Ruskan sävyjä päivätorkuille

Jatkoin lankalaatikon tyhjentämistä ja punaisen torkkupeiton jälkeen aloin suunnitella laatikkoon jääneistä keristä uutta pikkupeittoa.

Tällä kertaa kudoin torkkupeiton yksinkertaisella langalla, mutta edelleen tutulla ainaoikein -neuleella ja löysän, ilmavan lopputuloksen saamiseksi nro 8 pyöröpuikoilla. Lankojen puikkosuositukset vaihtelivat nro 3 ja 4 välillä. Reuna on viimeistelty koristevirkkauksella.

Löysän rakenteen takia peitto venyy ja vanuu, mutta on ohuudestaan huolimatta mukavan lämmin.

Terveisiä pustan laidalta – osa 4/5

Omia hapankirsikoita

Päivät täyttyivät ostosreissuista, huonekaluhankinnoista, kyläilyistä ja kodin sisustamisesta.
Muutaman kerran kävimme myös lähellä sijaitsevassa Fagyi Kertissä, "Jäätelotarhassa", viilentymässä ja herkuttelemassa.

Vanha kouluaikojen tuttu Kopász Tamás asuu myös lähellämme, ja kävimme sielläkin katsomassa hänen asuntoaan, mukavalta vaikutti ja isolla pihalla on tilaa tehdä taidetta. Naapurin koira pelästytti kerran vapaana ohikulkevat helmikanat niin, että ne karauttivat avoimesta portista Kopászin pihalle ja katosivat "sinne jonnekin". Luottotalkkari Feri oli tännekin rakentanut "paviljongin", jossa on mukava köllötellä ja odottaa inspiraatiota.

Taiteilija Wahorn András asuu hänkin kylässä ja kutsu kävi kyläilemään. Hemingwayta muistuttava erakkomainen András oli hyvä isäntä, ja hänen ateljee-asuntonsa oli myös mielenkiintoista katsottavaa. Vahtina Andrásilla on pulin ja schäferin jälkeläinen, jota ei tulisi mieleenkään haastaa, jos olisi murtovarkaana kipuamassa aidan yli...

Andi ja Topias

Kótai Tamás kutsui meidät tottakai luokseen vieraisille. Hänen ja tyttöystävänsä Andin valmistumassa oleva talonsa ja iso tontti sijaitsee meiltä linnuntietä vain parinsadan metrin päässä. Kävimme siellä Joosepin ja Erikan kanssa autereisena hellepäivänä ihailemassa pihaa ja taloa, joka valmistuessaan on todella upea.

Jooseppi, Tamás, Erika, Tilla ja Juuso "Lazying on a Sunday Afternoon".

Andi tarjosi tekemäänsä hapankirsikkaviiniä – olipa hyvää!

Hannu ja Aila eivät päässeet ennen lähtöään katsomaan heitä kiinnostavaa taloa kylän keskustassa, kun omistaja ei ollutkaan paikalla. Mika kävi siellä myöhemmin ottamassa valokuvia kohteesta.

Sukulaiset lähtivät ja me palasimme arkeen.

Hannu ja Aila lähtivät Suomeen ja Joonas Budapestiin.
Isännöinnistä vapauduttuamme hankalin remonttikohde eli keittiö saatiin vihdoin valmiiksi.

Rigipsiä seinään ja kolot peittoon! Ja hyvästi vihreät seinät!

Joskus kolot kasvoivat ihan itsestään...

XL-remppahäkki

Pienen yllätyksen aiheuttivat vesijohdot: putket kulkevat niin lähellä seinän pintaa, että helteellä kondenssivesi pukkasi seinän läpi ja valutti maalit sillä kohtaa (talon seinät ovat hengittävää maa/savi/olki-materiaalia). Paklaaminen ja maalaaminen piti tehdä aamu- ja iltavuoroissa, päivällä ei työnteko tullut kysymykseenkään.

Egerin hovihankkijaliikkeestämme löysimme myös sopivia hyllyjä keittiön seinille, ja Egerin Tescosta pitkään hakusessa olleet veitsimagneetit!

Nyt rupeaa näyttämään keittiöltä

Eikös vain! Jotenkin on tämä valkoinen rauhallisempi kuin se vanha vihreä koristemaali...

Viikonloppuna Jooseppi kutsui meidät luokseen illanviettoon muiden tuttujen ja kyläläisten kanssa. Nyt kun olimme saaneet hankittua omia huonekaluja, hän pyysi meitä tuomaan mukanamme lainassa olleet tuolit kaikkia vieraitaan varten.

Tuoleja ulkoiluttamassa

Olimme varmasti näky lähtiessämme illalla kotoa jonossa jokaisella tuoli kädessään!
Paikan päällä kävi ilmi että meitä oli "huijattu": olikin Erikan syntymäpäivä, mutta vieraille ei kerrottu etukäteen mitään, jotta ei tulisi ongelmaa lahjojen hankkimisesta. Tämä oli ehkä koko loman kuumin päivä, vielä myöhään illalla asteita oli varmaan 25, ja kosteusprosentin täytyi olla hirvittävä.
Joosepin ja Erikan naapurin vaimo oli tehnyt herkullisia pogácsoja. Muuten pöydästä löytyi patonkia, kinkkua, salamia, juustoja, leipää eikä juotava päässyt kesken loppumaan!

Olimme kaivanneet kotiin ulko-ovelle ötökkäverhoa. Illalla kun ilma viilenee, ei ovea voi pitää auki sillä valot houkuttelevat kaikki mönkiäiset ja siivekkäät hämärästä sisälle. Mutta sitten lähi-Tescoomme ilmestyi magneeteilla toimiva ötökkäverho jonka ostimme saman tien! Verhonpuoliskot kiinnitettiin ovenkarmiin, ja puoliskot aukeavat kulkiessa helposti magneettien kohdalta ja rapsahtavat nopeasti kiinni.

Mainehikas ötökäverho

Kun Imre ja naapurimme Lajos näkivät ötökkäverhomme, olivat he aivan innoissaan ja pyysivät vaimojaan heti katsomaan moista. Nämä vasta innostuivatkin ja käskivät miehiään oitis Tescoon ostoksille!
Lajos ei millään verhoa löytänyt kaupasta, joten me kävimme hakemassa hänelle sellaisen seuraavalla ostosreissullamme.

Nyt ollaan jo lomamme loppupuolella, viimeinen osa Unimuncissa pikapuoliin.

Terveisiä pustan laidalta – osa 3/5

Marisa, Hannu, Aila, Joonas ja Morgan

Sukulaiset tulivat juuri sopivasti kovimpiin helteisiin. Varjossa sijaitseva mittarimme näytti joka päivä aamukahdeksalta +22 tai enemmän, ja iltapäivällä päälle kolmekymmentä. Vasta kolmen viikon kohdalla, kun oli satanut kahtena peräkkäisenä päivänä, mittari näytti aamulla vain +19 C. Se oli jo hämmästyttävää!

Jälleen tavallinen lomapäivä edessä...

Hannu, Aila ja Joonas majoittuivat erään taiteilijaystävämme vierastaloon, kiertelivät seuraavana päivänä lähiseutuja ja tutustuivat ihmisiin ja ympäristöön. Yksi mahdollinen lomatalokin osui jo silmään.

Hannu & Co pääsivät paikallisen kotiruoan ääreen verannalle.

Viihtyisän vierastalon terassia

Pastaa, koppiksia ja laatusänkyjä...

Buli(juhla)päivänä helle taas ahisti, joten päätimme tehdä lounaaksi kevyempää eli kasvisruokaa. Testattu italialainen yrttinen tomaattipasta onnistui mainiosti, ja Joosepitkin tykkäsivät. Tosin lisukkeena oli lihan ystäville kulhollinen rapeaksi paistettua pekonia, joka sopi pastaan erinomaisesti.

Kirsikkatomaatteja, basilikaa, minttua, korppujauhoja sekä oliiviöljyä sopivasti maustettuna

Päivällä saimme upean näköisen vieraan ilahduttamaan silmiämme – sisälle emme kyllä pyytäneet...

Onneksi Topias ei kaivannut lenkkariaan juuri tällöin

Päätimme myös keventää Csokin oloa ja poistaa siltä vielä yhtä muhkea keko rastaa kuin leikkasimme jo ennen matkaa. Sitä vaan riittää.

Heitetään talviturkki pois...

Huomasimme, että ehdottomasti kannattaa säästää olennaisissa asioissa, kuten sängyissä. Paikallisesta Jyskistä ostamamme sängyt ovat paukahdelleet mikä mistäkin syystä, ja ilmastointiteippiä on kulunut kiitettävästi niitä entratessa. Mutta yksi sänky sanoi kyllä sopimuksensa täysin irti. Onneksi asiantuntevasta huonekaluliikkeestä löytyi tilalle jo kunnon laatusänky.

Raks. Halvalla saa vain huonoa, mikä yllätys.

Monikielinen illanvietto

Illansuussa verantamme täyttyi vieraista. Olimme valmistaneet ruiskuppeja joissa oli täytteenä tuorejuustoa, sinihomejuustoa ja kevätsipulisilppua, kovaa suomalaista Kyrösjärven ruisleipää, herkuttelujuustoja sekä erilaisia salameja, ja jälkiruoaksi salmiakkia ja lakritsia. Suurimman huomion veivät kuitenkin uunituoreet karjalanpiirakat, joita Marisa ja Jonna olivat tehneet koko iltapäivän. Ruisjauhot ja niiden käyttö yleensäkin on yhä lähes olematonta Unkarissa.

Tunnelma oli leppoisa

Suomea, unkaria, englantia ja saksaa – juttua riitti iltamyöhään

Uusia ja vanhoja tuttuja ja mukavat juhlat

Iltaisin verannalla on tunnelmaa. Ja hyttysiä.

Aamupäivän helle sulatti tunnelmalyhtymme steariinin juoksemaan kirkkaina noroina purkinpohjasta  kiveykselle

Odotelkaa nyt kiltisti osaa 4.

Mustikkaa

Viitisen litraa tuoreita mustikoita matkalla pakastimeen

Osa syötiin tuoreeltaan jätskin kanssa ja kipollinen päätyi piirakantäytteeksi

Terveisiä pustan laidalta – osa 2/5

Jó napot kívánok!

Tulopäivänämme huomasimme Ferihegyin kentällä, että Csokilla oli päälaellaan iso muhkea punkki – siis ihan suomalainen veijari. Saatuamme tavarat käsistämme talolla lähdimme Mezökövesdiin eläinlääkärille, joka hoiti (tuolloin jo pudonneen) punkinpureman ja antoi oikean lääkityksen. Huh, ja me kun pelättiin että paikan päällä pitää punkkeja varoa...

Tuu heittää hei

Viikatemies hakusessa

Ennen saapumistamme ystävämme olivat palkanneet erään kyläläisen leikkaamaan vyötärön korkuisen (oikeasti) nurmikkomme etupihalta sekä takapihan puutarhasta. Paikan päällä kävi ilmi, että etupiha oli hoidettu jotenkuten, mutta takapiha oli yhä vallattomassa luonnontilassa ja viikate sun muut työkalut olivat levällään pihalla. Ystävämme puistelivat päätään ja sanoivat että tämä viinaan menevä kaveri ei sitten tule jatkamaan enää työtään, eikä hänelle myöskään makseta kuin osa sovitusta.

Niitetyn heinän alla ei ruoho ollut päässyt kovin vihreäksi

Seuraavana päivänä menimme tapaamaan toista kyläläistä, joka vaikutti valitettavasti myös persolta alkoholijuomille. Sovimme että hän tulee seuraavana päivänä tekemään työt. Kun häntä ei näkynyt muutamaan päivään olimme jo epätoivoisia upea puutarha ihan hunningolla, eikä meistä kyllä olisi viikatteen heiluttajiksi.

Kirsi tykästyi hapankirsikoihin

Silloin kylään palasi reissultaan Feri, luottomies jota kaikki paikalliset ystävämmekin käyttivät pihatöissä ja suosittelivat lämpimästi meille. Feri saapui viikatteineen aamulla kuuden jälkeen ja oli hoitanut koko puutarhan muutamassa tunnissa. Hän yritti tosin veloittaa ylihintaa meiltä ulkomaan eläviltä, mutta ystävämme pikaisesti selvittivät hänelle, että meidän kanssamme on samat taksat kuin heilläkin.

Luumu

Kahta lajia päärynää, aprikoosia, eri kirsikoita, omenaa, saksanpähkinää, viinirypälettä. Meillä on hedelmätarha!

Puutarhaan jäi neljä suurta ruohomätästä, kuin pieniä heinäsuovia. Ihmettelimme mitä teemme niiden kanssa, kun paikalle ilmestyi vastapäisen ison tilan isäntä, joka kysyi että saisiko hän viedä kasat eläimilleen. Emme vastustelleet yhtään.

Talon ja ulkorakennuksen välisestä kurusta pääsisi pormestari-naapurin puolelle

Verannalta kasvava saksanpähkinäpuu on melkoisen kookas

Etupihan takaosaa

Ehkä jossain välissä testaamme savustustalon toiminnan

Perhe koossa!

Maanantai-aamulla lähdimme kaikki ajamaan Ferihegyille hakemaan Suomesta aamukoneella saapuvia tyttäriä. Nyt oli koko perhe koolla. Perinteisen Rózsa-pysähdyksen jälkeen purettiin matkalaukut pihalle (toinen maalikerros kuivui vielä tyttöjen huoneen seinillä, sinne pääsisi vasta illalla).

Rózsassa paikallisen gulyassin kyytipojaksi tulee aina paprikaa

Mutta ei kukaan huoneisiin kaivannutkaan, vaan KAUPPAAN! Meitä voi kyllä pitää Mezökövesdin Tescon vakioasiakkaina, niin vahvasti keskitimme ostoksemme sinne, vaikka perinteisiä lihakauppoja, leipomoita jne. parempina pidämmekin.

Kaikki paikalla!

Vihdoinkin Unkarissa

"Kaakaoetana"

Pekonijuustosämpylä Tesco módra

Egerissä tuli käytyä myös lähes joka toinen päivä, valikoimat ovat suuremmat ja kaupunkihan on kaunis kuin mikä!

...haisee ja banjo soi...

Pesuhuoneen viemäri veti tavattoman heikosti, ja lopuksi ei ollenkaan – tuli pääsiäisloma mieleen. Vuorikiipeilijä-naapurimme kävi kurkkaamassa takapihalla likakaivoa, ja sanoi että se on täynnä eikä vedä enää!
Mikä nyt neuvoksi; pesukone pitäisi saada pyörimään, tiskit tiskattua ja suihkussakin olisi kiva käydä – vessan vetämisestä puhumattakaan. Lopulta nimittäin jotakin epätoivottavaa kävi moikkaamassa meitä lattiakaivosta...

Voi .....

– Hetkinen, sanoi naapuri ja soitti saman tien lika-autokuski-kaverilleen naapurikylään, kello oli seitsemän illalla.
– Puoli tuntia, hän sanoi puhelun päätyttyä. Puolen tunnin kuluttua iso tankkiauto kurvasi talomme eteen. Tilannekatsauksen jälkeen siirryimme kolme naapuritaloa eteenpäin – siinä kohtaa verkkoaidan pystyi irrottamaan ja aitatolpan siirtämään sivuun, jotta auto pääsi ajamaan erään naapurin tontin läpi talorivistön takapiha = puutarha-alueelle. Siellä koko perhe taivuttelimme naapuritonttien hedelmäpuiden oksia niin, että auto pääsi ajamaan meidän takapihallemme, lähelle likakaivoa.
Muutamalla jatkoletkulla yletyttiin jo kaivolle, ja sitten pumppu käyntiin.
Koko operaatio hoitui loppujen lopuksi todella nopeasti ja sujuvasti, eikä tyhjennyksen hintaa kehtaa edes kertoa, se oli niin halpaa.
Tunnemme itsemme todella onnekkaiksi siinä, että meillä on ystäviä paikan päällä ja unkariksikin tulemme toimeen joten kuten. Ummikkona ja ilman tuttavia olisi moni asia vienyt viisinkertaisen ajan, vaivan ja rahan.

Sukulointia sukulaismaassa

Mikan veli vaimoineen Suomesta sekä hänen Budapestissa asuva poikansa olivat tulossa viikonlopuksi katsastamaan tiluksiamme ja samalla tutkailemaan mahdollista omaa lomataloa. He tulivatkin juuri sopivasti juhliimme, olimme kutsuneet kaikki tutut ja naapurit meille istumaan iltaa.

Muun muassa siitä lisää osassa 3.

Terveisiä pustan laidalta – osa 1/5

Jooseppi toi minibussimme kentälle valmiiksi. Csoki ei ollut lennosta moksiskaan

Kesäkuun alussa, koulujen päättyessä ja ilmojen viiletessä perinteiseen suomalaiseen tapaan, meillä oli edessä lähes neljän viikon matka Unkariin. Hankimme viime vuonna talon Hevesin läänistä, pikkuruisesta kylästä Egerin ja Tisza-järven puolessavälissä.

Pääsiäisenä vietimme jo siellä viikon remontin merkeissä, ja samaa oli edessä tälläkin reissulla lomailun lisäksi. Osa perheestä lähti matkaan jo kesäkuun alussa (Mika, Kirsi, Juuso ja Topias). Mukaan lähti ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen pulimme Csoki, ehta unkarinpaimenkoira! Loppuperhe (Tinjamilla, Marisa ja Jonna) saapuisivat paikalle viikon kuluttua, kun pääsykokeet ja rugbyturnaukset oli hoidettu alta pois.

Lento koiran kanssa sujui hyvin, ainakaan koneen matkustamon puolelle ei kuulunut surkeaa ulinaa ruumasta. Ja hyvä niin. Budapestin Liszt Ferencin lentokentällä, Ferihegyillä, meitä oli vastassa tietysti Jooseppi vuokra-automme kanssa. Yhdeksän hengen minibussimme oli hintava mutta välttämätön - kylästämme ei suurperhe muulla keinoin pääsisi liikahtamaankaan.

Pahimmillaan olleet Budapestin tulvat eivät onneksi vaikuttaneet liikennejärjestelyihin, ja pääsimme matkaan ainoaa osaamaamme reittiä kohti M3-moottoritietä Budapestin läpi. Kesäkelillä matka joutui, ja pian olimme ensimmäisessä etapissamme: Mezökövesdin Zsóry-kylpylän vieressä olevassa Rózsa-ravintolassa, noin 10 kilometrin päässä kylästämme.

Ollaan jo lähellä...

Csoki toivotettiin tervetulleeksi ravintolan terassille. Sidoimme koiran hihnastaan tukevaan ruokapöytään, ja hyvä niin - pulu erehtyi laskeutumaan terassin kivetykselle, mistä Csoki äkkäsi linnun ja syöksähti rivakasti haukkuen sitä kohti. Pöytä tärähti huomattavasti, mutta astiat pysyivät onneksi pystyssä. Tästä opimme, että koira on tosiaankin sidottava johonkin tukevaan ja samalla on katsottava ettei hihnan reitille jää mitään kaatuvaa, kuten isoja piharuukkuja.

Saksanpähkinällä paneerattu pihvi, perunaletut ja omenarenkaita Rózsassa

Perillä ollaan – (työ)loma alkakoon!

Pari ensimmäistä päivää sujui hyvin perinteisissä mökkitunnelmissa. Kaasuhanat pysyivät mystisesti kiinni, joten emme saaneet kuumaa vettä emmekä pattereihin lämpöä. Hella pysyi myös kylmänä.
Oli luovan ongelmanratkaisun aika: aamupesua varten saimme kuumaa vettä kahvinkeittimen avulla ja teimme pesuveden siivousämpäriin. Puhdasta tuli!

Päivällä söimme hyviä uuniruokia, sillä sähköuuni toimi moitteetta.
Syy kaasuttomuuteenkin selvisi, kun yksi kylässä asuvista ystävistämme, Kótai Tamás, soitti kaasuyhtiöön ja kertoi ongelmasta. Kas, kaasun päähanassa on namiska, jota pitää vetää samalla kun päähana avataan. Mehän olimme kaikki järjestään vain kääntäneet hanan auki.
Ja kylläpäs tuntui mukavalta päästä suihkuun, saada huoneisiin lämmintä ja sänkyvaatteet kuiviksi! Ja kun saimme hellankin käyttöön, ostimme uusia perunoita.

Uutta, punaista perunaa – ja sipulia & paprikaa, totta kai

Egerin Tescosta (vastaa isoa Prismaa / Citymarkettia) ja Obista (kuin Kodin Terra tai K-rauta) haimme  kaikenlaista remontti- ja sisustustavaraa seinämaalista suihkuverhoon ja pöytälamppuihin. Kävimme myös useana päivänä penkomassa käytettyjen huonekalujen kauppaa ja teimme muutamia hyviä löytöjä. Lisäksi lähi-Tescosta löytyi passeli pölynimuri pitämään huushollin siistinä.

Nyt tulee puhdasta...

Obi-ostoksilla

Löysimme Egerin hovihankkijaltamme tuoleja sekä jatkopalapöydän

"Isännän tuoli" painoi kuin neljä hempulampaa istuinta!

Egerin-reissuilla pysähdyttiin välillä nauttimaan maisemista, ja ihan syystä!

Andornaktálya Egerin liepeillä oli myös kaunista katseltavaa

Uutta ja vanhaa Egerissä ukkosmyrskyä odotellessa

Sadetta pitämässä Egerissä. Hieno talo ja ihana sade!

Pustan reunalla on tasaisen kaunista. Ja kurpitsa kasvaa hyvin

Topias alkutuotannon äärellä – sitä itseään silmänkantamattomiin

Kun saimme omat huonekalut paikoilleen ja keittiö oli toiminnassa, pääsimme kokkaamaan oikein kunnolla. Kaasuhella ja 32 cm läpimittainen paistinpannu on loistava yhdistelmä!

Kotiruoka maistuu ulkosalla

Possua, debreceni-makkaraa ja riisiä salaatin kera

Piti sitä välillä lomaillakin työnteon lisäksi. Lähdimme Tisza-järvelle Poroszlón Aquariumiin. Sinne oli rakennettu uusi Aqua-Park, jossa oli SeaLife-tyyppinen akvaariotunneli jossa saattoi ihailla unkarilaisia kalalajeja yms. Sisäänpääsy oli lemmikeiltä kielletty, joten Mika jäi Csokin kanssa odottelemaan muita ulkopuolelle.

Aquarium ulkoa

Akvaariotunneli

Paluumatkalla päätettiinkin oikaista erään pikkukylän kautta - se lyhentäisi ajomatkaa yli puolella! Arviolta 6000 erikokoisen kuopan ja yhden eksymisen jälkeen (ajettuamme vasta muutaman kilometrin) sovimme yksimielisesti, että vast'edes ajamme mielihyvin sitä pidempää mutta tasaista reittiä.

Lähellä sijaitseva Rima-joki ympäristöineen on kaunista seutua, varsinkin auringonlaskun aikaan. Ja unikot olivat Unkarissa täydessä kukassa, välillä näimme huikean laajoja unikkopeltoja teiden varsilla.
P.S. olemme jo kuulleet ja keksineet kaikki riman ylitys- ja alitusvitsit.

Näkymä lähijokemme Riman sillalta kylälle päin

Rima

Rima á la auringonlasku

Unikosta pitää ottaa kuva!

Kärry kotiportilla

Tyttöjen huoneen remppa sujui aikataulussa, ja ensimmäinen maalikerros sudittiin seinille päivää ennen tyttöjen saapumista. Samana päivänä ehdittiin tehdä vielä isoja hankintojakin, nimittäin ruohonleikkuri ja pesukone, joita ilman ei elämä hymyilisi Unkarissakaan.

Lähtiessä toivoimme, että saisimme nauttia kunnon kesäkelistä perillä. Ja kuten usein käy, toive toteui liiankin kanssa. Unkarin aurinko porotti päivästä toiseen niin hehkuvana, että kaikki työt ja askareet oli useimmiten hoidettava aikaisin aamulla ennen yhtätoista tai sitten myöhemmin illalla, ellei aikoinut pökertyä lämpöhalvaukseen pahimman paahteen aikana. Kauppa/ajomatkoilla piti aina olla vähintään yksi iso pullo kivennäisvettä mukana – sitä kuluikin monta kuuden pullon patteria loman aikana.

Onnittelemme kylähaikaraamme perheenlisäyksen johdosta!

Onnea!

Toinen maalikerros tyttöjen huoneeseen saataisiin vedettyä vasta heidän tulopäivänään – siitä ja paljon muusta lisää osassa 2.