Pikkumatto, vol. 2

Virkkasin kesällä vessaan maton isoäidin neliöistä. Lankoja jäi reilusti, joten innostuin nyt syksyllä tekemään vielä toisen pikkumaton. Ensimmäisen maton hallitseva väri on valkoinen ja tämä sai päävärikseen vihreän.

Csokin kanssa lenkillä

... voi törmätä kaikenlaiseen kummalliseen

Puistossa jalankulku kielletty

Noin kolmen metrin korkeudella puun oksalla keikkuva, no, jokin.

Koirakin malttoi pysyä sen sekunnin paikoillaan että siitä ehti ottaa valokuvan.

Monta kuvaa meni roskiin, kun niissä näkyi vain vauhdikkaan suhjuinen

musta möykky kuvan laidassa.

 

Testivirkkaus ja mihin se johtikaan

Kesällä sain ajatuksen kokeilla neliskulmaisen korin virkkaamista, kotona kun on lankoja riittämiin. Pöyhin nettiä virkattuja koreja etsiskellen ja yhdestä jo hyväksi havaitusta leivonta- ja askartelublogista löysinkin selkeän kuvan ja sain vielä hyvät vinkit bloggaajalta.

Ja nyt, syyssateiden piiskatessa maata, pääsin aloittamaan. Ja ihan aluksi tarkoituksenani oli vain testata, miten korivirkkuu sujuu ja millainen lopputuloksesta tulee. Langaksi valitsin vuosia lankakorissa pyörineen keltaisen langan, joka on niin karkeaa ettei siitä voi mitään vaateta tai asustetta tehdä. Virkkasin nro 8 virkkuukoukulla nelinkertaista lankaa, jotta neulos olisi tarpeeksi tukevaa pysyäkseen kasassa.

Testitulos onnistui hyvin, kori näytti hauskalta, pörröiseltä ja ihan käyttökelpoiselta. Toisen korin tein aivan tarkoituksella ja puhtaasti käyttöä varten - korejahan aina tarvitaan kaikenlaisen tilpehöörin säilyttämiseen.

Ja koska lankaa jäi vielä, tein kolmannenkin, jotta saisin kaiken karkean langan hyötykäyttöön.
Nähtävästi saan istuksia vielä yhden illan keinutuolissa koukkua heilutellen, sillä lankaa on vieläkin - ehkä juuri sopivasti neljättä koria varten...

She's a jolly good fellow!

---and so say all of us!
 

Kirjalahjat ovat aina suosittuja

 Syyskuun alussa Kirsi päivitti itsensä, ja sitä juhlittiin asiaankuuluvin menoin. Nuorison lisäksi paikalle tulivat Rauman-Tuusulan mummi sekä Tuusulan mummi ja vaari.

Leivontatyöt olikin ohjattu nuorison käsiin, ja hyvä niin: niistä lähti monenmoista suolaista ja makeaa herkkua, joita ei auttanut moittiminen.

Päivänsankari yrittää hypnotisoida mummia...

Csoki jo hypnotisoi toisen mummin

Kalkkunaleikkeellä, tuorejuustolla ja vihanneksilla täytettyjä tuulihattuja, mustikkapullia, raparperihillo-sinihomejuustotäytettyjä macaronseja ja mansikka-tuorejuusto-marenkikakku

Lähikuva viimeksimainitusta

Herkkuhetki

Lahjojen tutkailua

Uusia syyskukkia

Elokuussa istutetut krysanteemit saivat sadesäällä sen verran kovaa kyytiä, että ravistuivat ennen aikojaan.
Kukat vaihtuivat kanerviin ja saivat kaverikseen lisää muratteja ja tädykemättäitä. Näiden pitäisi pärjätä talven yli kevään narsissiaikaan asti.

Portaiden edustan iso sininen ruukku edustaa hillitympää istutusta vihreän eri sävyineen.
Jos tulee runsasluminen talvi, tämä ruukku jää lumimassojen alle, vaikka sitä kuinka yrittäisi suojella.
Hyvin se on kuitenkin lumen painon kestänyt, samoin pari vuotta sitten reunoille istutetut pienet sinertävät havupuut. Ruukun takaosaa koristaa upouusi marjakuusi, joka pääsi vanhan, pahasti kuivuneen tuijan paikalle.

Allium sativum all night long

Viime viikon lauantaina naapurikaupungissa tuoksui tai haisi, miten kukin asian näkee. Meidän mielestämme tuoksui.

Keravalla vietettiin Valkosipulifestareita jo 27. kerran ja sinnehän piti mennä käymään.
Lähdimme matkaan jo aamupäivällä, koska arvelimme että iltapäivällä väkeä olisi jo ruuhkaksi asti.

Valkosipulista hullaantuneita käyskenteli festivaalialueella puolen päivän aikaan sankoin joukoin

Tuliaisina toimme kotiin herkuteltavaksi jo viime vuonna hyväksi todettua kermavilipohjaista levitettä. Maistelimme paljon kaikkea muutakin hyvää, mm. valkosipulilla ryyditettyä poropasteijaa sekä julmetuntulista Anopin henkäystä, extravahvaa maustekastiketta. Puolikkaan teelusikallisen jälkeen makuaisti katosi hetkeksi, joten se sai jäädä.

Valkosipuliteemasta poiketen alueelta löytyi taivaallinen koju, jossa myytiin englantilaista toffeeta ja kinuskia. Tuoksuvaa kutsua ei voinut välttää, vaan sinne oli katoksen alle hiippailtava ihastelemaan ja maiskuttelemaan. Kulmakarvoja kohottavasta kilohinnasta huolimatta keräsimme tuliaispussiin muutamia isoja kuutioita ja paksuja viipaleita kotona maisteltavaksi.

Kinuskia ja toffeeta maustettuna sitruunalla, kookoksella, pähkinöillä tai mansikalla.
Kahvikinuskia, AfterEight -toffeeta, lakritsitoffeeta,...

... kolmessa kerroksessa, kahden puolen kojua.

Ota siitä nyt sitten selvää....

Pölähtänyt puli vapaan pudotuksen partaalla. Mutta miten päin se siinä rötköttää, ei taida tietää itsekään.

Murrr....elän vaarallisesti....