Joululahjamme itsellemme oli lähteä viettämään uutta vuotta Budapestiin! Mukana oli melkein koko perhe ja pari nuorten kaveria.
Finnair on muuttanut käytäntöä lentokoneruokailussaan. Ilmaista ruokaa ei enää tarjoilla Euroopanlennoilla, vaan maksullinen Sky Bistro -palvelukonsepti korvaa välipalatarjoilun. Lämpimän ruoan olisi tosin saanut kympillä ja ennalta tilaten, mutta se tuntui liialliselta aamukymmeneltä, vähän aamupalan jälkeen.
Sky Bistron valikoima (johon voi tutustua etukäteen netissä) on ihan kelvollinen ja monipuolinen. Mutta niitä ei voi varata eikä maksaa etukäteen, ja tuotteita on koneessa sitten rajoitettu määrä, eli ei voi tietää saako sen sämpylän/bagelin tms. joka kiinnostaa. Lisäksi tuotteiden maksaminen koneessa matkustaja kerrallaan oli melkoisen aikaavievää touhua. Siksi meilläkin oli mukana pasteijoita ja Tillan makit, joita söimme juuri ennen koneeseen menoa. Kyllä sillä nyt kaksi tuntia elossa pysyy...
 |
| Tillalla oli kentällä mukana tekemiään makeja – ei meille mikä tahansa eväs kelpaa! |
Vielä kaksi päivää ennen matkaamme budapestilaiset nauttivat 13 asteen lämmöstä. Kun me pääsimme perille, vastassa oli liki 20 astetta kylmempi sää. Mutta siihen olimme varautuneekin.
 |
| Villasukat mukana! Asunto oli tosin oikein lämmin muutenkin |
Nuoriso sai odottaa asuntonsa vapautumista pari tuntia, joten heitimme kaikkien nyssäkät Kirsin ja minun asunnolle ja lähdimme lounaalle. Läheltä löytyi tuttu ja viihtyisä Nonloso. Forralt bor, glögi, oli siellä erinomaista. Seassa myös tiraus appelsiinia, se sopii makuun hyvin!
 |
| Forralt bor – mainio unkarilainen glögi! |
 |
| Mitä tuo Nonloso tarkoittaa? En tiedä. |
Siirtyminen nuorten asunnolle kävi kätevästi sinisellä metrolla ja ensin hankimme matkakortit. Joonas saapui asunnon eteen toivottamaan ryhmän tervetulleeksi. Unkarilaiseen tyyliin asunnon omistajan tuttu ilmestyi myöhässä talon ulkopuolelle antamaan avaimet nuorille, kertoi kaikki olennaiset käytännön asiat, pyysi jättämään avaimet loman päätteeksi postilaatikkoon, toivotti hyvää lomaa ja katosi. Luottamus (suomalaisiin?) turisteihin on melko vahva, kun ei tulla edes asuntoon sisälle esittelemään paikkoja! Ehkä asiaan vaikutti myös se että vanhemmat olivat mukana...
 |
| Deák térin vieressä oli aika hauska versio joulukuusesta |
|
Asunnon syynäyksen jälkeen seuraava etappi oli Kiadó Kocsma, uusi baarituttavuus jota Joonas suositteli meille. Ei hassumpi paikka, vaikka rosépohjainen glögi ei minun makuuni ollutkaan.
Kiadósta ei ollut pitkä matka päivällisravintolaamme, Kahteen Saraseeniin Nagymezö utcalla – siellä pitää käydä joka kerta, ettäs tiedätte! Saraseenin chilinen mustekalatapas on uusi suosikkini.
 |
| Yksi keskustan jouluvalopylväistä |
 |
| Andrássy-katu jouluisena |
Loppuilta meni eräässä juutalaiskorttelin ravintolassa istuskellen ja jutellen – Joonas on kyllä mainiota seuraa, tullee setäänsä...
Seuraavana aamuna menin Kirsin kanssa aamiaiselle California Coffee Companyn kahvilaan Basilikan aukiolla. Veljenpoika olikin edellisen illan jälkeen niin vetämättömissä ettei siitä saatu seuraa koko tiistaipäivälle, mutta ohjelmaa meillä riitti muutenkin ihan tarpeeksi.
Kahvittelun jälkeen kävelimme Vörömarty térille, jossa joulumarkkinakojut olivat yhä auki. Turisteja parveili joka suunnassa ja matkanjohtajat keräilivät omia ryhmiään kasaan päivän koetuksia varten. Onni olla oma johtajansa!
 |
| Tällainen on se cappuccinon vaahto |
 |
| Markkinahumua: forralt bor'ia eli glögiä, ja sen seitsemän sortin lämmintä ruokaa... |
Kirsi löysi New Yorkerista itselleen paidan, mutta muuten käsiin ei tarttunut muuta. Kävimme vielä kaupassa ostamassa juotavaa ja pikkusuolaista asunnolle ennen pikku huilihetkeä.
Iltapäivällä oli tarkoitus mennä syömään japanilaisittain Wasabiin. Se oli täynnä, joten siirryimme hieman länteen päin ja menimme Indigoon, aiemmilta reissuilta tuttuun intialaiseen ravintolaan. Ei yhtään huono vaihtoehto, ja tulista sen olla pitää! (nuoret pääsivät Wasabiin sitten seuraavana päivänä).
 |
| Indigo löytyy Jókai utcalta |
