Hajra magyarok!

Osallistuimme Unkarin kansallispäivän juhlallisuuksiin Järvenpäätalolla 13.2. Virallisten puheiden jälkeen nautimme Márta Sebestyénin ja hänen yhtyeensä perinteisistä lauluista. Olipa hauska kuulla pitkästä aikaa cimbalonin soittoa (suomeksi lusikkapiano). Instrumentteihin kuului myös unkarilainen säkkipilli, jonka säkkiä Sebestyén luonnehti: "It used to be a sheep, but now it got a second life".

Ylivalottunut yhtye vauhdissa

Voehan...!

Voi hilvatun halvattu!
Ties kuinka monta kymmentä kuvalinkkiä katosi (takuulla ihan kiusan vuoksi) blogistamme. Kuvat ovat pysyneet koko ajan omassa kansiossaan missä ovat olleetkin - mitään muutoksia ei ole tehty.
Mutta nyt sitten pitäisi löytää jostain muutama päivä aikaa paikkailla niitä - ja kuvatekstit tietenkin pitää myös kopipeistata uudelleen rinnakkaisen selaimen Unimuncista. In your unissas.

Csokin kevättrimmi

Jo on kevyt olo - ja verenluovutuskin hoidettu

Ilmojen lämmetessä ja koiran homssuuntuessa oli aika trimmata puli.
Karvaa irtosi melkoinen kasa - ne vietiin takapihalle muuttolintujen pesänrakennusaineeksi.

Talviturkki on heitetty

Kylmä hiki kyllä tuli, kun huomasin että leikkasin uusilla Fiskarseilla myös kohtuullisen palkeenkielen toiseen takajalkaan. Elläinlääkäripäivystys sentään pelaa hyvin, Csoki pääsee parin tunnin päästä tikattavaksi. Itse haavaa koira ei missään vaiheessa edes huomannut, ihme kipukynnys...

Puli pulina eli potilas Saarinen

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Mokka-Tuulamo

Sain kauan sitten silloiselta luokkakaveriltani Tuulamontortun ohjeen. Siinä neuvotaan, että valmiin tortun päälle ripotellaan kookoshiutaleita. Ehkä olen kerran niitä kuorrutteen päälle ripotellut, mutta muutoin olen korvannut ne nonparelleilla tai erilaisilla strösseleillä.

Mutta kuten kuvasta näkyy, koristeeksi sopii mainiosti myös murskatut ranskalaiset pastillit. Ja niiden maku istuu loistavasti tummaan taikinaan ja kahviseen kuorrutteeseen.

Kannattaa kokeilla!

Mustekalakeittoa?

Tätä lonkerosoppaa lapsetkin tykkäävät syödä! Ja mikä ettei aikuisetkin.

Idea keittoon on alunperin jostain netin uumenista. Jonna löysi kuvan mustekalakeitosta ja idea jäi mieleen muhimaan. Yhtenä viikonloppuna Jonna ja Juuso sitten väkersivät meille idean pohjalta nakkikeittoa uudella tavalla.

Tästä kaikki alkaa.
Nakit paloitellaan, spagetti pätkitään ja
pätkät työnnetään nakipalan läpi lonkeroiksi.

Valmiita mustekaloja.
Ja yksi satelliitti.

Kasvislientä, lisukkeita ja mausteita maun mukaan.

Valmis keitto, näyttää ja maistuu hyvältä!

Pieni huomio. Spagetti kannattaa napsaista näissä kuvissa näkyviä lyhyemmiksi pätkiksi, niin syöminen sujuu ilman suupieliä pitkin liehuvia lonkeroita.
Lonkeroista tulee pastaa sen verran ettei irtopätkiä välttämättä tarvitse panna keittoon kiehumaan.

Keitettyä riisiä jäi yli

Hyvää keitettyä täysjyväriisiä ei missään nimessä nakata roskiin, vaan siitä jalostetaan hyvää retroruokaa - jauhelihapiirakkaa.

Suolaisen piirakkapohjan perusohje sopii tähän mainiosti.

Täytteeksi keitettyä riisiä, murumaiseksi paistettua jauhelihaa, mausteina suolaa ja (reilusti) pippuria sekä kuullotettua sipulisilppua ja keitettyä kananmunaa murskattuna.

Pistellyn pohjan päälle levitetään kananmunamurska, sitten jauhelihaseos ja lopuksi vielä tomaattiviipaleita.

Riisin ja jauhelihan sekaan kostukkeeksi meni loraus maitoa, jääkaapissa lymyillyt purkillinen kermaviiliä sekä viikonlopusta jäänyt vajaa purkillinen tuorejuustoa.

Puolisen tuntia 250 asteisessa uunissa, ja maittava lounaspiiras on valmis!

Kun ei putket vedä, ...!

Kaikki alkoi siitä, kun eräänä sunnuntai-iltana kellarista piti hakea perunoita

Hakumatka päättyi lyhyeen, mutta napakkaan sadatteluun. Kellarin lattialla oli vettä portaille asti ja veden seassa kummallista, valkoista nöyhtää. Ja vesi tuoksui selvästi pesuaineelta.
Kauan ei tarvinnut miettiä, mitä vettä lattialla oli. Ihmetystä aiheutti valkoinen nöyhtä - olimme kyllä pyykänneet aamulla, mutta emme mitää valkoista nöyhtäävää. Pikainen kysely naapurille selvensi asiaa (näin aluksi luulimme), he olivat hieman aikaisemmin pesseet valkoista pyykkiä.

Lamspimme uudelleen kellariin, varustautuneina kumisaappain, ja aloimme tutkia lähemmin tilannetta. Vesi alkoi hiljalleen laskea, mutta nöyhtäksi luulemamme olikin vessapaperia. Kun olimme tovin kyykkineet lattiakaivoa tonkien, loputkin vedet katosivat loristen ja kurluttaen viemäriin. Näytti siltä että tilanne oli ohi, mutta myöhemmin illalla vesi nousi kellariin uudelleen. Sunnuntai-iltana puoli yhdentoista aikaan viemärin rassaaminen sai jäädä, oli vain mentävä nukkumaan.

Se mikä ensin näytti vaatenöyhtältä, paljastuikin wc-paperiksi.
Tästä on nauru kaukana!

Aamulla lattia oli kuiva ja saimme siivottua sotkut pois. Kävimme pitkin viikkoa tutkimassa kellaria, mutta kaikki oli kunnossa. Tukos oli auennut ja vesi virtasi.

Mutta seuraavan viikon sunnuntaina sama toistui. Ja nyt oli tosi kyseessä - vesi ei lähtenyt laskemaan yhtä ripeästi kuin viikko sitten, eikä lattiakaivon ronkkiminen auttanut. Pienikin hanan avaaminen sai vedenpinnan samantien nousemaan. Kävimme kertomassa naapurille, että vedenkäyttö pitää säätää minimille, koska viemäri on taas tukossa.
Koetimme seuraavana päivänä saada tukosta kotikonstein auki, mutta tuloksetta. Soitimme putkimiehen apuun, joka rassasi putkea aikansa, mutta tuke istui tiukassa. Otimme järeämmät keinot käyttöön ja soitimme letkuauton apuun. Paineella viemäriin ajettu vesi sai lopulta tulpan irti ja vajaan kahden tunnin operaation jälken putkista alkoi kuulua kurinaa, kurlutusta ja purinaa - ääniä, joista putkimies sanoi: "ihana ääni".

Letkuauton sisuskalut

Olimme tyytyväisiä, kun saatoimme taas pestä pyykkiä, tiskata astioita ja käydä suihkussa.

Ja sitten alkoi kellarin siivoaminen. Lattia piti kuurata kloritella ja seinät pyyhkiä. Kaikki kastuneet tavarat menivät suoraan roskiin, muoviset säilytyslaatikot pesimme.

Kellari on nyt puhdas. Mitään irtotavaraa emme enää suoraan lattialle pane, kaikki tavarat säilötään muovilaatikoihin, korokkeiden päälle.