Unkarin kesäkuu, osa 4 (saaren silmä)

Tätä Budapestin keskustassa olevaa maailmanpyörää (Sziget Eye = Saaren silmä) tuli kuvattua niin paljon, että annamme sille oman osion blogissa. Silmä siirretään Sziget-festivaalin ajaksi konserttialueelle, sitten kai taas takaisin Erzsébet-aukiolle.

Unkarin kesäkuu, osa 3

Osuuko vai eikö...

Lisää vieraita: Hannu ja Aila tulivat katsastamaan taloaan ruotsalaisen ystävänsä Ingerin kanssa, ja Joonaskin oli remmissä, vuh!
Talossa vaikutti olevan kaikki lähes kunnossa (muutama päivä myöhemmin sinne tuotiin hella ja jääkaappi – tärkeimmät asiat ennen heidän varsinaista lomailuaan ovat nyt kunnossa).

Kävimme syömässä jälleen Rózsassa, ja sen jälkeen vietimme iltaa meillä mölkkyilyn parissa.

Seuraavana päivänä he jo lähtivätkin takaisin Suomeen (Ingeristä tosin emme tiedä...).

Moro!

Joonas ja Inger

Vuoronvaihto

Juuson ja Jonnankin loma lähestyi loppuaan. Lähdimme vielä kerran katselemaan Egerin nähtävyyksiä. Tarkoituksena oli tutkia vanhoja linnoituksen raunioita, joka on suuri turistinähtävyys siellä. Muutama harhapolku nälkäisenä ja huimassa paahtessa sai mielemme muuttumaan – ravintolaterassin varjo ja ruokalistan tutkiminen tuntui äkkiä paljon mielekkäämmältä ajankäytöltä.

Minareetti kuitenkin nähtiin!

Joka kerta sama ihmettelyn aihe kun tilaa ankkaa: MITEN ne oikein tekevät tuon haudutetun punakaalin? Se on niin käsittämättömän hyvää! 

Hortobagyin palacsinta

Vihanneslautanen: riisikakku kasvisten kera, paneerattua, paistettua juustoa ja paneerattua kesäkurpitsaa.

Ei nimi videopelikauppaa pahenna...

Seuraavana aamuna olikin aika kyörätä nuoret Füzesabonyin rautatieasemalle – he viettäisivät päivän Budapestissa, ja yöpyvät Joonaksen luona. Aamulla ehdimme syödä jäätelöt "Fagyi-kertissä".

Jätskitauko

Füzesabonyin asema

Valoa päin! 

Reissaajat

Unkarin kesäkuu, osa 2

Vakioetappi ennen kauppaa.

Keskiviikkoaamulla lähdimme sujuttamaan M3:sta länteen lentokentälle Juusoa ja Jonnaa vastaan samaan aikaan kun he lähtivät Helsingistä kohti Budapestia.  Pian olimme jo paluumatkalla heidän kanssaan tutuissa maisemissa, ja vakiintuneen kaavan mukaisesti kävimme ensin syömässä Rózsassa ennen kauppakierrosta. Sitten matkalaiset pääsisivät purkamaan laukkujaan kotiin.

Parkkipaikalla Mezökövesdissä myös englanninkielisiä varoitetaan voroista

Egerissä piti päästä jo käymään: zippoon bensaa, verannalle kukkia ja Ferille maalia ja rigipsiä (päätimmekin ottaa loman lomana, ja työllistimme vakiotalkkariamme makuuhuoneen ja eteiskäytävän paklaus+maalausurakalla). Helteisen ostoskierroksen päätteeksi palkitsimme itsemme gyroksilla. Ne olivatkin yllättävän maittavia.

Olisi voinut käydä vaikka turkkilaisessa kylpylässä.

Gyrosta huuleen.

Välillä lämpötila uhkasi laskea alle 30:nnen asteen ja synkhiä pilviä vaelteli rauhattomina lähitaivaalla (ei voi sanoa -maastossa). Mutta ohi meni joka kerta. Yhtenä päivänä pilvistä tuli sentään useita kymmeniä pisaroita, niin että jo innostuimme, mutta ei – ohi meni.

Lähes ukonilma.

Kortinpeluuta ja someilua.

Cocoon

Viritimme riippumaton paikoilleen – Juuso testihenkilönä. Löysimme maton Anttilan löytölaarista joskus n. vuonna 2003, ja se on siitä lähtien odottanut oikeaa paikkaa ja aikaa. Nyt se löytyi.

Kutsuimme perjantai-illaksi tuttavia illalliselle ja viettämään iltaa. Teimme timjami-sitruunakanaa maustettujen, etikkaisten lyttyvoiperunoiden kera. Tämä tarkoitti, että aamulla piti lähteä Mezökövesdiin hakemaan tarveaineita. Timjamia ei tahtonut millään löytyä isoina puskina, joten lopulta piti ostaa kauppahallista kymmenen timjamintainta ruoan maustamista varten.

Mezökövesdin kauppahallin aukioloajat. 

Mukavan yhdessäolon merkeissä.

Lajos oli leiponut jälkiruoaksi mainion túró-piirakan!

Unkarin kesäkuu, osa 1

Suuntana Liszt Ferencin lentokenttä, Budapest

Kyllä lomaa olikin taas odotettu, pedattu, järjestelty ja suunniteltu.
Unkari, ja oma talo maaseudun sydämessä, aahh...
Kesäkuun alkupuolella me (Mika, Kirsi ja Csoki) lähdimme melko kevein pakaasein matkaan – tuliaiset ja Mölkky ne veivät eniten tilaa laukuissa.

Tutusta firmasta varattu vuokra-auto odotti jälleen lentokentällä. Onneksi varmistimme, että siinä on ilmastointi – meitä oli vastassa paitsi kaunis madjaarien maa, myös paahtava Pannonian helle!

Siitä vain kiireesti matkaan, ehtisimme käydä syömässä Rózsassa ja sen jälkeen vielä ruokaostoksilla Tescossa.

Rózsan Madár Tej (Linnunmaito)-torttu oli hyvää!

Yllätys! Helluntain takia joka ikinen kauppa, puoti, liike ja myymälä oli suljettu Unkarissa (Budapestia ei lasketa mukaan, siellä kuitenkin on vaikka miten monta kauppaa aina auki).

Naapurin Lajos oli vielä reissussa, mutta Csilla oli paikalla antamassa meille portin avaimen.
Csoki muisti paikan edelliseltä kesältä, ja suunnisti heti raapimaan portin pieltä – pihalla varmaan odottaisi PALLO! Niin kuin odottikin.

Sziasztok mindenkinek!

Pengoimme kuivaruokakaappejamme, ja sieltähän löytyi pastaa! Edellisreissun jälkeen päällejättämästämme jääkaapista löytyi Nalle-kolmiojuustoja. No niistähän saimme tehtyä jo maistuvan illallisen! Seuraavana päivänä sitten kauppaan oikein "isolla kädellä". Kaukaa viisaina olimme jättäneet kaappiin myös muutaman oluen ja mineraalivettä, joten nesteytyskin hoituisi.

Seuraavana päivänä:
Yllätys! Kelpo katolilaiset juhlivat Helluntaita kahden päivän ajan. Onneksi pikkuruinen lähikauppamme piti ovensa auki maanantaina aamuyhteentoista asti, sieltä saimme kaiken tarpeellisen jolla pärjätä seuraavaan päivään, huh. Meinattiin jo lähteä Egeriin tai jonnekin moottoritien varrella sijaitsevalle huoltoasemalle ostamaan muoviin pakattuja sämpylöitä tai muuta mahtavaa...

Naapurin Lajos antoikin meille sopivasti lahjaksi vuorikiipeilyreissuihinsa liittyviä Himalaja-kalentereita, joista jätimme yhden keittiön seinälle. Nyt eivät kavalat unkarilaiset arkipyhät pääse yllättämään meitä.

Sentään puutarhan hapankirsikat olivat juuri parhaimmillaan – niitä kelpasi nauttia.

Kypsää kirsikkaa kesäkuun alkuun – no, viljapeltojakin puitiin samaan aikaan. Taisi olla ensimmäinen sato menossa...

Kylän pohjavesikaivoihin oli hankittu komeat katokset – niiden alla on helteellä mukava istuskella vedenhakumatkalla.

Attilan eläinsairaala.

Saksanpähkinöitä ei pääse natustelemaan vielä kolmeen kuukauteen. Mutta runsas sato näyttää tulevan.

Tiistaina pääsimme jo kunnon ruokaostoksille Mezökövesdiin. Samalla käytiin tarkistamassa eläinlääkärin vastaanottoajat – Csoki tarvitsisi ekinokokkitablettinsa ennen kotiinpaluuta. Ruokakomeron perustäydennyksen jälkeen saattoi ottaa lungimmin. Keskiviikkoaamulla edessä olisikin vuorossa pyrähdys lentokentälle ja takaisin – Juuso ja Jonna olivat tulossa lomailemaan viikoksi.

Ensimmäinen kunnon kotiruoka: mausteisia kanankoipia, tuoresalaattia, perunoita ja kovasti suositeltavaa Törleyn roséta.

Illemmalla teimme vielä kävelyretken kylän kauniille hautausmaalle. Se poikkesi melkoisesti koti-Suomen vastaavasta.

Rauhaisa paikka.

Kuu kumottaa loppuillalla