Lauantai
Paitsi suurta vuotuista juhlapyhää, pääsiäinen tarkoittaa meille usein myös sitä, että on aika lähteä Unkariin laittamaan taloa kesäkuntoon.
Passbook-lipulla (ja ilman ruumalaukkua) sujahdimme näpsäkästi suoraan turvatarkastuksen läpi odottelemaan iltakonettamme.
Oli niin hyvä alamäki, että kone oli perillä 20 minuuttia etuajassa (melkoinen saavutus, kun normaali matka-aika on 2h 10 min!). Tilaamamme vuokra-auto saapui myös ajallaan, ja paperitöiden jälkeen suuntasimme kohti M3-moottoritietä ja Hevesin lääniä.
Pääsiäisen takia meille tuli kuitenkin kiire ehtiä lähi-Tescoon, sillä kaupat olisivat kiinni seuraavat kaksi päivää. No, pikkuriikkinen lähikauppamme 30 metrin päässä oli sentään seuraavana aamuna muutaman tunnin auki. Mutta perusostokset piti saada heti hoidettua, muuten olisimme ilman ruokaa, ja varsinkin ilta- ja aamupalaa.
Iltakymmenen aikaan ajoimme jo kotikatuamme pikimustassa yössä, kun taustapeilistä näkyi takanamme ajavan poliisiauton hälytysvalot ja meitä tien sivuun ohjaava suuntavilkku.
Kaksi kohteliasta poliisia halusi nähdä ajokortin ja auton paperit, ja olivat sitten tyytyväisiä. Seuraavaksi he pysäyttivät sadan metrin päässä kulkevan auton. Myöhemmin kuulimme, että poliisilla oli koko Unkarissa pääsiäisen ajan tehovalvonta päällä.
Jooseppi ja Erika olivat nukahtaneet odottaessaan meitä, joten näimme heidät vasta seuraavana päivänä. Naapurin vuorikiipeilijä Lajos toi meille portin avaimen (toimivan kopion teettäminen on yhä työn alla) ja pääsimme vihdoin sisään. Lajos oli pyynnöstämme laittanut taloon lämmön päälle pari päivää aikaisemmin jotta vuodevaatteiden kosteus katoaa, ja samoin jääkaappi oli kylmänä ruokaostoksiamme varten. Viiden tähden palvelua!
Sunnuntai
 |
| Aaah, aamupala! |
 |
| Palveleva lähikauppamme – meidätkin tunnetaan jo. |
Heräsimme jo varhain aamulla, ja ehdimme tehdä vielä täydentäviä ostoksia naapurikaupasta ennen yhtätoista. Sitten alkoi suursiivous, eli talo kesäkuntoon. Jossu ja Erika kävivät moikkaamassa, ja he lainasivat myös yhden pöydän meille, keittiössä on vielä hieman laskutilan puutetta ennen kuin ehdimme huonekalukauppaan.
 |
| Jossu ihailee omenapuun kukkia. |
Välillä kokkailimme lounaan perunoista, sipulista ja tomaatista sekä "meksikolaisista makkaroista", joiden maku oli ok, mutta hurja rasvapitoisuus – 30 % – riitti nopeasti meille.
Neljän aikaan piti taas hypätä ratin taakse: lähdimme lentokentälle hakemaan Topiasta, Ellaa ja Pyryä.
Illalla ennen yhdeksää kurvasimme jälleen kotiportille.
Emme pitkään ehtineet henkäistä, kun paikallisia tuttuja alkoi ilmestyä paikalle, ja samoin nuorten Naantalin lukion vaihto-oppilastuttu Egeristä, Virág, tuli sovitusti paikalle isänsä kyydillä.
Melko aikaisin väki kuitenkin palaili kotiinsa, ja mekin pääsimme yöpuulle.
Maanantai
Maanantaina jatkoimme yleissiivoilua ja kokkailua. Nuoret lähtivät tutkimaan ympäristöä (Ellalle ja Pyrylle tämä oli ensimmäinen kerta Unkarissa). Joosepit kävivät vielä moikkaamassa ennen lähtöään Budapestiin – Jossulla on niin paljon töitä, että se ei ehdi milloinkaan levätä...
 |
| Aarteenetsijät – Pyry, Topias, Virág ja Ella. Viinilasi on Mikan, pullo tietysti Kirsin |
Nuoret löysivät "Inkan aarre"-pelin, jonka parissa aika kului leppoisasti verannalla. Rózsaa odotellessa taioimme lounaaksi suomalais-espanjalais-unkarilaisen munakkaan: perunamunakas jossa runsaasti sipulia ja pieneksi silputtua tomaattia ja tuoretta basilikaa. Oheen paistettiin paketillinen todella suolaista unkarilaista pekonia niille, jotka halusivat myös jotakin tukevampaa lautaselleen.
 |
| Syreeni pihan reunalta |
Päivällä kävimme katsomassa Hannun taloa (hyvältä näytti sisäremontin jälkeen, viimeistä silausta vailla), ja myös moikkaamassa Imreä ja Rékaa, jotka olivat juuri lähdössä Mezökövesdiin pääsiäisen perinnejuhliin.
 |
| Imren komea kaislakattoinen ateljéerakennus |
 |
| Piiitkä katu |
 |
| Avaria tienvarsimaisemia |
 |
| Katu toiseen suuntaan Imreltä päin |
He asuvat saman pitkän kadun varrella kuin mekin, vain toisessa päässä.
 |
| Jaksaa, jaksaa... |
Iltapäivällä etukäteen tilaamamme minibussi tuli hakemaan meidät Rózsa-ravintolaan – olimme nimittäin päättäneet hieman juhlistaa pääsiäismaanantaille osunutta hääpäiväämme. Ja tämä oli erinomainen tapa juhlia, Rózsan laatu oli meille tuttu jo aiemmilta vuosilta.
Tiistai
Ensimmäinen arkipäivä sai jäseniin jo ylimääräistä vipinää!
Nuoret päättivät lähteä bussilla päiväksi Egeriin – sinne me vanhuksetkin lähdimme autolla (kaikki eivät olisi mahtuneet autoomme). Ensin menimme monipuoliseen Agria Center -ostoskeskukseen
http://www.agriapark.hu/en/index.php vaihtamaan rahaa.
 |
| Wauuu |
Samalla reissulla Mikan silmiin osui kenkäpari, jota hän ei pystynyt vastustamaan. Ehdimme myös syödä kiinalaisessa pikabüféessä mielenkiintoiset kana-ateriat. Annoksen hinta oli 2,5 euroa, sen kanssa ei tullut riisiä mutta ruoan määrä olisi riittänyt kokonaiselle perheelle, huh! Emme siis todellakaan syöneet lautasia tyhjiksi.
 |
| Puuuhhhh..! |
Sieltä ajoimme rautatieaseman vieressä olevaan käytettyjen huonekalujen liikkeeseen (sehän on jo lähinnä hovihankkijamme!), josta löysimme keittiöömme aivan mainion lipaston, joka ratkaisi keittiön tilaongelmat.
 |
| On se vaan aikas hieno |
Kotimatkalla menimme vielä Tescoon tekemään täydennyksiä jääkaappiin. Sitten kun olemme pidemmällä lomalla, aiomme käyttää paljon enemmän paikallisia erikoisliikkeitä, ja jättää tuon brittijätin vähemmälle huomiolle.
Illan suussa pohdittiin naapurien kanssa puutarhamme laittoa ja kompostin kohtaloa.
 |
| Meidän upea puutarhamme |
Uusi tuttavuutemme Laci kutsui meidät luokseen istumaan iltaa. Heidän puutarhassaan olikin mukava istuskella ja jälleen kummastella mitä kaikkea Unkarissa voikaan kasvaa – hasselpähkinää, viikunaa ja bambua! Meille luvattiin puutarhan puolelle taimet näistä kaikista, mainiota!
Lacin vaimo on armoitettu pogácsojen tekijä, ja hän oli leiponut myös oman pihan saksanpähkinöistä pieniä makeita täytettyjä "pullia".
 |
| Pálinkantuotantolaitos |
Unkarilaiseen tapaan Lacilla on myös oma pálinkapannunsa pihavajassa, ja siellä valmistuu tietenkin sitä "kaikkein parasta" laatua, kuten kaikkien unkarilaisten omatekemät pálinkat ovat.
Keskiviikko, aka pakkauspäivä
Oli jälleen aika aloittaa pakkaaminen ja varmistaa että kaikki on talossa kunnossa seuraavaa kertaa varten. Nuorilla oli ohjelmassa bussimatka Egeriin ja yöpyminen Virágin kotona. Tapaisimme seuraavana päivänä Budapestissa.
Ehdimme käydä Fagyikertissä jätskillä, kun saatoimme nuorison bussipysäkille.
Siivoilun lomassa teimme lounaaksi yrttistä basilikakanaa, ja Kirsi ehti pestä koneellisen pyykkiäkin.
 |
| Kirsin jalostama Orgona Unicum, eli Unimunccisyreeni |
Iltapäivällä kävimme vielä Imren ja Rékan luona, ja katsastamassa Hannun talon viimeistelytöiden varmistamiseksi.
Illalla menimme nukkumaan jo puoli kymmeneltä – päivät ovat olleet kaikki niin täysiä ja uuvuttavia.
Torstai
Aamuherätys klo 7.15, mutta Mika heräsi jo 6.45. ja kipaisi lähikaupassa hakemassa aamukahville sämpylöitä ja etanoita.
 |
| Tummaa Karavánia ja kaakaoetana |
Pyykit olivat kuivuneet kokonaan yön aikana sisällä, loput tiskit hoidettiin suit-sait ja pakkasimme itsemme lähtökuntoon.
Hoidimme loputkin juoksevat asiat kuntoon naapurin kanssa, ja sitten kokka kohti Budapestia!
Matkan varrella pysähdyimme kerran tankkaamaan juuri ennen Budapestia; tankki täyteen vuokra-autoon, tietysti.
 |
| Tauon paikka |
 |
| Jätimme hieman rahaa Lukoilille |
Budapestissa keskisuuren eksymisen jälkeen saimme auton parkkiin Taidehallin viereen, ja jäimme odottamaan autovuokraamon kaveria hakemaan kocsiaan.
 |
| Valkoisilla viivoilla merkityt alueet parkkipaikalla on kai tarkoitettu turisteille. Häh, eikö vai? |
Pian muodollisuudet oli hoidettu, takuuraha palautettu ja pääsimme jatkamaan matkaa földalatilla viereisen Sankarten aukion pysäkiltä, ja menimme kirjautumaan sisään majapaikkaamme.
 |
| Kuvia asunnosta, ja alimpana tyypillinen unkarilaisen kerrostalon sisäpiha sadevesipoistokanavineen. Kuvassa näkyy meidän asuntomme |
Asuntomme sijaitsi mahtavalla paikalla, aivan Deák Térin ja Basilikan vieressä Budapestin sydämessä. Sijainnista huolimatta asunto oli yölläkin hiljainen ja rauhallinen. Kaiken kukkuraksi se sijaitsi täsmälleen siellä asuvan Mikan veljenpojan, Joonaksen, asunnon alapuolella.
Vuokraemäntä olikin melko hämmentynyt, kun saavuttuamme testasimme wifiä, ja pääsimme saman tien verkkoon ilman tunnusten tai salasanojen kirjoittelua (ne olivat jääneet muistiin edelliseltä reissulta Joonaksen luona).
 |
| Asunnon tyylikäs kaasulämmitin |
Seuraavaksi tapasimme egerinreissaajat Basilikan aukiolla. Kun he olivat saaneet kimpsunsa jätettyä Joonakselle, lähdimme kiertelemään kaupunkia ja syömään.
 |
| Budapestissa oltiin jo lähellä kesää |
Illalla menimme Topiaksen syntymäpäivän kunniaksi syömään oikein "viimeisen päälle" laaturavintola Bock Bisztroon. Palvelu oli erinomaista, samoin ruoka. Hinnat olivat vähän totuttua korkeammat, mutta kerrankos sitä...mutta silti en menisi sanomaan, että Két Szerecsenissä olisi huonompi keittiö.
Istuimme vielä hetken aikaa katukahvilassa asunnon lähellä, mutta sitten oli aika taas painua pehkuihin.
Perjantai – kotiinlähtö
Olimme aamulla jälleen varhain hereillä. Kävimme aamiaisella naapuritalon Costa Coffeessa. Ei jäänyt kahvihammasta kolottamaan.
 |
| Costa Coffeessa |
 |
| Santsikuppia ei tarvittu... |
Joonas oli lähdössä Wieniin, ja nuoriso palaisi Suomeen iltakoneella. Menimme yläkertaan herättämään koko konkkaronkan, kaikki toivottivat toisilleen hyvää matkaa ja sitten...viszlat, Magyarország – mutta vain hetkeksi!
 |
| Joonaksen bistrotyyppinen keittiönpöytä/smoothiekeidas |
