Oli viileä ja sumuinen aamu



Hämeentie kuvattuna Pähkinämäentien sillalta kohti sumun peittämää Koskenmäkeä. Kuva napattu aamulla hieman klo 7 jälkeen.



Muunnelma Mamman marjapiiraasta

Mamman marjapiiraasta lienee yhtä monta ohjetta kuin on tekijääkin, ellei pari enemmän. Olen uskollisesti tehnyt piirakkaa vanhalla, vanhemmiltani saamallani ohjeella, jonka alkuperän olen jo unohtanut.
Olen välillä muokannut muropohjaa lisäämällä siihen mm. kanelia, kardemummaa tai vaniljasokeria. Tämänpäiväiseen versioon laitoin kardemummaa ja osan vehnäjauhoista korvasin kaurahiutaleilla. Kananmunan asemesta vatkasin joukkoon kaksi keltuaista.
Täytteessä on mustikoiden kaverina kermaviiliä, sitruunarahkaa, hitunen ruokosokeria ja kananmuna.
Päälleen piiras sai vielä marenkihunnun. Pursotustekniikka on vielä harjoitteluvaiheessa, joten maku olkoon pääasia.

Paluu ulkomailta

Paluutamme edelsi lähtö ulkomaille, eli maanantai-aamulla lähdimme Tallinnaan, ja tiistai-iltana olimme taas kotona. Yövyimme Olümpian modernissa lasikompleksissa. Huomasimme, että lähempänä keskustaa saisi meidän ihannehotellimme olla. Topias oli kuumeessa ja kurkkukivussa  koko matkan ajan, mutta jaksoi sentään hieman liikuskella kaupungillakin.

Ravintolat Rumours ja Von Krahlin Aed saavat isot pisteet ruoistaan, todella hyvää. Ja Rumoursin kahvi oli ensiluokkaista, wau!

Matkasta teemme vielä kattavamman katsauksen lähipäivinä.

Heinäkuun huipennus

Heinäkuu päättyy mainiolla tavalla: paitsi että osalla meistä alkaa loma, olemme saaneet Tuusulaan toivotun uuden asukkaan! Eli Rauman mummista sukeutui Hyrylän mummi. Muutto sujui niin kuin kaikki muutot: se vaati hikeä, verta ja kyyneliä ja varsinkin hikeä, mutta per aspera ad astra - niinpä vain saimme mummin uuteen kotiinsa (joka tällä hetkellä tosin muistuttaa enemmän juoksuhaudan ja labyrintin yhdistelmää).

Ragdoll Aada on oikea nainen - heti siivouskomeron kimppuun.

Mutta jouluun mennessä varmaan viimeinenkin muuttolaatikko on sortittu ja heitetty  roskiin.

Tervetuloa mummi!

Tulivesimeloni

Kuuman kesäpäivän juhliin sopii viileän raikas ja näyttävä alkupala, sanalla sanoen syötävän hyvä juotava. Vanha tuttumme Jamie Oliver tähänkin innosti. Ja alkoholia karttaville voi tarjota oman meloninsa ihan au naturel. Tähän alkoholipitoiseen versioon tarvitaan 2–3 -kiloinen vesimeloni, omenapora, ruokakelmua, noin 1,5 dl Koskenkorvaa ja nelisen päivää aikaa.
Poraa omenaporalla melonin keskipisteeseen ja poista porattu pala. Säästä poistopalasta sopiva pätkä "korkiksi". Kaada reikään varovasti (suppilo on tässä kätevä) Koskenkorvaa lähes piripintaan. Peitä reikä kelmulla ja pistä jääkaappiin. Kun korva on imeytynyt meloniin muutaman tunnin, kaada täydennystä. Juoma imeytyy meloniin päivä päivältä hitaammin, ja noin neljäntenä päivänä meloni rupeaa olemaan valmis. Pistä korkki paikoilleen ja säilytä melonia jääkaapissa tarjoiluhetkeen asti. Leikkaa meloni sopiviksi pikkuviipaleiksi ja yllätä vieraasi tai vie mökkituliaisiksi.
Humalaan itseään ei tällä saa ellei sitten syö koko melonia yksin, ja se taas olisi aika surkuteltavaa.

Nämä rippijuhlat muistetaan

Kävimme tänään Eijan nuorimmaisen, Emmun, rippijuhlissa. Mukanamme veimme muffineja sekä kaksi juustokakkua - ja lahjan tietysti. Olimme kaukaa viisaita ja pakkasimme kakut kylmälaukkuun ennen kuin lähdimme ajalemaan Vantaalle.
 
Kaikki meni oikein hyvin siihen saakka kun hissin lähestyi juhlakerrosta ja valmistauduimme jäämään pois kyydistä. Vekotin jämähti 30 cm ennen oviaukkoa paikoilleen eikä liikahtanut mihinkään.
Kyydissä mukana ollut talon asukas herkesi manailemaan hartaasti ja huutelemaan apuun käytävässä odottelevia kavereitaan. He soittivat huoltomiehelle ja antoivat oven aukaisemiseksi lukuisia hyviä neuvoja, jotka  eivät kuitenkaan tepsineet.
Reilun 20 hikisen minuutin jälkeen yksi talon asukkaista sai oven avattua ja pääsimme kömpimään ulos.
 
Hiippailimme hikisinä keittiöön laittamaan kuumassa hississä hieman liiskaantuneita muffareita pöytään ja koristelemaan ensimmäistä juustokakkua.

Hissi taisi olla tänään kovassa käytössä, sillä hieman meidän jälkeemme tulleet vieraat jämähtivät myös hissiin matkalla ylös!
Ei liene ihme, että menin alas portaita pitkin.

Vaihtelu todellakin virkistää

En edes muista milloin viimeksi on oikein satanut – siis niin että se näkyy ja kuuluu eikä lopu heti tunnin kuluttua. Mutta nyt sitä tulee. Aamuyöllä ukkosti ja salamoi, ja taivaan hanat ovat olleet auki tuntitolkulla. Pieni kasvimaamme on onnessaan, nyt on taas polttoainetta pukata lisää ja vehmaampaa versoa esiin.

Onhan aurinkoinen, lämmin kesä hyvinkin toivottu, mutta rajansa kaikella, kun ei enää uskalla nokkaansa ulos pistää hellekiekon porottaessa taivaalla armottomasti kuin Clint Eastwood. Kohtuus on hyvä.

Tänään päästään maistamaan "ur"ia, lupaavan herkullista leivänlevitettä. Eihän siitä voi tulla mitään muuta kuin hyvää, kun sekoitetaan valkosipulia, kevätsipulia, suolaa, minttua ja timjamia ricottaan ja voihin. Vuorokauden muhittamisen pitäisi vielä täydentää maut.