Lähikaupunkimme Mezökövesd oli jäänyt melko vähälle huomiolle, joten teimme pitkän tutustumisretken sinnekin. Samalla hoidettiin Csokin echinokokkilääkitys eläinlääkärikäynnillä - lain ja asetusten puitteissa. Lekurin piti olla paikalla aamupäivisin klo 11:een, mutta kun saavuimme sinne kymmenen aikaan, hän oli juuri lähdössä. Selitettyämme asiamme hän nopeasti syötti pillerin Csokille, raapusti nimensä Csokin passiin ja löi leimat perään. "Ajandék", lahja, hän sanoi kun kysyin toimenpiteen hintaa. Mainiota!
Lisäksi saimme ilmaisen parkkipaikan, kun lippuautomaatti oli epäkunnossa. Kaverit ähräsivät masiinan parissa, ja kun sanoimme että tarvitsemme kuitenkin muutaman tunnin aikaa autolle, he tekivät meille lapun jolla saimme ilmaista aikaa koko päiväreissullemme. Wau!
 |
| Matyó |
Matyóta ja pizzaa
Nuoriso tallasi kaupungilla omia polkujaan lukuun ottamatta Juusoa, joka lähti meidän mukaamme. Kävelimme helteessä kaupungin keskustaa, ja löysimme käsityöläiskaupunginosan, jossa oli upeita kaislakattoisia vanhoja taloja ja eri käsityöläisammattien pajoja ja verstaita.
 |
| Talo täynnä matyó-tavaraa |
 |
| Kaislakattoinen hunajakakku-puoti |
 |
| Käsityöläiskaupunginosaa |
Maailmankuulu matyó-kuvio on nimenomaan Mezökövesdistä peräisin, ja tuliaskassiin eksyi tietysti muutama tuolla kuviolla koristeltu esine. Kävimme myös hulppeassa hunajakakku-puodissa. Helteen takia jäi jälleen kerran tarkempi tutustuminen kaupunginosaan vähemmälle, höh.
Vatsat ilmoittivat että lounasaika olisi käsillä. Etsiskelyn lopuksi päädyimme paikalliseen pizzeriaan, jonka vastaava tarjoilijatar oli tikahtua innostukseensa kun yht'äkkiä ravintolaan tuli seitsemän ulkomaalaista ja oikein syömään!
 |
| Pizzaa tiedossa! |
Kolmen viikon unkarilaiseen keittiöön painottuneen aterioinnin jälkeen jokaisen teki mieli pizzaa ja pastaa, tätä sattuu kuitenkin niin harvoin. Ja kyllä se vain maistui, huh!
Nuoriso kävi parina päivänä tietty tutustumassa myös
Zsórin kylpylään. Aaltoaltaita yms. mukavaa siellä kuulemma oli. Ensi kerralla ehkä me muutkin menemme sinne.
Kirsi kehitti verhoista ja etupihan aidasta irrotetuista ketjuista käytäväikkunoihin toimivat hellesuojat – kun aurinko ei pääse porottamaan käytävälle, pysyvät huoneet myös viileämpinä. Ketjut toimittivat verhotangon virkaa ja pyykkipojat esittivät verhonipsuja.
Vielä Egeriin
Loppupäivien ohjelmaan sopi vielä pari Egerin reissua. Ensimmäisellä matkalla nuoriso liikkui kaupungilla omin nokkineen, Mika ja Kirsi etsivät huonekaluja, ja lopulta perheyksiköt tapasivat koordinoidusti keskustassa. Syömässä käytiin Egerin vanhassa kaupungissa. Paremmassakin ravintolassa olemme käyneet (annokset olivat joko mauttomia tai omalaatuisesti koottuja). Mutta kaunis ympäristö.
 |
| Kaunista vanhaa Egeriä |
 |
| Ruoka viipyy ja on KUUMA |
Viimeinen Egerin reissu tehtiin
Agria Park -ostoskeskukseen. Ihan Kampin tms. tasoa. Ja parturissa käynti oli edullista! Pihalla esiintyi samaan aikaan tanssiryhmiä; kansantanssiviikot olivat juuri alkaneet, ja esiintyjiä oli tullut Egeriin ympäri Unkaria. Mieleenpainuvia esityksiä, ne mitä ehdittiin nähdä.
 |
| Jalalla koreasti |
Helteisiin oli tulossa muutos: ukkosia oli tulossa meitä kohti ja odotimme malttamattomina lämpötilan laskevan.
Pian saimmekin parina päivänä vettä, rakeita, jylinää ja salamoita oikein Porvoon mitalla! Aaah! Öisin oli välillä jopa viileää - ainakin hetkittäin. Ja tottakai vettä tuli aina silloin kun saatiin pyykit ulos narulle. Sitten pyykit sisään, auringonpaistetta ja pyykit ulos. Sitten taas vettä ja pyykit sisään. Kuivaustila uhkasi jo loppua talosta!
Salamat leimusivat horisontissa oransseina ja punaisina hurjan jyrinän säestäminä. Ihmettelimme jo hieman huolissamme, onko siellä tykkitulta vai hirmumyrsky. Topias googlasi ilmiön heti ja selitys löytyi: kun ilmankosteus on erittäin suuri, näkyvät salamat kauempana juuri punaisina ja oransseina, huh. Pahimman ukkosmyrskyn aikana kylä pimeni kolmeen otteeseen, mutta aina vain hetkeksi. Kynttilöistä oli paljon apua, kun iltamyöhäisellä oli jo aivan säkkipimeää.
 |
| Myrsky lähestyy |
 |
| Saavista kaatamalla |
 |
| Pyykkiä |
 |
| Ja lisää pyykkiä |
Ja vähitellen tuli aika pakata, siivota, sopia käytännön asioita naapureiden kanssa ja laittaa talo tyhjäkäynnille. Naapurimme Lajos lähtisi samalla kyydillä kanssamme Budapestiin. Laukut autoon, päävesi/kaasuhanat kiinni ja sähköt pois päältä. Matkaan!
 |
| Pihan rypäleterttu 6.6. |
 |
| Rypäleterttu 24.6. |
Budapest
Ajomatka sujui hyvin. Lajos tuli rattiin ennen Budapestia, hän tietäisi miten ajaa siinä liikenteessä majapaikallemme iltapäiväruuhkassa. Csepreghyi-kadulla József tuli meitä vastaan, ja Lajosille sanoimme hyvästit. Asunto oli hintaansa nähden ok, vaikka sängyt olivat melko onnettomat.
Huoneet olivat korkeat, tilaa vaikka pataljoonalle ja sijainti hyvä.
 |
| Jee – cityelämää! |
 |
| Entinen Castro Bisztro Rádaylla on yhä mainio ravintola |
Kylmempi sää esiintyi oikein edukseen Budapestissa, ja pitkästä aikaa joutui välillä oikein värjöttelemään ulkona kävellessä. Lomailun uuvuttamina oleskelu Budapestissa otettiin rennosti. Kävimme syömässä takuuvarmassa Claro Bisztrossa Ráday-kadulla, tihkusateen yltäessä välillä selkään. Siitä kyllä selvittiin pöytää vaihtamalla.
 |
| Yksi kauppahallin sisäänkäynneistä |
Viime hetken ostoksia katseltiin milloin mistäkin kaupasta, kauppahallia unohtamatta, ja viimeisenä iltana tapasimme vielä Joosepin & Erikan ja Joonaksen Két Szerecsenissä. Csoki kulki koko ajan mukanamme kuin maailman parhaiten koulutettu koira (paitsi milloin se näki puluja). Se pötkötti kiltisti ravintoloissa pöydän alla vaikka istuimme parikin tuntia jossain syömässä. Metrossakin se tottui kulkemaan pienen aristelun jälkeen.
 |
| Metropulit |
Vajaa kuukausi Unkarissa oli sitten ohi - lentomatka kotiin sujui koirankin osalta jälleen hyvin. Sitten perinteinen tuliaispotretti, matkavaatteet pesuun ja arkea selättämään! Ja odottamaan seuraavaa reissua...
 |
| Makuja madjaarien mailta - valikoima pitää pusta-ikävän loitolla jonkin aikaa |
