17.3.2016

Pikkuruinen tauko osa 2

Ja kuvakavalkadi jatkuu.


Vierailimme Csaban viinitilalla Egerin liepeillä

Nämä rypäleet ovat omalta pihalta!

Egerfarmosin akka toivottaa tervetulleeksi, ukko hyvää matkaa – vai oliko se toisinpäin?


Juuri ennen matkaa tuli hurja sade – syöksytorvet koetuksella
Ja vaatteet perinteisesti sisälle kuivumaan...








Csaban viinikellareissa
Hups! ja olemme Budapestissa! Tässä Pata Negran terasilla
Két Szerecsen


Momotaron herkkuja
Kävimme katsomassa upean Csontváryn näyttelyn Linnavuorella
Linnavuoren näkymiä

Oikeanpuoleinenkin kuppi veti varmaan kolme desiä. Vasen...no, se on Tillan kuppi...
Remppaa Budapestin keskustassa












Yllä Matrjoska-ravintolan herkkuja
Pata Negra

Asuntomme oli Parlamentin lähellä. Pihalla oli kiva vesipiste
Gozsdu-pihalla olusilla
Palkkasimme paikallisen koiranulkoiluttajan...
Lehtipoika
Saavuimme Budapestiin Pyhän Tapanin päivänä
Parven portaissa mitään kaiteita tarvita...

Pikkuruinen tauko osa 1...

Kylläpä on ollut tapahtumarikas syksy, vuodenvaihde ja alkuvuosi, kun emme ole saaneet laitettua blogiin mitään!

Leijonanosan ajasta vei asunnonmyynti ja uuden hakeminen – touhun tuloksena meistä on tullut järvenpääläisiä. Omakotiasuminen vaihtui kerrostaloasukin huolettomuuteen – miinuksena vain puutarhanhoidon poistuminen arjesta. Lumenluontia ei jää ikävä.

 Budapestissa toki tuli käytyä ihastelemassa joulumarkkinoita.

Tässä välissä kuluneet kuukaudet on kyllä luovittava vähin tekstein ja runsain kuvin – muuten olemme koko ajan jälkijunassa blogimme kanssa.

Ensin täytyy saattaa kuvasarjana tuo elokuinen reissumme päätökseen, ilman pidempiä selityksiä ja sekalaisessa järjestyksessä:

Haa, uusi keittiön pöytä pöytä valmiina!
Jonna vesimelonin kimpussa (oli pienin mitä kaupasta löytyi, päälle 20 kg)
Sirkka Heinänen
Kissapeto katolla
Ilme kertoo oliko mukavaa olla helteellä baarissa jonka ilmastointi ei toimi...
Virtual people
Työkaveri Harri tuli katsastamaan mahdollista taloa perheelleen. Ensin nautittiin unkarilainen iltapala
Saimme vihdoinkin hankittua pihalle grillin! Oman kylän designia. Lajosin villisikabogrács tuloillaan
BBQ
Hannu, Aila ja Joonaskin tulivat syömään.
Töttöröö! Lajos auttoi grillin kasaamisessa. Lue: kasasi grillin
Tinjamilla ja Juuso ilmestyivät myös paikalle – haimme heidät Füzesabonyin asemalta, ja sitten käytiin syömässä lähimajatalossa
Seitsemän veljeksen majatalo
Egerissä turkkilaiset yrittivät jälleen vallata kaupungin
Viisi tuntia punaviinissä haudutettua villisikaa, aah....
Naapurukset
Mustan Pitsin punaviiniä
Pikkukylän pyhimys


4.10.2015

Unkaria elokuussa 4


Perjantai 7.8. - maanantai 10.8.

Naapurin kolmimetriset auringonkukat olivat upea näky.
Aamupalan jälkeen ehdimme tutustua puutarhaammekin – nyt on luumujen ja viinirypäleiden aika.
Saksanpähkinät ja päärynät kypsyvät vielä, ja kirsikat olivat jo kesäkuussa parhaimmillaan.




Naapuripellon kurpitsa
Lajos lähti Transsylvanian puolelle vuorikiipeilijöiden kokoontumiseen, ja me otimme viikonlopun rennosti – ensi viikolla alkaisi varsinainen vilske! Päivät täyttyivät pyykinpesusta, ruoanlaitosta, ostoksilla käynneistä ja helteeltä piilottelusta.
Yöpuu
Pyykittömät narut
Sprotnia, eli tutummin kilohailia
Debreceni-makkaroita
Valmistaja Metsa-Tissue. Olikin tutun oloinen....

Kävimme myös syömässä Rózsassa. Hyvää ruokaa ja pelottavan nostalgista risteilymusiikkia: terassilla lauloi mies 70-80-luvun iskelmiä ja säesti itseään syntikalla. Todellinen yhden miehen bändi. 


Tuuletin pelastaa tiskaajan – helteellä on tukalaa touhuta keittiössä

24.9.2015

Kierrätystä ja uusia lusikoita

Useat järvenpääläiset järjestöt ja yhteisöt panivat syyskuun puolivälissä pystyyn Tukea ja tekoja turvapaikanhakijalle -avustuskeräyksen, josta uutisoitiin Keski-Uusimaata myöten. Leikkasin Keskarista uutisen irti, teippasin eteisen peiliin ja merkkasin huomiotussilla kaikki ne keräykseen toivottavat vaatteet ja tarvikkeet, mitä meiltä saattaisi löytyä.

Kävin ensin liinavaatekaapin kimppuun ja sain koottua ihan kelpo pinon erilaisia pyyhkeitä. Lisäsin joukkoon myös kahdet verhot, jotka olivat olleet ikkunoissa jo riittävän monena vuonna.

Aloimme miettiä, löytyisikö meiltä vielä jotain keräyspinoon pantavaa, ja aloimme tutkia keittiön kaappeja. Penkomisen tuloksena saimme  kerättyä vielä lisää keräykseen toivottavaa tavaraa.

Viikonloppuna lastasimme nyssäkät autoon ja ajelimme Järvenpäähän ViaDia -torille.

Tavarat valmiiksi pakattuna ja merkattuna

Myöhemmin samaisena viikonloppuna istahdimme kotona näytön ääreen valitsemaan ja tilaamaan uusia kahvikuppeja ja muita tarvekaluja.

Keittiötarvikkeiden päivitys tuo uutta ilmettä aamukahville ja ruokapöytään

Tavarat, jotka veimme pois, olivat jo käynet meille vanhoiksi, mutta joillekin toisille ne ovat uuden elämän pieniä rakennuspalikoita.

Turha kai sanoakaan, että kaappeihin jäi vielä kaikenlaista rompetta, pöytäliinaa ja vanhaa vaatetta. Mutta niiden kimppuun voi käydä joskus toiste, jonkin uuden keräyksen tai tempauksen johdosta.


19.9.2015

Elokuu Unkarissa 3

Torstai 6.8.



Aamiainen syötiin "kahden pöydän ääressä", kun työtaso odotti verannan pöydän päällä jatkotoimia.

Lähdimme kahdestaan käymään Egerissä, Csoki jätettiin vartioimaan taloa (= juoksentelemaan oman ja Lajosin pihan väliä ja syömään Soman herkut, jos Csilla sellaisia on jättänyt näkyville). Meillä on vapaa kulku Lajosin kanssa toistemme taloille takapihojen kautta, niin ei tarvitse aina mennä kadun puolelta ja soittaa portilta ovikelloa. Ja koirat käyttävät tätä myös hyväkseen. Csoki aina välillä katoaa, ja sitten Lajosin puolelta kuuluu kun he juttelevat Csokille.
Samoin Soma välillä ilmestyy meidän pihallemme tallustelemaan ja haistelemaan uusia tuoksuja.

Egerissä oli tarkoitus löytää taiteilijantarvikeliike – Toróny utcalla sellainen pitäisi olla, kertoi taiteilijatuttumme. Kävimme ensin syömässä erinomaisen lounaan tutussa ravintolassa. Tämä oli yksi helteisimpiä päiviä lomallamme, jopa paikalliset tuntuivat kärvistelevän paahteessa. Kävelyreitti oli pakko suunnitella talojen ja puiden luomien varjojen mukaisesti – jokainen turha askel suorassa auringonpaahteessa oli kidutusta. Ja yllätys! Liike oli lopettanut toimintansa, ja nyt piti päästä vielä kävellen takaisin auton luo, puuuh!

Chilikatkarapuja, vuonankaalisalaattia
Kuhaa, tomaattipastaa
Kotiinpalattuamme Lajos jatkoi pöydän rakentamista, Kirsi ryhtyi ompelemaan verhoja ja minä pähkäilin tulevan ratatyön aiheuttamia aikataulumuutoksia transsylvanialaisen oluen avulla.

Tassut kohti kattoa!
Helteellä ei raskaampaa hommaa kannata yrittääkään
Ota nyt tästäkin selvää...
Aaah!
Iltapalaksi tehtiin ylimureaksi paahdettuja kanankoipia ja suunniteltiin seuraavan päivän ohjelmaa.

Kanan "rontteet"