Viikonloppu Satakunnassa

Saunamökki lammen rannassa Kuivalahdella

Lähdimme pitkästä aikaa Raumalle tervehtimään mummia. Samaan syssyyn jatkettiin matkaa Kuivalahdelle Ismon ja Mallun mökille viettämään perinteistä suomalaista kesäviikonloppua.

Aikaisen lähdön ansiosta matka sujui todella nopeasti Rauma Bluesista ja Porin Jazzeista huolimatta, olimme Raumalla ihan aikataulun mukaan ja vietyämme mummille vähän tuliaisia Unkarista jatkoimme kaikki Eorjoelle päin.

Ilma oli kuin morsio eivätkä edes paarmat häirinneet mökillä, yrityksistään huolimatta.
Grilli päälle ja oluttölkki käteen – kesäsuomea parhaimmillaan!

Mökil

Avara luonto

Joka mökillä pitää olla vähintään yksi kukkahattusetä...

...ja yksi kukkamekkotäti

Ruokalistalla oli uunissa esikypsennettyjä ribsejä, uutta perunaa, munasoosia, silliä ja raakamakkaroita (no lopulta kypsiä, tietenkin!).

Möklounas

Jälkiruoaksi kaffet sekä Kirsin tekemää mansikka-raparperipiirakkaa, jonka Mallu vielä koristeli marengeilla ja mansikoilla

Luonnon rauhassa olikin mukava olla. Ilta sujui tikanheiton ja rupattelun parissa (käsi olikin seuraavana päivänä kipeä, vuoden ensimmäisen tikattelun jälkeen). Mummin oli lähdettävä kotiin kissoja ruokkimaan, mutta saimme sentään pitkään nauttia kivasta päivästä mökillä. Loppuillasta päivitimme luonnon ääniä Tangomarkkinoiden finaalilla. Kyl vaa ni kauhian mukavaa ol!

Jos ramasee, voi punnertaa itsensä penkille

Paitsi ilma, oli myös metsä lauha. Kuvassa metsälauhaa.

Aamulla aikaisin piti jo jättää mökkielämä taakse ja suunnistaa Turkuun noukkimaan Topias kyytiimme, ja siitä sitten kohti Tuusulaa ja arjen askareita.

Mansikkaa ja raparperia piirakassa

Ensimmäinen ajatus oli tehdä piirakka ihan vaan raparperista ja rahkasta, mamman marjapiiraan tapaan. Idea muhi ja muotoutui ajatuksissa ja mukaan tuli mansikka, ensin hillona ja sitten soseena. 

Tässä lopputulos

Pohjataikina (makeiden piirakoiden peruspohja)
3 dl vehnäjauhoja
0,5 dl tomusokeria
125 g voita/margariinia
1 keltuainen
2-3 rkl vettä
(kanelia maun mukaan)

Jauhot ja sokeri (ja kaneli) sekoitetaan, rasva hakataan sekaan niin että saadaan murumainen seos. Keltuainen ja vesi kipataan murun joukkoon ja sekoitetaan nopeasti taikinaksi. Taikina saa levätä jääkaapissa puoli tuntia.


Täyte
mansikkaa
raparperia
tummaa muscovadosokeria
vaniljasokeria
perunajauhoja
vaniljarahkaa 1 prk
kermaviiliä 1 prk
kananmuna


Kiehautin pari desiä pakastettua mansikkasosetta perujauhosuurusteella paksuksi kiisseliksi. Maustoin kiisselin tummalla muscovadosokerilla ja vaniljasokerilla.

Leikkasin kuoritut raparperinvarret ohuiksi viipaleiksi ja kiehautin ne muscovadosokeriliemessä ja jätin liemeen jäähtymään.

Sekoitin vaniljarahkan, kermaviilin ja kananmunan tasaiseksi.

Levitin piirakan pohjalle ensin mansikkakiisselin, sen päälle ladoin raparperiviipaleet (ilman sokerilientä) ja päälimmäiseksi kaadoin rahkaseoksen.

Uunin 200 astetta ja paistoajaksi noin 30 minuuttia.

Piirakka pakattiin viikonloppuna mukaan, kun lähdimme Satakunnan suuntaan mökkikylään.
Herkuttelimme piirakalla ilta-auringon lämmössä maukkaan aterian päätteeksi. 

Koristeena tuoreita mansikoita ja kesänkeltaisia marenkeja!

Pieni kaunotar

Keväällä istutimme pihalle kaksi pionin alkua. Hoivasimme taimia antamalla niille reilusti vettä, jotta jaksaisivat juurtua hyvin ennen talventuloa.

Ja nyt, toinen pikku-pioneista intoutui kukkimaan! Yksi ainoa upeanpunainen kukka kurkottaa muutamien lehtien keskeltä kohti aurinkoa.

Kaverikseen pionit ovat saaneet harakankelloja

Unkarin kesäkuu, osa 4 (saaren silmä)

Tätä Budapestin keskustassa olevaa maailmanpyörää (Sziget Eye = Saaren silmä) tuli kuvattua niin paljon, että annamme sille oman osion blogissa. Silmä siirretään Sziget-festivaalin ajaksi konserttialueelle, sitten kai taas takaisin Erzsébet-aukiolle.

Unkarin kesäkuu, osa 3

Osuuko vai eikö...

Lisää vieraita: Hannu ja Aila tulivat katsastamaan taloaan ruotsalaisen ystävänsä Ingerin kanssa, ja Joonaskin oli remmissä, vuh!
Talossa vaikutti olevan kaikki lähes kunnossa (muutama päivä myöhemmin sinne tuotiin hella ja jääkaappi – tärkeimmät asiat ennen heidän varsinaista lomailuaan ovat nyt kunnossa).

Kävimme syömässä jälleen Rózsassa, ja sen jälkeen vietimme iltaa meillä mölkkyilyn parissa.

Seuraavana päivänä he jo lähtivätkin takaisin Suomeen (Ingeristä tosin emme tiedä...).

Moro!

Joonas ja Inger

Vuoronvaihto

Juuson ja Jonnankin loma lähestyi loppuaan. Lähdimme vielä kerran katselemaan Egerin nähtävyyksiä. Tarkoituksena oli tutkia vanhoja linnoituksen raunioita, joka on suuri turistinähtävyys siellä. Muutama harhapolku nälkäisenä ja huimassa paahtessa sai mielemme muuttumaan – ravintolaterassin varjo ja ruokalistan tutkiminen tuntui äkkiä paljon mielekkäämmältä ajankäytöltä.

Minareetti kuitenkin nähtiin!

Joka kerta sama ihmettelyn aihe kun tilaa ankkaa: MITEN ne oikein tekevät tuon haudutetun punakaalin? Se on niin käsittämättömän hyvää! 

Hortobagyin palacsinta

Vihanneslautanen: riisikakku kasvisten kera, paneerattua, paistettua juustoa ja paneerattua kesäkurpitsaa.

Ei nimi videopelikauppaa pahenna...

Seuraavana aamuna olikin aika kyörätä nuoret Füzesabonyin rautatieasemalle – he viettäisivät päivän Budapestissa, ja yöpyvät Joonaksen luona. Aamulla ehdimme syödä jäätelöt "Fagyi-kertissä".

Jätskitauko

Füzesabonyin asema

Valoa päin! 

Reissaajat

Unkarin kesäkuu, osa 2

Vakioetappi ennen kauppaa.

Keskiviikkoaamulla lähdimme sujuttamaan M3:sta länteen lentokentälle Juusoa ja Jonnaa vastaan samaan aikaan kun he lähtivät Helsingistä kohti Budapestia.  Pian olimme jo paluumatkalla heidän kanssaan tutuissa maisemissa, ja vakiintuneen kaavan mukaisesti kävimme ensin syömässä Rózsassa ennen kauppakierrosta. Sitten matkalaiset pääsisivät purkamaan laukkujaan kotiin.

Parkkipaikalla Mezökövesdissä myös englanninkielisiä varoitetaan voroista

Egerissä piti päästä jo käymään: zippoon bensaa, verannalle kukkia ja Ferille maalia ja rigipsiä (päätimmekin ottaa loman lomana, ja työllistimme vakiotalkkariamme makuuhuoneen ja eteiskäytävän paklaus+maalausurakalla). Helteisen ostoskierroksen päätteeksi palkitsimme itsemme gyroksilla. Ne olivatkin yllättävän maittavia.

Olisi voinut käydä vaikka turkkilaisessa kylpylässä.

Gyrosta huuleen.

Välillä lämpötila uhkasi laskea alle 30:nnen asteen ja synkhiä pilviä vaelteli rauhattomina lähitaivaalla (ei voi sanoa -maastossa). Mutta ohi meni joka kerta. Yhtenä päivänä pilvistä tuli sentään useita kymmeniä pisaroita, niin että jo innostuimme, mutta ei – ohi meni.

Lähes ukonilma.

Kortinpeluuta ja someilua.

Cocoon

Viritimme riippumaton paikoilleen – Juuso testihenkilönä. Löysimme maton Anttilan löytölaarista joskus n. vuonna 2003, ja se on siitä lähtien odottanut oikeaa paikkaa ja aikaa. Nyt se löytyi.

Kutsuimme perjantai-illaksi tuttavia illalliselle ja viettämään iltaa. Teimme timjami-sitruunakanaa maustettujen, etikkaisten lyttyvoiperunoiden kera. Tämä tarkoitti, että aamulla piti lähteä Mezökövesdiin hakemaan tarveaineita. Timjamia ei tahtonut millään löytyä isoina puskina, joten lopulta piti ostaa kauppahallista kymmenen timjamintainta ruoan maustamista varten.

Mezökövesdin kauppahallin aukioloajat. 

Mukavan yhdessäolon merkeissä.

Lajos oli leiponut jälkiruoaksi mainion túró-piirakan!