Sotilaallista kulttuuria

Tuusulan kunta & Tuusula-Seura järjestivät tänään Sotilaallisen kulttuurikierroksen, jota mainostettiin kuluvalla viikolla paikallislehdessä. Juttu vaikutti sen verran mielenkiintoiselta, että ilmoittauduimme retkelle mukaan.

Kierroksen aikana käytiin läpi kunnan varhaisia vaiheita sotilaskulttuurin näkökulmasta sen perustamisesta alkaen. Reitti kierteli Ruotsinkylästä Rusutjärvelle ja Järvenpään Nummenkylän kautta Ranta- ja Kirkkotielle.
Väkeä oli retkellä reilusti, lähes kaksi täysinäistä bussia kahden oppaan johdolla.

Paljon tuli uutta tietoa ja jotain oli tuttuakin. Aikamoinen historia kunnalla on takanaan ja paljon siitä on onneksi säilynyt. Taas tulee katseltua kotiseutua uusin silmin.

Kotiseutupolun esittely

Hermopinteen vapautus!

Mika pääsi tänään aamulla puolen vuoden jonotuksen jälkeen hermopinneleikkaukseen Hyvinkään sairaalaan.
Operaatio oli sujunut oikein hyvin ja ollut kestoltaan päivän nopein, vain viisi minuuttia.
Nyt oikeassa kädessä komeilee muhkea side, jota on pidettävä seuraavat kaksi viikkoa. Sen jälkeen poistetaan tikit ja alkaa jälkihoito.
Kättä on pidettävä muutaman päivän ajan koholla ja sormia on liikuteltava usein. Muuta kädellä ei sitten saakaan tai edes voi tehdä.
Syyskuu menee "rattoisasti" lomaillessa, sillä lääkäri kirjoitti sairaslomaa viisi viikkoa.
Ja ensi vuoden puolella on vasemman käden vuoro...

The Käsi

Syksyn viileys lähestyy

Postasin kaksi viikkoa sitten Pähkinämäentien sillalta varhain aamulla napatun kuvan, jossa Koskenmäen kiertoliittymä on hautautunut aamusumuun.
Tänä aamuna samoihin aikoihin otetussa kuvassa sumu on hiipinyt jo paljon alemmas peittäen myös Hyrylän keskustan.


Pähkinämäentien sillalta





Sumuinen keskusta



Uutta! – huomaa ero jo 7 viikossa!

Luomisvoimaa voi taas ihmetellä - kesäkuun lopussa perustimme kasvimaan takapihalle. Se oli melko ankean näköinen, mutta istutimme ja kylvimme sinne sitten erilaisia hyötykasveja sekä maanparannuskasveja ja jäimme odottamaan mitä siitä oikein tulee. Tuli siitä!

ENNEN

JÄLKEEN

 

Valkosipulilauantai

Kävime parin vuoden tauon jälkeen Keravan Valkosipulifestivaaleilla. Aurinkoinen, lämmin sää helli festarivieraita ja ilmassa leijui herkullinen valkosipulin jalostama tuoksu.

Väkeä riitti ruuhkaksi asti, kojuja oli kymmenittäin tutkittavaksi ja lähes kaikilla oli jollain lailla valkosipuliin liittyvää myytävää (marinoituja valkosipulinkynsiä, valkosipulipestoa, sinappia, jäätelöä, oliiveja, ...)

Etsimme valkosipulimajoneesia, mutta "sitä oikeaa" ei löytynyt. Sen sijaan löysimme sopivan muhkeasti maustettua kermaviilipohjaista leipälevitettä, jota piti tietysti ostaa purkki kotiin. Sen lisäksi ostimme lähes perinteeksi muodostuneen myyjäis- ja messuostoksen, tyrnimehupullon. Tyrnihillokin olisi ollut herkkuostos, mutta ehkä sitten Elma-messuilta.

Lauantain valkosipuliteema jatkui kotona lounaalla, kun kokkasimme pitkästä aikaa noin 2.000 vuoden takaisten reseptien mukaan itsellemme ruokaa.

Linkki Valkosipulin Ystävät - Allium Sativum ry:n sivulle, jossa kuvia festareilta.

Kakku äiti-mummi-anopille

Kävimme äitini synttärikahvilla iltapäivällä ja veimme kakun mukanamme.

Valion ohjeessa marjat  pannaan kakun päälle koristeeksi, mutta teinkin niistä raidan täytteen väliin ja panin muutamia kohmeisia vadelmia koristeeksi.

Hyydykekakusta tuli mukavan raikas ja kevyt. Se oli helppo ja nopea tehdä ja muuntuu näppärästi moneksi täytteen rahkaa & marjoja vaihtamalla. Pohjasta tuli hyvän makuinen Jyväshyvän kaurakekseillä. (Digestiveistä olen kerran erehtynyt pohjan tekemään mutta toistamiseen en niitä käytä; ne maistuvat lähinnä sahajauhoilta)

Syksymmällä täytteessä voisi toimia omena-kanelirahka & omenasose höystettynä raastetulla omenalla.

Terveisiä etelän mailta

Kuten tuli jo mainittua, tämän vuoden ulkomaanmatkamme kohdistui etelään, aina Tallinnaan asti. Lähdimme maanantai-aamuna taxi-xPress-yhdistelmällä koko perhe, mukana vanha reissulisukkeemme Tuuli.

Saimme vallattua sissitaktiikalla pari pöytää itsellemme - hyttiä ei kannata 2,5 tunnin matkaa varten ottaa.

Asuimme Radisson Olümpia -hotellissa, reippaan kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Hotelli oli perustasoinen, siisti ja hissit olivat nopeat. Ja aamupala oikein hyvä. Ja saimme vielä pitää yhden neljästä huoneestamme tukikohtana viiteen asti, hyvin siellä joustettiin.

Hengähdystauon jälkeen oli aika lähteä kaupungille - lounasaika!

Hähmitä? Pitääkö siinä äiti rasavillistä lapsestaan kiinni, vai viekö paatunut rosmo vanhukselta käsilaukun?

Rumours-ravintola ei ollut halvimmasta päästä, mutta palvelu ja ruoka oli parhaasta päästä!

Topias tuli kipeäksi juuri matkan alussa, joten emme riekkuneet ja kävelleet koko kaupunkia ympäri kieli vyön alla. Mutta vanha kaupunki oli aina yhtä upea.

Ostoksia teimme sopivasti, vierailimme myös Kidutus-museossa joka oli melko kauhea - ja siellä oli niin sietämättömän kuuma että se oli ihan kidutusta.

Humoristinen ravintolan slogan.

Vanhassa kaupungissa on myös upeita... ovia!

 

Ja jotakin yleismaailmallista:

Maisemanpilaajat ennättävät kaikkialle...

Näimme myös joka pojan unelman:

Jee, talo puussa!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kahvi vaikutti olevan kaupoissa lähes kalliimpaa kuin Suomessa. Taksit taas huomattavasti halvempia. Mutta äkkiä kaksi päivää kului yrittäessämme tutustua kaupunkiin, ei se kyllä riitä kunnon samoamiseen. Uudestaan!

Lähtötunnelmia, kerros 11. Tytöt ovat vielä shoppailemassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Helsinki näkyvissä! Onneksi olimme tilanneet tilataksin valmiiksi, kyllä reissaaminen aina väsyttää.