Mustekalakeittoa?

Tätä lonkerosoppaa lapsetkin tykkäävät syödä! Ja mikä ettei aikuisetkin.

Idea keittoon on alunperin jostain netin uumenista. Jonna löysi kuvan mustekalakeitosta ja idea jäi mieleen muhimaan. Yhtenä viikonloppuna Jonna ja Juuso sitten väkersivät meille idean pohjalta nakkikeittoa uudella tavalla.

Tästä kaikki alkaa.
Nakit paloitellaan, spagetti pätkitään ja
pätkät työnnetään nakipalan läpi lonkeroiksi.

Valmiita mustekaloja.
Ja yksi satelliitti.

Kasvislientä, lisukkeita ja mausteita maun mukaan.

Valmis keitto, näyttää ja maistuu hyvältä!

Pieni huomio. Spagetti kannattaa napsaista näissä kuvissa näkyviä lyhyemmiksi pätkiksi, niin syöminen sujuu ilman suupieliä pitkin liehuvia lonkeroita.
Lonkeroista tulee pastaa sen verran ettei irtopätkiä välttämättä tarvitse panna keittoon kiehumaan.

Keitettyä riisiä jäi yli

Hyvää keitettyä täysjyväriisiä ei missään nimessä nakata roskiin, vaan siitä jalostetaan hyvää retroruokaa - jauhelihapiirakkaa.

Suolaisen piirakkapohjan perusohje sopii tähän mainiosti.

Täytteeksi keitettyä riisiä, murumaiseksi paistettua jauhelihaa, mausteina suolaa ja (reilusti) pippuria sekä kuullotettua sipulisilppua ja keitettyä kananmunaa murskattuna.

Pistellyn pohjan päälle levitetään kananmunamurska, sitten jauhelihaseos ja lopuksi vielä tomaattiviipaleita.

Riisin ja jauhelihan sekaan kostukkeeksi meni loraus maitoa, jääkaapissa lymyillyt purkillinen kermaviiliä sekä viikonlopusta jäänyt vajaa purkillinen tuorejuustoa.

Puolisen tuntia 250 asteisessa uunissa, ja maittava lounaspiiras on valmis!

Kun ei putket vedä, ...!

Kaikki alkoi siitä, kun eräänä sunnuntai-iltana kellarista piti hakea perunoita

Hakumatka päättyi lyhyeen, mutta napakkaan sadatteluun. Kellarin lattialla oli vettä portaille asti ja veden seassa kummallista, valkoista nöyhtää. Ja vesi tuoksui selvästi pesuaineelta.
Kauan ei tarvinnut miettiä, mitä vettä lattialla oli. Ihmetystä aiheutti valkoinen nöyhtä - olimme kyllä pyykänneet aamulla, mutta emme mitää valkoista nöyhtäävää. Pikainen kysely naapurille selvensi asiaa (näin aluksi luulimme), he olivat hieman aikaisemmin pesseet valkoista pyykkiä.

Lamspimme uudelleen kellariin, varustautuneina kumisaappain, ja aloimme tutkia lähemmin tilannetta. Vesi alkoi hiljalleen laskea, mutta nöyhtäksi luulemamme olikin vessapaperia. Kun olimme tovin kyykkineet lattiakaivoa tonkien, loputkin vedet katosivat loristen ja kurluttaen viemäriin. Näytti siltä että tilanne oli ohi, mutta myöhemmin illalla vesi nousi kellariin uudelleen. Sunnuntai-iltana puoli yhdentoista aikaan viemärin rassaaminen sai jäädä, oli vain mentävä nukkumaan.

Se mikä ensin näytti vaatenöyhtältä, paljastuikin wc-paperiksi.
Tästä on nauru kaukana!

Aamulla lattia oli kuiva ja saimme siivottua sotkut pois. Kävimme pitkin viikkoa tutkimassa kellaria, mutta kaikki oli kunnossa. Tukos oli auennut ja vesi virtasi.

Mutta seuraavan viikon sunnuntaina sama toistui. Ja nyt oli tosi kyseessä - vesi ei lähtenyt laskemaan yhtä ripeästi kuin viikko sitten, eikä lattiakaivon ronkkiminen auttanut. Pienikin hanan avaaminen sai vedenpinnan samantien nousemaan. Kävimme kertomassa naapurille, että vedenkäyttö pitää säätää minimille, koska viemäri on taas tukossa.
Koetimme seuraavana päivänä saada tukosta kotikonstein auki, mutta tuloksetta. Soitimme putkimiehen apuun, joka rassasi putkea aikansa, mutta tuke istui tiukassa. Otimme järeämmät keinot käyttöön ja soitimme letkuauton apuun. Paineella viemäriin ajettu vesi sai lopulta tulpan irti ja vajaan kahden tunnin operaation jälken putkista alkoi kuulua kurinaa, kurlutusta ja purinaa - ääniä, joista putkimies sanoi: "ihana ääni".

Letkuauton sisuskalut

Olimme tyytyväisiä, kun saatoimme taas pestä pyykkiä, tiskata astioita ja käydä suihkussa.

Ja sitten alkoi kellarin siivoaminen. Lattia piti kuurata kloritella ja seinät pyyhkiä. Kaikki kastuneet tavarat menivät suoraan roskiin, muoviset säilytyslaatikot pesimme.

Kellari on nyt puhdas. Mitään irtotavaraa emme enää suoraan lattialle pane, kaikki tavarat säilötään muovilaatikoihin, korokkeiden päälle.

Tammikuun juhlakausi jatkuu...

... Jonnan synttäreillä

Kahvipöydän ympärille kokoontui lähes koko perheemme lisäksi kummit Tiina & Jari sekä Mummi ja Vaari.
Juttua riitti kahvikupin ääressä pitkään nuorten opiskelukuulumisista Sinkan jo päättyneeseen valokuvanäyttelyyn ja Jarin uusiin haasteisiin.

Palanpainikkeeksi oli tarjolla voileipäkakkua ja kahden sortin muffineja.
Voileipäkakussa oli tuttuun tapaan kaksi täytettä, kalkkuna- ja fetatäyte.

Kalkkunatäyte: aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustoa, kalkkunaleikettä, paprikaa, kirsikkatomaattia, paprikajauhetta, persiljaa, kermaviiliä.
Fetatäyte: maustamatonta tuorejuustoa, salaattijuustokuutioita, punasipulia, paprikaa, kermaviiliä.

Kakku sai vaihteeksi pyöreän muodon ja kokosin sen irtopohjaisen kakkuvuoan renkaan sisään. Täytteet olivat sen verran kosteita ettei paahtoleipäviipaleita tarvinnut kostuttaa. Peitin kakun kelmulla ja panin vielä painoksi ruokalautasen ja painavan pannunalusen. Kakku muhi yön yli kylmässä ja sai lauantaina ylleen juustokuorrutuksen & muut koristeet.

Jonna paistoi mustikka- ja suklaamuffineja. Mustikkamuffareita koristi kaulitut sokerimassalevyt ja hauskat, syötävät eläinkuviot. Suklaamuffinien sisällä oli reilusti rouhittua suklaata ja päällä - tietysti - suklaakuorrutetta koristerakeiden kera.

Kakkukahvien jälkeen päivä jatkui Tiinan ja Jarin kanssa iltaa istuen. Kattaus vaihtui pikkusuolaiseeen ja jossain vaiheessa kaivoimme uuden Trivial Pursuit -pelin esiin. Yhdestä kortista löytyi virhe! Kortissa kysyttiin, millä nimellä kutsutaan nautaa, joka on juuri poikinut tai juuri poikimassa. Vastaus oli "hieho". Olimme vastauksesta jokseenkin eri mieltä ja tarkistimme asian. Oikea vastaus olisi ollut "lehmä". Jäämme odottamaan uutta, korjattua painosta :-)

Lehtitaikina-pekonikierteitä, chilimarinoituja valkosipulinkynsiä, oliiveja ja melonilohkoja.
Patongin kaveriksi valkosipuli-arrabiata-tuorejuustolevitettä, Auraa sekä
kahdenlaista lohi-chevicheä: a) chili, lime, suola, pippuri, tumma sokeri, ja
b) sitruuna, dijon-sinappi, tilli, suola, pippuri.

Tiinalla & Jarilla oli nuorempi koira mukanaan, ja koska aikaisempi tapaaminen meidän raivoisan lamppuharjamme kanssa ei sujunut ollenkaan rauhanomaisesti, jäi koira aluksi autoon odottelemaan. Myöhemmin saimme hauvan autosta sisälle ja Csokin naapuriin, josta myöhemmin yläkertaan nuorten seuraksi barrikadin taakse, opettelemaan käytöstapoja.

Sunnuntaina keittiö näytti lohduttomalta, mutta kolmen tiskikoneellisen jälkeen saimme työpöydät jälleen näkyviin.

Vuoden synttäriavaus

Eli Juuso vanheni jälleen vuodella, ja sitä ihmettä tulivat todistamaan kummit sekä mummi ja vaari. Turkulaiset olivatkin pääsemättömissä tänä viikonloppuna, joten ruokapöydän ääreen mahtuivat kaikki kahvittelemaan - eikä tarvittu kuin yksi lisätuoli.

Vilkas kahvipöytäkeskustelu sai naurun irtoamaan

Hetki ennen kakunleikkuuta

PS. lauantaina 11.1. satoi ensilumi!

Loppiaisen touhuja

Viimeisetkin joulukoristeet saivat häädön vaatehuoneeseen odottamaan seuraavaa adventtia & joulua. Kuusi, joka ei vieläkään suostunut luopumaan yhdestäkään neulasestaan, kärrättiin läheiselle jätepisteelle joulukuusia varten tuodulle siirtolavalle.

Loppiaislounas

Joulunajan loppua ja härkäviikkojen alkamista juhlistettiin loppiaisaterialla: alkuun vihreä roquefort-salaatti, pääruoaksi paistettuja broilerinfileitä, joille tehtiin kylmä kastike tomaateista, balsamicosta, korianterista ja basilikanlehdistä, ja jälkiruoaksi pavlova.

Pääruoan lisukkeeksi testasimme James Pricen perunakuutioita.
Leikkaa raaoista, kuorituista perunoista turhat pois, niin että jäljelle jää iso kuutio. Paista pinnat oliiviöljyssä ruskeaksi teräskattilassa tai vastaavassa. Mausta timjamilla, suolalla ja pippurilla. Lisää astiaan oikein reilu kimpale voita ja puoli desiä vettä.
Siirrä astia 180-asteiseen uuniin, ja anna perunoiden hautua siellä n. 20 minuuttia.
Siirrä tarjoiluastiaan ja kaada liemi perunoiden päälle.

Joulu meni jo! Laskin aivan itse äsken

Tai ainakin melkein meni. Joillekin joulu päättyy uuteen vuoteen ja toisille loppiaiseen. Sinnikkäimmät jaksavat joulustella Nuutinpäivään saakka.

Me päätämme joulun hiljalleen ja otamme koristeita alas niin, että loppaisiena pakkaamme viimeiset tontut, tähdet ja enkelit. Jouluvalot saavat olla ikkunoissa pahimman pimeän ajan.

Joulun purkutyöt alkavat perinteisesti uudenvuodenpäivänä kuusen riisumisella. Kun kuusi on saatu heivattua ulos, kaivetaan imuri ja moppi esiin ja aloitetaan neulasten hävityksen ensimmäinen osa. Viimeinen osa lienee pääsiäisen tienoilla - siihen mennessä viimeinenkin neulanen on saatu imurin kitaan.
Tänä vuonna neulasjahti saattaa päättyä aikaisemmin; kuusesta irtosi käsittämättömän vähän neulasia! Niitä oli alusmatolla saman verran kuin mitä aiempina vuosina irtosi yhden päivän aikana.

Viimeisenä irrotetaan latvatähti

Reipas kuusemme otti ja lähti ulos ihan itse - kuten kuvasta selvästi näkyy!

Hiukan erilainen maisema kuin viime vuonna tähän aikaan.
Ei ole kinosta, mihin kuusenrangan voisi panna pystyyn
odottamaan kuljetusta keruupisteelle.