoitamaan, mutta me lähdimme Két Szereceniin syömään - siinä ravintola jossa pitää käydä aina kun Budapestiin pääsee. Joonaskin pääsi irtautumaan lähes kokonaan töistään ja liittyi joukkoomme (läppäri mukana ja taittaen sivun aina silloin tällöin). Istuimme iltaa parissa mielenkiintoisessa ravintolassa, mutta nukkumaankin piti päästä, kun aamulento odotti.

Tiistai-aamulla haettiin vielä lähileipomosta aamiaisleivät, ja sitten taksilla lentokentälle. Viikko kului hetkessä, nyt valmistaudutaan seuraavaan, vähän pidempään reissuun. Ja toivon mukaan jo kesäisessä säässä.

Näkemiin, vaan ei hyvästi

18.4.2013

Kevään jonotusta

Muutaman vuoden tauon jälkeen iski hinku päästä Kevätmessuille. Lauantai sopi messuilemiselle parhaiten ja aamusella kahvin jälkeen lähdimme ajamaan kohti Messukeskusta.

Matka sujui joutuisasti Tuusulanväylän loppuun asti. Ensimmäisistä liikennevaloista alkoikin sitten kärsivällisyyttä koetteleva ja huumorintajua kasvattava jonotus. Autokansaa oli uskomaton määrä pyrkimässä samaan suuntaan ja totesimme muutamaan kertaan että olimme lähteneet matkaan pahimpaan mahdolliseen aikaan. Jatkossa viikonloppuna kannattaa lähteä joko a) niin aikaisin että on paikalla jo ennen messujen aukeamista, tai b) vain pari tuntia ennen niiden sulkemista.
Me onnettomat lähdimme kotoa hieman ennen aamukymmentä ja perillä (parkkihallissa) olimme tuntia myöhemmin.

Ihmisluonnosta kiinnostuneelle jonossa kykkiminen tarjosi paljon hupia, kun autosta saattoi tarkkailla muiden messuille matkaavien toimintaa. Yksi körötteli rauhassa jo oikealla, kääntyvien kaistalla toisen päästellessä vauhdilla naapurikaistaa pitkin ja tunkien väkisin letkaan ennen kuin kaistat erkanivat ja piti kääntyä. Yhdellä autoilijalla taisi korvat punottaa oikein kunnolla, kun oli ensin aikansa ajellut väärää kaistaa pitkin ja joutui sitten odottamaan että joku letkassa ajava päästäisi hänet eteensä - bussin töötätessä raivokkaasti takanaan.

Eikä tässä vielä kaikki

Saimme auton hyvälle paikalle parkkihalliin ja lähdimme kohti sisäänkäyntiä ja lippukassoja. Ovelle ei ihan niin vain päässytkään, piti ensin hiukkasen jonottaa... Mutta tämäkin odottelu tarjosi monia herkullisia hetkiä ja opetti erilaisia keinoja, miten etuilla.


Messuilla oli väkeä käsittämättömän paljon ja monet olivat tuleet paikalle pienten lasten kanssa rattaineen. Väkisinkin tuli välillä mieleen, kuinka moni käytävillä käyskentekijöistä oli alan harrastaja ja kuinka moni oli tullut ihan vaan viettämään aikaa ja katselemaan ympärilleen.


Ruuhkan keskellä silmiin osunut mainoskyltti.
Montako kirjoitusvirhettä löydät?

Kovin kauaa emme jaksaneet ruuhkassa vaeltaa; keskittyminen näytteillä olleisiin tuotteisiin ja palveluihin kärsi pahasti, kun toisella silmällä piti vahtia ettei kävele ketään kumoon tai jää jalkoihin.
Tällä kertaa messujen anti jäi laihaksi; saimme mukaamme korjausrakentamisen opasvihkosen sekä vankan tietopaketin sisältävän mökkipäiväkirjan.

Messukeskuksen uusi parkkihalli, kuin tieteiselokuvasta



3.4.2013

Maaliskuun juhlaa!

Päivänsankarilla on ilmiselvästi hauskaa
Monenmoisen kiireen keskellä (josta lisää myöhemmin) ovat blogipäivitykset jääneet vähälle, vaikka suuriakin juhlia on vietetty!

Mummin synttärijuhlille ei ihan koko perhe päässyt, mutta kaikki olivat hengessä mukana.

Kirsi taiteili muhkean suklaisen täytekakun, jonka kuorrutti sinisellä pastavärillä. Kerman keltaisuus tosin muutti sinisen värin muistuttamaan erehdyttävästi mintunvihreää. Mutta hyvää oli. Muffinseja ja pasteijoita loihdittiin myös pitopöytään ja menekki oli kiitettävää.

Kermankiharrusta

Moni kakku sisältä kaunis

Mont sortti

Tottakai vieraillakin oli hauskaa!

Eräs vieraista halusi olla incognito kukkapukettinsa kanssa...

Sankari itse

15.3.2013

Pieni punainen torkkupeitto

Mitä syntyy, kun yhdistetään satunnainen Novita-lehden selailu ja lankakorin sisältöanalyysi?


Yhtälöstä saadaan kehiteltyä punaisenkirjava ihanan lämmin torkkupeitto, johon ei tarvitse ostaa kuin muutama lankakerä lisää, jotta peitosta tulee varmasti riittävän pitkä.

Ostettuja lankoja jäi tietysti yli, joten niistä voisi taas ideoida jotain muuta mukavaa - ja yksi ajatus jo mielessä muhiikin, idean viimeistelyä odotellen.


9.3.2013

Tagliolini o spaghettini con pomodorini alle erbe

Kastike öljyä vaille valmiina menemään uuniin.

Tämä maanmainio resepti löytyi Maarit Enkovaara-Astraldin kirjasta Intohimona Italia (WSOY 2000). Tätä tehdessä on pakko pakko uskoa, että yksinkertaisuus on valttia - miten voi niin helpolla saada aikaan jotakin näin hyvää! Olen hieman muokannut ainemääriä oman makuni mukaisiksi.

Aineet (neljälle hengelle):

KASTIKE
- 700 g hyvälaatuisia kirsikkatomaatteja
- puska tuoretta basilikaa
- puska tuoretta minttua
- rkl tuoretta tai kuivattua oreganoa karkeasti hienonnettuna
- tuplaten tuoretta/kuivattua persiljaa karkeasti hienonnettuna
- runsas dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
- vajaa dl korppujajauhoja
- 1/2 dl kuivaa ricottaa tai parmesania raasteena
- suolaa

PASTA
- 500 g tagliolineja (kapeaa nauhapastaa tai vastaavaa, tuoreena tai sitten ei)


Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Leikkaa tomaatit puolikkaiksi ja levitä ne laakean vadin pohjalle. Silppua kaikki basilika ja minttu sopivan pieneksi ja ripottele tomaattien päälle. Lisää oregano ja persilja. Sitten ripottele korppujaho tomaateille, suolaa kevyesti, kaada päälle oliiviöljy ja sekoita hyvin.
Pistä vuoka uuniin ja anna hautua 15-30 min, kunnes tomaatit "lysähtävät", mutta ne eivät saa päästä kuivumaan.

Kun olet saanut vuoan uuniin, keitä pasta runsaassa suolatussa vedessä (ajoita pasta niin, että se on "pari minuuttia vajaa" kun kastike valmistuu). Älä kaada kaikkea pastan keittovettä pois, vaan jätä kattilaan n. 1 dl sitä. Kaada pasta vesineen kastikkeen sekaan uunivuokaan, ja anna hautua vielä pari minuuttia.

Lopuksi lisää ricotta/parmesaaniraaste, sekoita aivan kevyesti ja tarjoile heti.

15.2.2013

Pieniä herkkuja

Pitapizzoja lauantai-iltaan

Pastanjauhajien blogista silmiin osui mielenkiintoinen pikkusuolaisen ohje, jota piti ehdottomasti kokeilla. Teimme pitapizzoja saunapalaksi ja niistähän tuli aivan loistavan hyviä!

Täytteet viritimme sen mukaan mitä kaapista löytyi ja päälle lusikoimme bulgarianjukurttia.


Matkalla uuniin

Sunnuntain lettukestit

Suklaista kermavaahtoa jäi yhtenä lauantaina kahvikekkereiltä yli, eikä sitä raaskinut pois heittää. Sain kermavaahdosta hyvän syyn tehdä seuraavana päivänä lettuja ja sekoitin vaahdon taikinan joukkoon. Taikinasta tuli paksua ja kuohkeaa, ja niin tuli letuistakin! Ne muistuttivat paistuessaan ja kohotessaan hiukan Niilo Pielisen lettuja, mutta toisin kuin Niilo, tiesin tarkkaan mitä aineita taikinassa oli...

Pannulla letut kohosivat pulleiksi ja olivat niin pehmeitä, ettei niitä saanut valutettua
pannun laidalta vadille, vaan ne piti nostaa lastalla.

12.2.2013

Vaarin kakku

Vaari täytti muhkeat 75 vuotta ja tein kakkukahveja varten keikautus-kinkkukakun. Ohje löytyi Kinuskikissan blogista. Ohjeen ruohosipuli vaihtui tuoreisiin yrtteihin, basilikaan ja korianteriin.

Täytteestä tuli mukavan pehmeä, samoin maku oli pyöreän mieto. Jäin itse kuitenkin kaipaamaan täytteeseen enemmän makua, ja koska tätä kakkua kannattaa ehdottomasti tehdä toistekin, panen seuraavaan täytteeseen mausteita reilummalla kädellä. Kakusta nyt poisjätetty (sinappi)kurkkurelissi pääsee myös mukaan ja piparjuurituorejuuston tilalle voi valita vaikka napakamman pippurijuuston.

Vaikka leivontablogissa on kakun tekovaiheet kuvattuna, tässä kuvasarja Vaarin kakun työvaiheista.

Irtopohjavuoan pohjalle on pingotettu tuorekelmu ja vuoan reunat on sivelty öljyllä.
Koristeina käytetyt kirsikkatomaatit, viinirypäleet ja oliivit on aseteltu kelmun päälle nurinpäin.


Täytemassa piti lusikoida varovasti ja hitaasti, levittelemättä,
jotta koristeet eivät olisi lähteneet liukumaan kelmua pitkin.

Täytteen päälle ladottin ruispaahtoleivän viipaleita,
joita tarvittaessa hieman muotoiltiin, jotta mahtuivat hyvin paikoilleen.
Kostutuksen meni maitoa noin desi.



Valmis kakku!