Terveisiä pustan laidalta – osa 1/5

Jooseppi toi minibussimme kentälle valmiiksi. Csoki ei ollut lennosta moksiskaan

Kesäkuun alussa, koulujen päättyessä ja ilmojen viiletessä perinteiseen suomalaiseen tapaan, meillä oli edessä lähes neljän viikon matka Unkariin. Hankimme viime vuonna talon Hevesin läänistä, pikkuruisesta kylästä Egerin ja Tisza-järven puolessavälissä.

Pääsiäisenä vietimme jo siellä viikon remontin merkeissä, ja samaa oli edessä tälläkin reissulla lomailun lisäksi. Osa perheestä lähti matkaan jo kesäkuun alussa (Mika, Kirsi, Juuso ja Topias). Mukaan lähti ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen pulimme Csoki, ehta unkarinpaimenkoira! Loppuperhe (Tinjamilla, Marisa ja Jonna) saapuisivat paikalle viikon kuluttua, kun pääsykokeet ja rugbyturnaukset oli hoidettu alta pois.

Lento koiran kanssa sujui hyvin, ainakaan koneen matkustamon puolelle ei kuulunut surkeaa ulinaa ruumasta. Ja hyvä niin. Budapestin Liszt Ferencin lentokentällä, Ferihegyillä, meitä oli vastassa tietysti Jooseppi vuokra-automme kanssa. Yhdeksän hengen minibussimme oli hintava mutta välttämätön - kylästämme ei suurperhe muulla keinoin pääsisi liikahtamaankaan.

Pahimmillaan olleet Budapestin tulvat eivät onneksi vaikuttaneet liikennejärjestelyihin, ja pääsimme matkaan ainoaa osaamaamme reittiä kohti M3-moottoritietä Budapestin läpi. Kesäkelillä matka joutui, ja pian olimme ensimmäisessä etapissamme: Mezökövesdin Zsóry-kylpylän vieressä olevassa Rózsa-ravintolassa, noin 10 kilometrin päässä kylästämme.

Ollaan jo lähellä...

Csoki toivotettiin tervetulleeksi ravintolan terassille. Sidoimme koiran hihnastaan tukevaan ruokapöytään, ja hyvä niin - pulu erehtyi laskeutumaan terassin kivetykselle, mistä Csoki äkkäsi linnun ja syöksähti rivakasti haukkuen sitä kohti. Pöytä tärähti huomattavasti, mutta astiat pysyivät onneksi pystyssä. Tästä opimme, että koira on tosiaankin sidottava johonkin tukevaan ja samalla on katsottava ettei hihnan reitille jää mitään kaatuvaa, kuten isoja piharuukkuja.

Saksanpähkinällä paneerattu pihvi, perunaletut ja omenarenkaita Rózsassa

Perillä ollaan – (työ)loma alkakoon!

Pari ensimmäistä päivää sujui hyvin perinteisissä mökkitunnelmissa. Kaasuhanat pysyivät mystisesti kiinni, joten emme saaneet kuumaa vettä emmekä pattereihin lämpöä. Hella pysyi myös kylmänä.
Oli luovan ongelmanratkaisun aika: aamupesua varten saimme kuumaa vettä kahvinkeittimen avulla ja teimme pesuveden siivousämpäriin. Puhdasta tuli!

Päivällä söimme hyviä uuniruokia, sillä sähköuuni toimi moitteetta.
Syy kaasuttomuuteenkin selvisi, kun yksi kylässä asuvista ystävistämme, Kótai Tamás, soitti kaasuyhtiöön ja kertoi ongelmasta. Kas, kaasun päähanassa on namiska, jota pitää vetää samalla kun päähana avataan. Mehän olimme kaikki järjestään vain kääntäneet hanan auki.
Ja kylläpäs tuntui mukavalta päästä suihkuun, saada huoneisiin lämmintä ja sänkyvaatteet kuiviksi! Ja kun saimme hellankin käyttöön, ostimme uusia perunoita.

Uutta, punaista perunaa – ja sipulia & paprikaa, totta kai

Egerin Tescosta (vastaa isoa Prismaa / Citymarkettia) ja Obista (kuin Kodin Terra tai K-rauta) haimme  kaikenlaista remontti- ja sisustustavaraa seinämaalista suihkuverhoon ja pöytälamppuihin. Kävimme myös useana päivänä penkomassa käytettyjen huonekalujen kauppaa ja teimme muutamia hyviä löytöjä. Lisäksi lähi-Tescosta löytyi passeli pölynimuri pitämään huushollin siistinä.

Nyt tulee puhdasta...

Obi-ostoksilla

Löysimme Egerin hovihankkijaltamme tuoleja sekä jatkopalapöydän

"Isännän tuoli" painoi kuin neljä hempulampaa istuinta!

Egerin-reissuilla pysähdyttiin välillä nauttimaan maisemista, ja ihan syystä!

Andornaktálya Egerin liepeillä oli myös kaunista katseltavaa

Uutta ja vanhaa Egerissä ukkosmyrskyä odotellessa

Sadetta pitämässä Egerissä. Hieno talo ja ihana sade!

Pustan reunalla on tasaisen kaunista. Ja kurpitsa kasvaa hyvin

Topias alkutuotannon äärellä – sitä itseään silmänkantamattomiin

Kun saimme omat huonekalut paikoilleen ja keittiö oli toiminnassa, pääsimme kokkaamaan oikein kunnolla. Kaasuhella ja 32 cm läpimittainen paistinpannu on loistava yhdistelmä!

Kotiruoka maistuu ulkosalla

Possua, debreceni-makkaraa ja riisiä salaatin kera

Piti sitä välillä lomaillakin työnteon lisäksi. Lähdimme Tisza-järvelle Poroszlón Aquariumiin. Sinne oli rakennettu uusi Aqua-Park, jossa oli SeaLife-tyyppinen akvaariotunneli jossa saattoi ihailla unkarilaisia kalalajeja yms. Sisäänpääsy oli lemmikeiltä kielletty, joten Mika jäi Csokin kanssa odottelemaan muita ulkopuolelle.

Aquarium ulkoa

Akvaariotunneli

Paluumatkalla päätettiinkin oikaista erään pikkukylän kautta - se lyhentäisi ajomatkaa yli puolella! Arviolta 6000 erikokoisen kuopan ja yhden eksymisen jälkeen (ajettuamme vasta muutaman kilometrin) sovimme yksimielisesti, että vast'edes ajamme mielihyvin sitä pidempää mutta tasaista reittiä.

Lähellä sijaitseva Rima-joki ympäristöineen on kaunista seutua, varsinkin auringonlaskun aikaan. Ja unikot olivat Unkarissa täydessä kukassa, välillä näimme huikean laajoja unikkopeltoja teiden varsilla.
P.S. olemme jo kuulleet ja keksineet kaikki riman ylitys- ja alitusvitsit.

Näkymä lähijokemme Riman sillalta kylälle päin

Rima

Rima á la auringonlasku

Unikosta pitää ottaa kuva!

Kärry kotiportilla

Tyttöjen huoneen remppa sujui aikataulussa, ja ensimmäinen maalikerros sudittiin seinille päivää ennen tyttöjen saapumista. Samana päivänä ehdittiin tehdä vielä isoja hankintojakin, nimittäin ruohonleikkuri ja pesukone, joita ilman ei elämä hymyilisi Unkarissakaan.

Lähtiessä toivoimme, että saisimme nauttia kunnon kesäkelistä perillä. Ja kuten usein käy, toive toteui liiankin kanssa. Unkarin aurinko porotti päivästä toiseen niin hehkuvana, että kaikki työt ja askareet oli useimmiten hoidettava aikaisin aamulla ennen yhtätoista tai sitten myöhemmin illalla, ellei aikoinut pökertyä lämpöhalvaukseen pahimman paahteen aikana. Kauppa/ajomatkoilla piti aina olla vähintään yksi iso pullo kivennäisvettä mukana – sitä kuluikin monta kuuden pullon patteria loman aikana.

Onnittelemme kylähaikaraamme perheenlisäyksen johdosta!

Onnea!

Toinen maalikerros tyttöjen huoneeseen saataisiin vedettyä vasta heidän tulopäivänään – siitä ja paljon muusta lisää osassa 2.

Päivä merkkipäivän merkeissä

Kyseessä olikin suuri 18 v. -päivä, Topiaksen myötä kaikki nuoremme ovat nyt täysi-ikäisiä!

Synttärilounas nautittiin Flamingon kreikkalaisessa Santorini-ravintolassa. Lounastamassa olivat tietysti päivänsankari Topias ja tyttöystävänsä Ella, sekä Mika, Kirsi, Juuso ja Jonna.  Santorinin ruoka oli todella hyvää, annokset suuria ja palvelu erinomaista. Kovin helposti sitä alkoi ikävöidä Kreikkaan bouzouki-musiikin soidessa ja ravintolan seiniä koristavia maisemakuvia katsellessa.

Kaffel

Aterian jälkeen jatkettiin kakkukahveilla kotona, Tuusulan vaarin ja Rauman mummin tullessa myös paikan päälle. Tuusulan mummin piti jäädä potemaan selkäänsä kotiin.

Tämä oli hyvää!

Kakun korkkaus

Kirsi oli täyttänyt suklaataikinaisen juhlakakun kermavaahdolla ja sitruunarahkalla sekä sitruunamehulla sudittuja ohuilla banaaninviipaleilla. Kanneksi ohuen lemon curd -kerroksen päälle tuli täyteläinen suklaaganache ja reunoille kermavaahtokoristelu amerikanpastillien kera.

Csoki ja vaari

Näkymätön Csoki ja mummi

Ja asiaan - lahjat!

Onneksi olkoon, Topias!

Komean ruusupuskan lisäksi Topias sai tulevan reissun budjetointitarpeen mukaisesti lahjaksi kahisevaa, niin euroja kuin forinttejakin. Ja kyllä nuori lupaava muusikko tarvitsee myös sukkia ja ponnarilenksuja!

Pääsiäinen Mezöszemeressä

Pääsiäisen alla oli edessä lähtö remonttilomalle Unkariin – talossa oli (ja on vieläkin) paljon laittamista, ja kodin yleisten perustarpeiden hankinta vie oman aikansa sekin. Liesi, jääkaappi, sängyt, astiat, työkalut, vuodevaatteet jne.

Ja ensimmäisen kerran mukana oli lomalle LÄHTIESSÄ kaikki pakaasit täynnä tavaraa - mattoja, pyyhkeitä, purkinavaaja, laturi, kirjoja & sarjakuvia, kesävaatteita, verhoja etc. Matkassa meitä oli mukana Mika, Kirsi, Tilla, Juuso, Jonna ja Jonnan kaveri Jaana. Topias päätti odottaa kesäkuulle, ja Marisa olikin juuri lähdössä oppilasvaihtoon/työharjoitteluun Szegediin.

Räntää aurinkoisessa Unkarissa

Liikenne sujui M3:lla

Ei niin aurinkoista Unkaria...

Sää oli perillä lähes yhtä kolea kuin Suomessa, lämpötila lähellä nollaa ja lumisadetta. Jooseppi oli kentällä meitä vastassa vuokraminibussin kanssa. Sillä matka taittui yllättävän hyvin läpi Budapestin M3-moottoritielle ja eksymättä perille, vaikka ensi kertaa Mika ajoikin Unkarissa. Matkamiesten nälkä oli kuitenkin niin kova, että ensimmäiseksi kurvattiin Zsóri-kylpyläalueen mainioon, jo lokakuun reissulta tuttuun Rózsa-ravintolaan lounaalle.

Rózsa

Kuvut ravittuina ajoimme erinomaisen kuoppaisia teitä pitkin Szihalomin läpi Mezöszemereen. Siellä talomme odotti meitä malttamattomana. József ja Erika olivat käyneet laittamassa lämmityksen, sähköt ja veden päälle, ja kantaneet sisälle lainaksi pyytämiämme tuoleja, pöytiä ja työkaluja. He olivat myös olleet päästämässä  eri firmojen kotiinkuljetusväkeä taloon: kaasuliesi/sähköuuni, jääkaappi sekä kuusi sänkyä patjoineen ja peittoineen ja tyynyineen. Siinä olikin ensimmäinen tehtävämme käytyämme ruokakaupassa Mezäkövesdin Tescossa: sänkyjen kasaaminen - muuten joutuu nukkumaan lattialla!

Ensimmäinen iltapala omassa talossa

Vuorikiipeilijä-naapuri oli lähtenyt K2:lle, mutta jätti terveiset eteisen seinälle

Tescossa tyhjennettiin hyllyjä, ruokakaapin perusaineet piti saada hankittua (öljyä, kahvia, teetä, sokeria, suolaa ja mausteet, pannuja, kattiloita,leipää ja jotakin leivän päällekin). Ilta sujuikin sitten sänkyjä kasatessa ja kaasupatterien sielunelämään perhetyessä - itse asiassa todella helppokäyttöiset ja tehokkaat. Kun halusi kunnolla kuumaa, huone oli viidessä minuutissa lämmin!

Jyskin sängyt ovat hintansa väärtit: Jaanan sängystä meni kolme patjasäleikön rimaa poikki. Mikan ja Kirsin sängyn säleikkö putosi lattialle kolmeen jälkeen yöllä. Se olisi ollut Hauskojen kotivideoiden paikka, kun kaksi kankeaa nostelee isoa patjaa taskulampun valossa ja yrittää saada koko ajan putoilevaa säleikköä takaisin omalle paikalleen. Lisäksi parikin tukipuuta oli mennyt sijoiltaan. Käyttääkö ne balsapuuta vai mitä ihmettä....

Uutta ja vanhaa egeriläisessä kirkossa

Egerin tähdet

Torstaina lähdimme aamupalan jälkeen Egeriin - siellä piti päästä OBIin, paikalliseen K-Rautaan. Listalla mm. maalia, hiekkapaperia, suteja, hengityssuojaimia, Rigipsiä (pakkelia) ämpäreitä jne. Egerissä ehdimme käydä syömässäkin. Hieno kaupunki jäi kunnolla kokematta, kun oli niin kylmä keli ettei jaksanut paljon harmaaseen maisemaan keskittyä. Mutta paluumatkalla näkemämme laajat viinitarhat olivat upeita talviasussaankin!

OBI - paikallinen K-Rauta

Torstai samoin kuin perjantaikin sujui työn merkeissä ja asioiden  hoitamisessa. Ja putkimiehen hakemisessa, koska suihkun lattiakaivo tulvi yli kun keittiön lavuaariin päästi vettä.

Rigips pöllyää

Käytävä keittiön ovelta

Keskiovi makkarin ovelta

Mikan ja Kirsin huoneessa on hauska pikku ikkuna

Oma Unkarin-talo ja piha

Suihkuttomuuden uhatessa paikallinen ystävämme Kótai Tamás soitti ystävälleen, joka soitti tutulleen, joka… Lopulta saatiin karhupumpulla tilapäistä lievitystä ongelmaan ja pitkäperjantaiaamuna kaksi työmiestä kolkutti oveen kun olimme aamupalalla. Miehet avasivat koneensa kanssa hetkessä tukokset putkista. Huraa! Suihkuun pääsee taas.

Tästä vielä tulee keittiö

Haikaranpesä

Kylätie ja meitin minibussi

Teiden kunto oli ällistyttävä

Rima-joki ja maalaismaisema

Perjantai-illalla Józsefkin pääsi töistään irti ja kävimme vielä hakemassa Füzesabonyin asemalta Budapestista saapuneet Joonaksen ja Pikku-Erikan.

Juhlat kotikylässä

Rózsan kondiittorit tekivät komean kakun

Rózsan viinikellarissa oli upeita viinejä - ollaanhan Egerin alueella!

Lauantaina oli juhlaa tiedossa: lähdimme koko porukka Rózsaan viettämään Joosepin synttäreitä jälkikäteen, Mikan synttäreitä täsmäaikaan ja juhlimme myös taloamme ja kiitimme samalla näin Joosepin perhettä kaikesta avusta mitä olimme heiltä saaneet. Herkullisen ruoan ja yllätyssynttärikakun jälkeen lähdimme kotikylään jatkamaan juhlintaa Józsefin kotiin (siellä oli tarpeeksi tuoleja kaikelle väelle toisin kuin meillä).

Iloinen Joonas. Taustalla näkyy osa Joosepin työtä

Harvinainen kuva Józsefista: vakavana. Vieressä vaimo Erika

Hieman lavastettu kuva juhlapöydästä

Meille tarjottiin hyvin harvinaista unkarilaista ilmakuivattua kinkkua

Sunnuntai sujui jälleen työn merkeissä, ja pakkaaminenkin oli aloitettava, sillä maanantai-aamulla oli edessä jo lähtö Budapestiin. Uudella liedellä tehtiin mukaeltu makaronilaatikko sunnuntailounaaksi, sen voimin jaksettiin loppusiivota ja järjestellä paikkoja.

Budapestiin

Maanantaina kamat autoon, kaasu/vesi/sähkö pääkytkimistä poikki, ja kohti Budapestia. Siellä tapasimme jälleen Joosepin, joka luovi autollamme majapaikkaamme Almássy térillä. Erika oli saanut kunnon flunssan, joten Jooseppi jäi kotiin vaimoa hoitamaan, mutta me lähdimme Két Szereceniin syömään - siinä ravintola jossa pitää käydä aina kun Budapestiin pääsee. Joonaskin pääsi irtautumaan lähes kokonaan töistään ja liittyi joukkoomme (läppäri mukana ja taittaen sivun aina silloin tällöin). Istuimme iltaa parissa mielenkiintoisessa ravintolassa, mutta nukkumaankin piti päästä, kun aamulento odotti.

Tiistai-aamulla haettiin vielä lähileipomosta aamiaisleivät, ja sitten taksilla lentokentälle. Viikko kului hetkessä, nyt valmistaudutaan seuraavaan, vähän pidempään reissuun. Ja toivon mukaan jo kesäisessä säässä.

Näkemiin, vaan ei hyvästi

Kevään jonotusta

Muutaman vuoden tauon jälkeen iski hinku päästä Kevätmessuille. Lauantai sopi messuilemiselle parhaiten ja aamusella kahvin jälkeen lähdimme ajamaan kohti Messukeskusta.

Matka sujui joutuisasti Tuusulanväylän loppuun asti. Ensimmäisistä liikennevaloista alkoikin sitten kärsivällisyyttä koetteleva ja huumorintajua kasvattava jonotus. Autokansaa oli uskomaton määrä pyrkimässä samaan suuntaan ja totesimme muutamaan kertaan että olimme lähteneet matkaan pahimpaan mahdolliseen aikaan. Jatkossa viikonloppuna kannattaa lähteä joko a) niin aikaisin että on paikalla jo ennen messujen aukeamista, tai b) vain pari tuntia ennen niiden sulkemista.
Me onnettomat lähdimme kotoa hieman ennen aamukymmentä ja perillä (parkkihallissa) olimme tuntia myöhemmin.

Ihmisluonnosta kiinnostuneelle jonossa kykkiminen tarjosi paljon hupia, kun autosta saattoi tarkkailla muiden messuille matkaavien toimintaa. Yksi körötteli rauhassa jo oikealla, kääntyvien kaistalla toisen päästellessä vauhdilla naapurikaistaa pitkin ja tunkien väkisin letkaan ennen kuin kaistat erkanivat ja piti kääntyä. Yhdellä autoilijalla taisi korvat punottaa oikein kunnolla, kun oli ensin aikansa ajellut väärää kaistaa pitkin ja joutui sitten odottamaan että joku letkassa ajava päästäisi hänet eteensä - bussin töötätessä raivokkaasti takanaan.

Eikä tässä vielä kaikki

Saimme auton hyvälle paikalle parkkihalliin ja lähdimme kohti sisäänkäyntiä ja lippukassoja. Ovelle ei ihan niin vain päässytkään, piti ensin hiukkasen jonottaa... Mutta tämäkin odottelu tarjosi monia herkullisia hetkiä ja opetti erilaisia keinoja, miten etuilla.

Messuilla oli väkeä käsittämättömän paljon ja monet olivat tuleet paikalle pienten lasten kanssa rattaineen. Väkisinkin tuli välillä mieleen, kuinka moni käytävillä käyskentekijöistä oli alan harrastaja ja kuinka moni oli tullut ihan vaan viettämään aikaa ja katselemaan ympärilleen.

Ruuhkan keskellä silmiin osunut mainoskyltti.
Montako kirjoitusvirhettä löydät?

Kovin kauaa emme jaksaneet ruuhkassa vaeltaa; keskittyminen näytteillä olleisiin tuotteisiin ja palveluihin kärsi pahasti, kun toisella silmällä piti vahtia ettei kävele ketään kumoon tai jää jalkoihin.
Tällä kertaa messujen anti jäi laihaksi; saimme mukaamme korjausrakentamisen opasvihkosen sekä vankan tietopaketin sisältävän mökkipäiväkirjan.

Messukeskuksen uusi parkkihalli, kuin tieteiselokuvasta

Maaliskuun juhlaa!

Päivänsankarilla on ilmiselvästi hauskaa

Monenmoisen kiireen keskellä (josta lisää myöhemmin) ovat blogipäivitykset jääneet vähälle, vaikka suuriakin juhlia on vietetty!

Mummin synttärijuhlille ei ihan koko perhe päässyt, mutta kaikki olivat hengessä mukana.

Kirsi taiteili muhkean suklaisen täytekakun, jonka kuorrutti sinisellä pastavärillä. Kerman keltaisuus tosin muutti sinisen värin muistuttamaan erehdyttävästi mintunvihreää. Mutta hyvää oli. Muffinseja ja pasteijoita loihdittiin myös pitopöytään ja menekki oli kiitettävää.

Kermankiharrusta

Moni kakku sisältä kaunis

Mont sortti

Tottakai vieraillakin oli hauskaa!

Eräs vieraista halusi olla incognito kukkapukettinsa kanssa...

Sankari itse

Pieni punainen torkkupeitto

Mitä syntyy, kun yhdistetään satunnainen Novita-lehden selailu ja lankakorin sisältöanalyysi?

Yhtälöstä saadaan kehiteltyä punaisenkirjava ihanan lämmin torkkupeitto, johon ei tarvitse ostaa kuin muutama lankakerä lisää, jotta peitosta tulee varmasti riittävän pitkä.

Ostettuja lankoja jäi tietysti yli, joten niistä voisi taas ideoida jotain muuta mukavaa - ja yksi ajatus jo mielessä muhiikin, idean viimeistelyä odotellen.

Tagliolini o spaghettini con pomodorini alle erbe

Kastike öljyä vaille valmiina menemään uuniin.

Tämä maanmainio resepti löytyi Maarit Enkovaara-Astraldin kirjasta Intohimona Italia (WSOY 2000). Tätä tehdessä on pakko pakko uskoa, että yksinkertaisuus on valttia - miten voi niin helpolla saada aikaan jotakin näin hyvää! Olen hieman muokannut ainemääriä oman makuni mukaisiksi.

Aineet (neljälle hengelle):

KASTIKE
- 700 g hyvälaatuisia kirsikkatomaatteja
- puska tuoretta basilikaa
- puska tuoretta minttua
- rkl tuoretta tai kuivattua oreganoa karkeasti hienonnettuna
- tuplaten tuoretta/kuivattua persiljaa karkeasti hienonnettuna
- runsas dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
- vajaa dl korppujajauhoja
- 1/2 dl kuivaa ricottaa tai parmesania raasteena
- suolaa

PASTA
- 500 g tagliolineja (kapeaa nauhapastaa tai vastaavaa, tuoreena tai sitten ei)


Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Leikkaa tomaatit puolikkaiksi ja levitä ne laakean vadin pohjalle. Silppua kaikki basilika ja minttu sopivan pieneksi ja ripottele tomaattien päälle. Lisää oregano ja persilja. Sitten ripottele korppujaho tomaateille, suolaa kevyesti, kaada päälle oliiviöljy ja sekoita hyvin.
Pistä vuoka uuniin ja anna hautua 15-30 min, kunnes tomaatit "lysähtävät", mutta ne eivät saa päästä kuivumaan.

Kun olet saanut vuoan uuniin, keitä pasta runsaassa suolatussa vedessä (ajoita pasta niin, että se on "pari minuuttia vajaa" kun kastike valmistuu). Älä kaada kaikkea pastan keittovettä pois, vaan jätä kattilaan n. 1 dl sitä. Kaada pasta vesineen kastikkeen sekaan uunivuokaan, ja anna hautua vielä pari minuuttia.

Lopuksi lisää ricotta/parmesaaniraaste, sekoita aivan kevyesti ja tarjoile heti.